perjantai 28. helmikuuta 2014

Missä sitruuna, siellä kesä









Keltainen, kultainen, kirpeä, raikas.
Rakastettu, vihattu hedelmien kuningatar.
Pala aurinkoa käsissäsi.
Purista, halkaise, raasta (jos raaskit!)
Missä on sitruuna, siellä on kesä!

Kesä se tosiaan tuli meidän olohuoneeseen heti, kun Ateljee Keltasen Talon siellä on kesä -juliste pääsi mustalle seinälle keikkumaan. Voi että minä tykkään tästä(kin) julisteesta hurjasti - eihän tästä voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Aika mainio yksityiskohta on se, että Ateljee Keltaisen Talon väki oli ajatellut minua, kun oli tätä mustakeltaista sitruunaa suunnitellut. Niin, tietenkin minä valitsin juuri tämän. 

Toinen julistesuosikkini löytyy täältä.

torstai 27. helmikuuta 2014

Unikko villiintyi







Kaikki sen varmasti jo tietävät, että tänä vuonna on unikon viiskymppiset.
Aika kreisi tämä väriyhdistelmä, mutta minä tykkään! Etenkin tälläisinä pieninä piristyksinä. 
Niin ja ne mukit on hienot - ne voisin kotiuttaa.

Siinä sitten olisi jo ihan tarpeeksi unikkoa.


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Omppu sweet omppu







Onni on, että olen tutustunut Ateljee Keltaisen Talon Emmiin ja Jonnaan. Ihania ja sydämellisiä tyyppejä! Sen lisäksi, että sain heiltä yhteistyönä kaksi uutta, ei edes vielä myynnissä olevaa julistetta, niin he jaksavat tsempata minua näissä blogiin liittyvissä asioissa. Kiitos!

Tässä on toinen julisteista: omppu sweet omppu. Omppu sweet omppua on pian saatavana melkoinen värien kirjo, mutta meille pääsi tämä mintun ja keltaisen iloinen yhdistelmä. Ihan huippua, että tälläinen juliste löytyi meidän kotiin, sillä olen ihan hullaantunut näihin molempiin väreihin! Käyppäs muuten klikkailemassa itsesi Ateljee Keltaisen Talon blogisivuille, sillä sieltä näet talon päivitetyt uutiset ja muun muassa sen, että millaisia julisteita on pian tulossa kaikkien saataville. KLIKKLIK!!

Niin ja helsinkiläiset hoi! Ateljee Keltaisen Talon tuotteita saa nyt myös Helsingistä: Momonosta ja Olo-Huoneesta. 


maanantai 24. helmikuuta 2014

Päivän asu



Vain yksi kuva. Ai miksikö? No siksi, että muut epäonnistuivat. Minulla on siis sama virsi kuin kaikilla muillakin haasteeseen vastanneilla - siihen on syynsä, miksi en ole muotibloggari.

Ensin mietin jonkin aikaa, että vastaisinko haasteeseen, mutta päätin vastata, sillä minusta itsestäni on erityisen mielenkiintoista nähdä muut bloggarit kerrankin kameran toisella puolella. Kiitosta vaan Koti Daaliatien Hennalle! :)

Olimme lauantaina veljen vaimon kolmekymppisillä. Oli kivat juhlat! Juhliin piti pukeutua mustaan, joten siksi tumma asukokonaisuus:

Kengät - Vagabond (suosikkikengät).
Legginssit - Monki.
Mekko - Citymarket (löysin tämän perjantaina alennuslaarista, maksoi 8€).
Koru - Tiger

Minä en haasta tähän sen kummemmin ketään, mutta olisi tosi mielenkiintoista nähdä sinun päivän asu, jos et ole sitä vielä julkisesti esitellyt.


Viikonloppuna tuli 100 lukijaa täyteen täällä bloggerissa. Vautsi ja suuremmoinen kiitos! Enpä olisi syyskuussa moiseen uskonut, kun blogin kirjoittamisen aloitin. Mieletöntä, että olette jääneet seuraamaan puuhailuja ja usein jätätte vierailusta myös merkinnän - viestien saaminen tuntuu aina yhtä mukavalta. <3

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Makuuhuone // ennen ja jälkeen

Ennen:





Jälkeen:











Mitä tehtiin:
Vanhojen tapettien irroitus.
Takaseinän tapetointi (tapetti Ellos, Karen).
Seinien maalaus.
Lattian hionta ja maalaus.
Listojen hionta ja maalaus.

Vielä pitäisi: 
Hioa ja maalata vanha kaappi (ei tosin näytä hullummalta näinkään).
Hankkia uusi matto.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Mäyräkoira





Poika sai synttärilahjaksi vanhemmiltani Brion ride on -mäyräkoiran. Yksivuotissynttäreissä on äidin kannalta se hyvä puoli, että äiti voi päättää mitä lapsi haluaa lahjaksi. 

