maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kuka kenenkin sängyssä




Eräänä aamuna heräsin vauvan kanssa parivuotiaan sängystä. Parivuotias taasen oli kömpinyt isänsä viereen. Ei hajuakaan, että mitä yön aikana oli tapahtunut ja kuinka monta kertaa olin ketäkin hoitanut. Mies oli tietenkin nukkunut yönsä kuin tukki.

Vauva on nyt 3kk ja siirtyi reilu viikko sitten nukkumaan omaan huoneeseensa. Meidän yöt ovat rauhoittuneet siirron myötä huomattavasti - esikoinenkin lopetti yölliset retket meidän huoneeseen ja vauva on ollut muutokseen varsin tyytyväinen. Vanhemmista puhumattakaan. 

Veen huoneessa on edelleen pieni remonttiprojekti kesken. Yhdestä seinästä pitäisi irroittaa vaalea tapetti ja tilalle pistää maalia. Vee sai kummitädiltään lahjaksi Ferm Livingin ihanan seinävalaisimen ja tarkoitus olisi kiinnittää valaisin juuri tälle maalipintaa odottavalle seinälle. Jospa sitten alkaisi tämäkin huone olemaan valmiina..


Kivaa uutta viikkoa!


P.S. Tänään menen ostamaan kameraan sen jalustan. Oma ärsytyskynnys suttuisiin kuviin on nyt niin korkea, että nyt pitää tehdä asialle jotain!


16 kommenttia:

  1. Siellä näyttää niin kivan pirteältä. Niin tuttua nuo yölliset vaellukset, mutta viime kuukausien aikana ne on meillä jääneet, onneksi. Hyvät yöunet on niin tärkeä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saga! :) Voih, odotan sitä päivää, kun saan nukkua kokonaisen yön ilman yhtään herätystä. <3

      Poista
  2. Hah, me just viikonloppuna puhuttiin öistä ja mitähän silloin tapahtuu! Tekisi josku mieli videoida yö ja katsoa kuinka paljon liikehdintää/puhetta/yms tapahtuu :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Pitäisi hommata kamera liiketunnistimella. Siinä olisi kyllä humoristista katsottavaa seuraavalle päivälle. :D

      Poista
  3. me ajateltiin laittaa ihan alusta asti vauva nukkumaan omaan huoneeseen juurikin tuon oman nukkumisen kannalta, uskon että kaikki nukkuu sata kertaa paremin kun jokainen on omassa huoneessa :) Katsotaan sitten kun vauva syntyy toteutuuko idea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon se on vain äidin jaksamisesta kiinni. Tai siis lähinnä siitä, että onko vauva nälkäinen 15 minuutin välein. :D Meidän esikoinen viihtyi lähes syntymästä alkaen omassa huoneessaan, mutta tämä kakkonen ei suostunut nukkumaan alkuun kuin minun päällä. Onneksi ollaan kuitenkin nyt tässä pisteessä, että äitikin saa jo vähän nukuttua. :)

      Poista
  4. Meillä tuo yöllinen vaeltelu ei ole loppunut vieläkään. Melkeinpä joku kolmesta pojasta kömpii viereen joka yö. Mutta eipä tuo haittaa, on se toisaalta aika hellyyttävääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään vastustele, jos viereen kömmitään. Raskasta on yölliset itkut. Onneksi tämä vaihe ei kestä loputtomiin. :)

      Poista
  5. Parasta tuossa on kuitenkin se, ettei tarvitse stressata. Kunhan jokainen nukkuu jossain sängyssä.
    P.s. Tuollahan se kimalainen köllöttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kunhan nukutaan - eikä se ole niin justiinsa, vaikka ei olisi sängyssäkään. ;D

      Poista
  6. Täälläkin 2,5v Anton kiipeilee välillä yläkertaan meidän viereen. On oikeastaan aika ihanaa :D P.s Matkin sua just seinämaalailuissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hei, sun maalauksesta tuli tosi hieno! :) Ihaniahan nämä viereen kömpivät pojat on. <3

      Poista
  7. Tsemppiä pienten kanssa! <3 Välillä on kyllä niin levottomia öitä, että tuntuu ihan muisti pätkivän ja päässä kumisevan. Meillä on parivuotiaalla alkanut olla välillä painajaisia öisin, niin saattaa herättää useammankin kerran yössä... Muuten onneksi rajoittuu kohtuu hyvin sairasteluihin ja tämmösiin nuo yökukkumiset, onneksi ei siis kovin usein tartte yöllä valvoa, vaikka kyllä muutama yökin jo tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sinne! <3
      Joo, meilläkin alkoi painajaiset ja rauhoittelu on toisinaan melkoisen työn takana. Lohduton itku tuntuu yöllä 100x raskaammalta kuin päivisin. Onneksi sitä tapahtumaa ei ole joka yö. :)

      Poista
  8. Uh. LA lähenee ja tuska kasvaa..Täällä on viime päivät oltu S U P E R väsyneitä :( Hemppari oli tippunut alle 100, pientä turvotusta, verenpaineen nousua ja sen sellasta - jännittää, odotellaanko loppuun saakka vai joutuuko lähtemään hyvissä ajoin synnärille. Niitä mietiskellessä huokailin, että jee kohta saa nukkua ilman kipuja ja isoa masua, mutta kröhöm, ehkä se pieni paketti pitää huolen, että nukutaan sitten vähän myöhemmin :)

    VastaaPoista
  9. PS. esikoinen on taas aloittanut unissakävelyn ja saattaa kömpiä unissaan viereen nukkumaan, eikä aamulla muista mitään. Tuskin koskaan ( ehkä 5 kertaa max 6 vuoden aikana ) on vieressä viihtyny ja nyt viikon sisään J O K A yö! Jottei pikkunen vähän kuitenkin stressais uudesta tulokkaasta <3

    VastaaPoista