mortonfest

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Jalusta



Hommasin kameraan (vihdoin!) jalustan ja eilen piti heti päästä kokeilemaan, vaikka räntäsateisen iltapäivän valo ei ollut siihen kaikkein suotuisin. Vielä kun saan kuvat suoraan, niin alkaa nämä kuvat olemaan pikkuhiljaa ihan ok. 

Muistatteko kun kerroin, että olen tilannut meille uusia tyynynpäällisiä? Noh, kirkkaankeltaiset olikin limenvihreitä, joten nyt ollaan tässä sohvatyynydilemmassa jälleen lähtökuopissa. Tauluhylly odottelee myös täydellistä kokoelmaansa, mutta näin on nyt toistaiseksi hyvä.


Tänään lähdetään maalle pääsiäisen viettoon, joten täällä saattaa olla hyvinkin hiljaista. Innostuin tästä kuvaamisesta jalustan myötä taas ihan uudella tavalla, joten matskua on varmasti luvassa jahka taas kotiin palailen. Niin ja muutamat tuunausjutut odottelee parempia kelejä ja poikien yhteisiä päiväuniaikoja. 

Ihanaa pääsiäistä! 


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kuka kenenkin sängyssä




Eräänä aamuna heräsin vauvan kanssa parivuotiaan sängystä. Parivuotias taasen oli kömpinyt isänsä viereen. Ei hajuakaan, että mitä yön aikana oli tapahtunut ja kuinka monta kertaa olin ketäkin hoitanut. Mies oli tietenkin nukkunut yönsä kuin tukki.

Vauva on nyt 3kk ja siirtyi reilu viikko sitten nukkumaan omaan huoneeseensa. Meidän yöt ovat rauhoittuneet siirron myötä huomattavasti - esikoinenkin lopetti yölliset retket meidän huoneeseen ja vauva on ollut muutokseen varsin tyytyväinen. Vanhemmista puhumattakaan. 

Veen huoneessa on edelleen pieni remonttiprojekti kesken. Yhdestä seinästä pitäisi irroittaa vaalea tapetti ja tilalle pistää maalia. Vee sai kummitädiltään lahjaksi Ferm Livingin ihanan seinävalaisimen ja tarkoitus olisi kiinnittää valaisin juuri tälle maalipintaa odottavalle seinälle. Jospa sitten alkaisi tämäkin huone olemaan valmiina..


Kivaa uutta viikkoa!


P.S. Tänään menen ostamaan kameraan sen jalustan. Oma ärsytyskynnys suttuisiin kuviin on nyt niin korkea, että nyt pitää tehdä asialle jotain!


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tuoreeks terveeks!



Kaksivuotisneuvola saatiin hädintuskin käyntiin, kun Aalta jäi peukalo palo-oven väliin. Pikainen neuvolareissu vaihtui illaksi päivystyksessä. Mitat jäi saamatta, mutta neuvolan täti kehui oikein reippaaksi ja "ehtiväksi" pojaksi..

Aan kanssa laitettiin viikko sitten rairuoho kasvamaan. Se, että osa siemenistä taisi lipsahtaa istutuspuuhissa pojan suuhun lienee syy siihen, että ruohikko jäi melko harvaksi. Pentikiltä hommatuista pupuista oli säilytyksessä molemmista toiset korvat irronneet. Pikaliimalla saatiin pääsiäistunnelma jälleen eheäksi. 

Näissä sitä onkin ollut, etenkin tälle meidän kaksivuotiaalle, ihmeteltävää pitkin viikkoa. 


Ihanaa palmusunnuntaita! 


torstai 26. maaliskuuta 2015

Torstain top 5.




1. Pölyjen pyyhintä on kotitöistä ärsyttävin. Eilen, kun pojat nukkuivat yhtäaikaa päiväunet (upeeta!), otin mikrokuituliinan pitkästä aikaa esiin. Nyt on taas tilaa hengittää! 

2. Vaaleanpunainen vanha keittiönkaappi näyttää näin keväisin entistä vaaleanpunaisemmalta. Keltainen sopii täydellisesti hempeän pinkin kaveriksi ja aina vain tuon kaappi hurmaa minut olemassaolollaan. Olen jo oikeastaan täysin kuopannut maalauspohdinnat tämän kaapin osalta - on se vaan kaikessa ristiriitaisuudessaankin niin sopiva juuri tuohon ja juuri tuollaisenaan!