En malttanut pitää koiraa paketissa, joten avasin sen hyvissä ajoin ennen synttäripäivää. Kysyin minä sentään vanhemmiltani luvan; saanhan äiti avata, saanhan?

perjantai 21. helmikuuta 2014

Lattiaa vaille valmis




Makuuhuoneen lattia on nyt pohjamaalattu. Se onkin remontin viimeinen vaihe! Ajatella, ei siinä mennytkään montaa päivää. Lehtijuttu sai sopivaa vipinää tämän sisustajan kinttuihin. Tänään yritän lapsen päiväunien aikaan saada maalattua lattian toiseen kertaan ja myöhemmin mahdollisesti vielä kolmanteen. Eiköhän me huomenna päästä kantamaan kalusteita takaisin huoneeseen! 

Meidän perheessä työnjako on mennyt nyt niin, että minä puuhastelen makuuhuoneessa ja mies hoitaa vauvaa. Pientä jupinaa lapsenhoitovuorosta tuli Suomi-Venäjä lätkämatsin aikaan. 

Makkari saa aikamoisen raikastuksen. Voin kertoa, että siellä näyttää jo nyt tosi hyvältä! Olen niin innoissani. Saattaa olla, että huomenna pääsette näkemään niitä ennen ja jälkeen -kuvia. 

Kiitos muuten ihan hirmuisesti kaikista tsemppausviesteistä. Niitä lukiessa tuli huomattavasti rauhallisempi mieli. Kiitos, kiitos. <3

P.S. Mitäs tykkäätte tuosta pikkuruisesta hiontakoneesta? :D Vastoin kaikkia ammattilaisten ohjeita, hion lattian tuolla kääpiöllä. Hyvin se minun mielestä toimi. Jännetupentulehdus ei tosin ollut kaukana - aikamoinen tärinä kävi ranteelle. En voi suositella isomman huoneen hiontaan tällä minillä.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Torilta




Tiskiharjat ovat yleensä rumia.

Olen usein kävellyt tämän tiskiharjan ohi ja ajatellut, että tuon voisi kotiin hankkia.
Tänään kuitenkin päätin pysähtyä. 
Kojua piti sympaattinen papparainen, rupateltiin siinä sitten niitä näitä. Rupattelun lomassa ostin tämän tiskiharjan ja pojalle pienen puisen kaulimen.

Tuli hyvä mieli. 

tiistai 18. helmikuuta 2014

Tapetti




Pikkuveli kävi kihlattunsa kanssa laittamassa meille uuden tapetin makkariin. Tai oikeastaan kihlattu laittoi ja veli toimi lähinnä assarina. :) 

To do list:
Vanhojen tapettien irroitus (ovat muuten ärsyttävän tiukassa!)
Seinien maalaus
Listojen maalaus
Parkettilattian hionta ja maalaus

Eiku hommiin. Heippa!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Vaaleanpunainen kaunotar


Vaaleanpunainen kaunotar kotiutui eilen Kuopioon. On minulla vaan aikamoinen mies, kun lähti hakemaan kaappia 400 kilometrin päästä. Eikä siinä vielä kaikki: mies oli matkalla nähnyt kotikirppiksen jonkin omakotitalon pihalla ja poikennut sinne. Oli ostanut sieltä tämän vanhan punaisen peltipurkin - näytti kuulemma siltä, että minä voisin tykätä. Ja voih, kyllä minä tykkään!

Niin ja tuo kaappi oli todella edullinen. Myyjä pyysi siitä 90€! Kannatti siis ajella vähän pidempi matka. Uuden värin kaappi tosiaan kaipaa, ei tuo vaaleanpunainen oikein meille istu. Mintunväriseksi ajattelin maalata ja aika hauska sattuma, sillä kaapin alkuperäinen väri on mintunvihreä. Minttu paikoin pilkistelee vaaleanpunaisen maalin alta.  Kaapin takana on leima, josta selviää, että se on valmistettu Lahdessa. Vuosiluvusta ei ole tietoa, mutta kaapilla on hyvin todennäköisesti ikää liki 100-vuotta. Ihanaa olla osa tämän kaapin tarinaa. 


Eilen aamulla rupesin raivaamaan meidän makuuhuoneen tavaroita/listoja/pistorasioita remontin tieltä. Kello taisi olla hädintuskin yhdeksää, kun huone oli tyhjä. Mies vain tuumasi, että eipä olisi herätessään uskonut, että sunnuntain kunniaksi meillä alkaa tälläinen projekti. Ihmetteli vain, että mistä ihmeestä revin energian tähän kaikkeen. Siitä, että nautin tästä niin kovasti! Siellä minä sitten revin listoja, kun mies katsoi olohuoneessa olympialaisia. 




Instagramissa meni eilen 100 seuraaja riikki. Aikamoista. Kivasti ihmiset ovat löytäneet blogini myös bloglovin:in ja blogilistan kautta. Facebookissakin on jo huimat 140 seuraajaa! Lupaan juhlia ja lahjoa teitä täällä bloggerissa, kun 100 lukijaa on täynnä. Ihanaa, että olette. <3

Blogissa saattaa olla nyt vähän hiljaista, kun minä hääräilen tuolla makuuhuoneessa. Instagramissa voit seurata touhujani lähes reaaliajassa (berryleena).

