maanantai 23. maaliskuuta 2015

Miehen toiveesta





Sain jonkin aikaa sitten haasteen Varvikossa -blogin Marrulta. Haasteessa piti vastata kysymyksiin sisustustyönjaosta ja päätin vastata tähän hieman omalla tavalla. En niinkään kysymys-vastaus asetelmasta, vaan vähän enemmän kerronnallisesti. Toivottavasti passaa. Niin, ja kiitos Marru! Aika moni on muuten tässä elämänvarrella luullut, että nimeni on Marru. Maru se kuitenkin on. Yhdellä ärrällä. :)

Minä olen meidän taloudessa se joka sisustaa. Luulen, että miestä ei edes juurikaan kiinnosta, että millaisia ajatuksia minulla kodin suhteen enää tässä vaiheessa on. Toki olemme yhdessä miettineet suuret linjanvedot, mutta minun ehdotuksista kaikki ratkaisut on lopulta tehty. 

Taannoin mieheni joukkuekaveri oli kysynyt, että eikö mies tunne oloaan jotenkin ulkopuoliseksi, kun minä suhtaudun melko intohimoisesti näihin sisustushommiin. En tarkalleen tiedä, että mitä hän kommentilla tarkoitti, mutta kyllä meidän koti on jokaisen täällä asuvan näköinen. 
Meillä on melko samanlainen sisustusmaku. Tykkäämme molemmat väreistä ja vanhoista tavaroista. Arvostamme designia ja kierrätyskulttuuria. Mies ei ole koskaan ollut pitämättä jostain hankinnasta/sisustusratkaisusta, vaikka alkuun on sitä hieman vastustellut. Vastustelua oli ennen enemmän, mutta nykyään hän taitaa luottaa sisustussilmääni sen verran, että ei tyrmää ehdotuksiani. Toisaalta olen myös hieman itsekäs ja hankin esim. Lundian pöytälevyn kirpparilta miehen vastusteluista huolimatta. Ja kas kummaa, mies oli lopulta hankintaan enemmän kuin tyytyväinen!

Uskon kuitenkin (ja olen varma siitä), että loppujen lopuksi miehelle ei ole niin väliä. Siksi touhuilen melko itsenäisesti, kun usein hän ei edes huomaa, vaikka verhot olisivat olohuoneessa vaihtuneet.

En varsinaisesti toivo, että mies osallistuisi tämän enempää, mutta tulevaisuudessa tulee todennäköisesti olemaan toisin. Tämäkin aamu alkoi oikotien selaamisella - kyllä se hirsirunkoinen remppakohde vielä joskus löytyy!



Miehen toiveesta kiikutin meille muutaman vihreän ja aamulla istutin rairuohot Aan kanssa. Eli siis, jokainen asukas sisustaa tässä huushollissa omien kykyjensä mukaan - kunhan minä annan siihen hyväksynnän. Aika karua, mutta ihan totta se taitaa olla..



6 kommenttia:

  1. No höh. Juttu olisi voinut olla MELKEIN minun kirjoittamani. Mies ei erikoisemmin innostu sisutusjutuista mutta suuret linjat on sovittu yhdessä. Meillä keskustelua sisutamisesta on eniten herättänyt katsomani sisutusohjelmat. Niiden sisutuksia mies kyllä kommentoi mutta täällä kotona hän ei (uskalla?) useinkaan sanoa juuta eikä jaata vaikka retorisesti häneltä valintoja usein utelenkin. No, totuuden nimissä parissa kohtaa mies on saanut pitää päänsä ettei pääsisi kavereilleen valittamaan määräilevästä akasta; telkkarin paikan hän on saanut määrätä ja (kamalan) telkkarituolin pitää. Olohuoneessa! Muutoin meillä on onneksi aika samanlainen (minun? )maku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista - se oli hyvä ja voisin allekirjoittaa tämän täysin myös omalla kohdalla! Ja etenkin tuo sinun viimeinen lause herätteli minuakin. Niin, onko meillä tosiaan samanlainen maku? Ehkä meillä olisi samanlainen maku myös siinä tapauksessa, jos tykkäisin esim. maalaisromantiikasta. Minun maku se tosiaan taitaa olla! :D

      Poista
  2. Ihanan lempeästi luotsaat miestäsi sisustuksen saralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, kiitti! :D Luotsaaminen taitaa olla juuri se oikea sana. :)

      Poista