3. Eilen meillä kävi lapsuusmaisemien paikallislehden toimittaja tekemässä juttua. Pääsiäisen jälkeen tästä lisää ja ehkä jostain muustakin kivasta.

4. Kevät on tuonut mukavia uusia tuulahduksia tullessaan ja muutaman tuunausprojektikin on jo mielessä. Ensi viikolla mies on jälleen isyyslomalla, joten saattaapa olla, että meikeläisellä jää vaipanvaihdolta aikaa myös johonkin muuhun mielenkiintoiseen! Jes! 

5. Meidän vauva näyttäisi löytäneet rytmin (ainakin toistaiseksi). Pikkuinen hurmuri käy yöunille jo klo 18.00 ja nukkuu yönsä yhden herätyksen taktiikalla. Äiti tykkää! 


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Miehen toiveesta





Sain jonkin aikaa sitten haasteen Varvikossa -blogin Marrulta. Haasteessa piti vastata kysymyksiin sisustustyönjaosta ja päätin vastata tähän hieman omalla tavalla. En niinkään kysymys-vastaus asetelmasta, vaan vähän enemmän kerronnallisesti. Toivottavasti passaa. Niin, ja kiitos Marru! Aika moni on muuten tässä elämänvarrella luullut, että nimeni on Marru. Maru se kuitenkin on. Yhdellä ärrällä. :)

Minä olen meidän taloudessa se joka sisustaa. Luulen, että miestä ei edes juurikaan kiinnosta, että millaisia ajatuksia minulla kodin suhteen enää tässä vaiheessa on. Toki olemme yhdessä miettineet suuret linjanvedot, mutta minun ehdotuksista kaikki ratkaisut on lopulta tehty. 

Taannoin mieheni joukkuekaveri oli kysynyt, että eikö mies tunne oloaan jotenkin ulkopuoliseksi, kun minä suhtaudun melko intohimoisesti näihin sisustushommiin. En tarkalleen tiedä, että mitä hän kommentilla tarkoitti, mutta kyllä meidän koti on jokaisen täällä asuvan näköinen. 
Meillä on melko samanlainen sisustusmaku. Tykkäämme molemmat väreistä ja vanhoista tavaroista. Arvostamme designia ja kierrätyskulttuuria. Mies ei ole koskaan ollut pitämättä jostain hankinnasta/sisustusratkaisusta, vaikka alkuun on sitä hieman vastustellut. Vastustelua oli ennen enemmän, mutta nykyään hän taitaa luottaa sisustussilmääni sen verran, että ei tyrmää ehdotuksiani. Toisaalta olen myös hieman itsekäs ja hankin esim. Lundian pöytälevyn kirpparilta miehen vastusteluista huolimatta. Ja kas kummaa, mies oli lopulta hankintaan enemmän kuin tyytyväinen!

Uskon kuitenkin (ja olen varma siitä), että loppujen lopuksi miehelle ei ole niin väliä. Siksi touhuilen melko itsenäisesti, kun usein hän ei edes huomaa, vaikka verhot olisivat olohuoneessa vaihtuneet.

En varsinaisesti toivo, että mies osallistuisi tämän enempää, mutta tulevaisuudessa tulee todennäköisesti olemaan toisin. Tämäkin aamu alkoi oikotien selaamisella - kyllä se hirsirunkoinen remppakohde vielä joskus löytyy!



Miehen toiveesta kiikutin meille muutaman vihreän ja aamulla istutin rairuohot Aan kanssa. Eli siis, jokainen asukas sisustaa tässä huushollissa omien kykyjensä mukaan - kunhan minä annan siihen hyväksynnän. Aika karua, mutta ihan totta se taitaa olla..



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Ääripääelämää



Arkiaamuisin, hieman klo 08.00 jälkeen alkaa tässä huushollissa poikien hermot kiristyä.
Jos on kiire, niin saan tämän karavaanin ulos ja vaunuihin 20 minuutissa.
Minusta ihan kelpo suoritus.

Yleensä uhmaikäinen on ihan vain periaatteesta haluton ulkoilemaan ja toppatamineisiin puettu vauva huutaa kuumuutta. 

Viimein, kun saan kaikki onnellisesti ulos ja puistoon alkaa vauvan itku vaunuissa, esikoinen haluaa keinussa vauhtia juuri sillä toisella kädellä ja huomaat itse pukeutuneesi kumppareihin, vaikka ulkona on 10 astetta pakkasta. 