Ihanaa uutta viikkoa! Se tulee olemaan varmasti parempi kuin edeltäjänsä.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Minun värini



Vanha työtoverini ja taitava korujen tekijä Riikka (blogi Riikka luo) kirjoitti muutamia päiviä sitten blogini kommenttikenttään seuraavan tekstin:

"Tuli mieleen sun lempiväreistä, että puhutaan keltaisista ihmisistä, jotka on luovia ja asioista innostuvia. Lisäksi keltaiset ihmiset jakavat tätä innostusta ympärilleen. Ei varmasti kauaksi heitä tämä kuvaus sinusta."


Myönnettäköön, innostun helposti. Miehen mielestä varmaan vähän liiankin helposti. Omasta mielestäni en ole erityisen luova. Ajattelen asian niin, että ryhdyn helposti tekemään ja epäonnistumisten kautta löydän lopulta tavan tehdä jotain kaunista. Sellaista, joka lopulta miellyttää omaa silmää.


Ja jos haluat saada keltaisen hehkumaan, on hyvä tietää, että hän elää ystävällisyydestä, avarakatseisuudesta ja spontaaniudesta. Teeskennellä ei tarvitse.
Arvostan aitoutta ja huomaan ihmisistä nopeasti epäaitouden. En kestä rasismia tai ihmisten eriarvoista kohtelua. Toki jokainen on vastuussa omista teoistaan. Myöskin tekopyhyys saa ihokarvani nousemaan.

Keltaisen tunnussana elämässä on harmonia. Hän nauttii aistimuksista, luonnon elävyydestä ja ihmisten läheisyydestä. Hän on puhelias, nopea ja pystyy työssään helponoloisesti tuottamaan uusia ajatuksia. Koska keltaiselle muut ihmiset ovat tärkeitä, hän on usein se, joka luo työpaikalla valoisaa ja lämmintä ilmapiiriä. Hän on spontaani ja sosiaalinen, mutta ei ole vahvimmillaan loogisessa ajattelussa. Tunteitaan hän ilmaisee vapaasti, mutta välttelee mieluummin ”rumia” riitoja.
Olen puhelias, sosiaalinen ja nopea, halutessani myös idearikas. Ympärilläni olevat ihmiset ovat minulle tärkeitä ja haluan osoittaa sen myös heille. Olen tunteellinen ja itku on usein herkässä. En todellakaan pidä riitelystä, etenkään ystävien kanssa. 

Keltainen on usein kotonaan esiintyjänä, PR-ihmisenä sekä auttajan ja sovittelijan rooleissa. Hän on valloittava seuralainen, joka osaa ottaa huomioon myös muut. Hänelle on tärkeää, ettei toisten ihmisten tunteita ja oikeuksia poljeta jäykkien periaatteiden ja tulosten tekemisen kustannuksella.
Töissä joudun olemaan esillä paljon ja juuri muuta työssäni ei tehdä, kuin "sovittelua." Nuorten kanssa täytyy osata ottaa paikkansa, mutta ei viedä koko tilaa. Olen avarakatseinen ja hyväksyn (useimmiten) muiden mielipiteet, vaikka ne eivät olisi samanlaisia kuin omani. Työssäni minulla on toisinaan ollut vaikeuksia pohtia asioita myös taloudellisesta näkökulmasta. Surullista, että raha ohjailee aika pitkälti myös lastensuojelutyön suuntaviivoja.

Keltainen saattaa sortua hössöttämiseen ja aiheuttaa kaaosta työpaikalla. Tämä tyyppi pyörittää asioita vain siihen saakka, kun se on hänestä hauskaa.

Innostun herkästi, mutta myös tylsistyn. Joskus asioiden loppuunvieminen tuottaa lisäponnisteluja - olen jo siinä vaiheessa keksinyt jonkin uuden ja mielenkiintoisemma projektin. Onneksi olen tämän jo tiedostanut, joten en yleensä jätä aloittamiani asioita muiden kontolle. 


Yleensä on niin, että ihmisessä on yksi selkeä pääväri, kaksi sivuväriä ja yksi väri, joka tuntuu hänestä kaikkein vieraimmalta.

On minussa myös ripaus punaista ja vihreää. Kuten kodista näkyy. :)

Voi miten kiva tätä haastetta oli tehdä! Kiitos Valontalon Emilialle, että haastoit. Tämä tuli hyvään saumaan, koska välillä täällä kotona ollessa on hukassa oman minuutensa kanssa. ;D 

Kuulisin mieluusti seuraavien bloggaajien väreistä:

1. Esittele väri, joka puhuttelee sinua. Sellainen väri, joka on lähinnä sydäntäsi. 
2. Liitä tekstiisi kuvia kotoasi, todistusaineistoa vaatekaapistasi, mitä vain keksit.
3. Voit myös kertoa lyhyen selostuksen siitä, mitä uskomuksia väriin on liitetty. 
(Lähteenä voi käyttää vaikka coloria.nettiä.)