Edellä mainituista syistä puistoreissu päättyy lyhyeen.

Esikoinen ei suostu kävelemään puistosta kotiin, vaan haluaa olla juuri nimenomaan ja vain ja ainoastaan sylissä, vauva huutaa edelleen eikä lounasta ole tehty valmiiksi. 

Kotimatkalla kiroan ja olen kateellinen miehelle, joka juuri nyt voi olla töissä.

Viime metreillä uhmaikäinen tiputtautuu sylistä. Päättää ettei halua enää sylikyytiä, olla vaunuissa tai kävellä itse. 
"Jää sitten siihen" uhoan, ja painelen kohti kotia. 
Samassa hetkessä tajuan, että ei lienee sopivaa jättää parivuotiasta raivoamaan vilkaan autotien viereen. Haen raivoavan pojan, kannan kotiin, riisun vaatteet, pistän hänet omaan huoneeseen huutamaan, riisun vauvan joka itkee edelleen, rauhoitun, vauva rauhoittuu ja menen ottamaan nyyhkyttävän parivuotiaan syliin.

"Ei haluu enää huutaa" toteaa parivuotias. 
Pyydän anteeksi ja selitän.

Päätämme yhdessä tehdä ruoaksi makaroonia ja kastiketta.
"Vauva haluu maitoo" muistuttaa parivuotias.

Viha muuttui hetkessä suunnattomaksi rakkaudeksi.

Onneksi saan olla kotona. 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kotona ollaan kulta!






Olin pienten poikien kanssa muutaman päivän reissussa.
Ajattelin, että mies hyödyntää kotirauhan esim. pesemällä uunin tai tekemällä jotain muuta yleishyödyllistä - jotakin sellaista, johon ei lasten kanssa pysty täysin uppoutumaan.

Olin väärässä.

Mies oli ottanut "lomastaan" kaiken irti - lukenut aamuisin hesarin kannesta kanteen ja työpäivän jälkeen ihan vain löhöillyt ja katsellut telkkaria. Kertoi, että oli ihan päikkäritkin ottanut.

Mitäpäs tuosta. Pitäisi ottaa tästä asenteesta oppia itsekin.
Purin reissukassit, leikkasin pari narsissin oksaa ja vein ne makkariin.
Ihanaa olla kotona!


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Viheralue keittiöön




Ajatukset ovat pikkuhiljaa lipsuneet kevääseen ja terassille.
Väsymyksen takia täällä ollaankin oltu enemmän tai vähemmän pihalla.
Ennen terassikelejä ajattelin kuitenkin nauttia kasveista näin sisätiloissa..

En ole mikään viherkasvi-ihminen, mutta olen huomannut etsiväni meille sopivia vihreitä.
Siis sellaisia ihan oikeita viherkasveja - Peikonlehteä tai sen sellaista.
Leikkokukkia meillä on toki usein ja näitä narsissejakin aina näin keväisin.

Haaveilen, että saisin keittiön tason päälle luotua jonkinlaisen "viheralueen".
Ehkä hieman suureellisesti ilmaistu, mutta saatte lienee kiinni ajatuksesta.

Oisko sulla ideoita kivoista (ja helppohoitoisista) viherkasveista?


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Haluu piirtää!




"Haluu piirtää!"
Ja kaikkein mieluiten äidin tusseilla.
Nykyään näistä kynäpurkeista löytyykin muutama liiskaantunut Stabilo.

Käytiin viikko sitten Helsingissä ja minun oli tietenkin pakko tehdä pakollinen pyrähdys Granit:iin. Mukaan tarttui pikkuostokset: käärepaperia ja kotitoimistoon jotakin pientä. Mustavalkoisella käärepaperilla päällystin kaapista löytyneen pahvisen purkin ja iskin siihen pojalta kielletyt kynät. Onpahan sitten jäljellä edes muutama ehjä, kun niitä itse tarvitsee.

On varmaan edes turha hehkuttaa säästä - niin upean kaunista! 


torstai 12. maaliskuuta 2015

Kiitti vinkistä!


Paras vinkkilöytö pitkään aikaan! Kolmiovi -blogin Jasmiina oli laittanut marimekon trikootyynyliinan hoitoalustan päälle. Sattuipa meillä olemaan pari ylimääräistä trikootyynyliinaa, kun en hoksannut, että marimekon pussilakanasetti sisälti myös tyynyliinat.

Meidän Vee, kun ei ole mikään kakkakone, niin raaskin tämän trikoisen tyynyliinan hänen käyttöönsä luovuttaa. Tyynyliina peittää juuri täydellisesti kulahtaneen ja muutenkin niin karmean muovisen alustan, että ihan harmittaa, kun en itse tätä keksinyt. 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Koti kuin Annon kuvasto




"Teidän koti on kuin Annon kuvasto." Kommentoi kerran eräs lukija, joka hämmästeli joulunalla tekemääni blogipostausta joulun sisustuskliseista. Ihan hyvässä hengessä keskustelu käytiin, vaikka mieleen tuo kommentti jäi ja en voinut olla nostamatta sitä esille tässä postauksessa. Toivottavasti et Anonyymi pahoita mieltäsi - se ei suinkaan ole tarkoitus.

Kuopion Kodin Ykkönen sulkee ovensa tänä keväänä ja kävin loppuunmyynnistä ostamassa makkariin uuden verhon. Annoa tämä on ja kangas nimeltään reitti. Yksinkertaisen kaunis kuosi. Harmittaa kyllä todella paljon, että menetämme tuon kodin ykkösen. Ruotsalaisketjun saapuminen lähes naapuriin on lienee syypää, jos tästä jotakin voi edes syyttää.


Mutta eipähän täällä sen jälkeen ole näkymät, kuin Annon kuvastossa. 
Vaikka en minä siitäkään mieltäni pahoittaisi. 


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Aurinko armas




Aurinko paljasti talvelta kertyneet pinttyneet tahrat.
Tässä odottelen siivousinspiraatiota, jotta saisin siivottua koko huushollin läpi.
Uuni, jääkaapit, sauna ja keittiönkaapit odottaa perusteellista puunausta. 
Samoin seinät, etenkin keittiöstä kylpyhuoneeseen vievät. 
Jostain kumman syystä tällä reitillä näkyy pienenpieniä ruokaisia sormenjälkiä.

Pitäisi saada päivään muutama ylimääräinen tunti. 
Lapseton sellainen. 

Mutta mitäpäs niistä, kun tälläisella säällä voi viettää päivänsä ulkona.
Pois se silmistä, pois se mielestä.



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Pitkiä aamuja








Näin pikkulapsiperheellisenä termi "pitkät aamut" saa ihan uudenlaisen merkityksen. Aamu tosiaan tuntuu kestävän ikuisuuden, kun herätys on klo 05.00. Isi ei kelvannut, joten ahtauduin Aan sänkyyn jonka ilokseni huomasin haisevan pissalta. Siinä me pissalakanoissa sitten kahdestaan köllöteltiin - minä ja poika. 

Kahdeksaan mennessä sitä on jo pessyt pari koneellista pyykkiä, tehnyt blogipäivityksen, syöttänyt Veen, Aan, syönyt itse, selannut hesarin, harjoitellut potalla käyntiä, paijannut ja lohduttanut. 

Kevättä kohti. 

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Heppa olkkarissa



Huutelin viime viikolla facebookissa Taalainmaan hevosen perään. Anoppi näki päivityksen ja raaski luopua omasta hevosestaan. Kiitti anopille - nyt heppa koristaa meidän olkkarin tauluhyllyä. 

Käyppäs muuten kurkkaamassa sisustusRIEMUn blogiin. Siellä on muun muassa ennen ja jälkeen -kuvia tekemästäni sisustussuunnitelmasta Rauhalahden matkailukeskuksen saunatupaan. 

Kivaa viikkoa - täällä on hiihtoloma! Jes!


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Taskumatti hoitolaukussa






"Taskumatti on siellä hoitolaukussa!" huusin miehelle ja juoksin kiireellä parkkipaikalla ihmettelevien ihmisten läpi kosmetologin käsittelyyn. Juu, tämä ei ollut ihan niitä tyypillisimpiä lauseita, joita tulee heitettyä - ehkä ihan hyvä niin! 

Mies ei tosiaankaan tarvitse lastenhoidon lomassa rohkaisuryyppyä, vaan oli viemässä taskumattia laserkaiverrukseen MooCB:ille. Taskumatti annettiin 30-vuotis lahjaksi elämästä nautiskelijalle ja viskin ystävälle. Kivat juhlat, vaikka oma väsymys oli sitä luokkaa, että koti kutsui jo heti puoliltaöin. Mummi mikä mummi.