perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pärettä perintönä


Tasaisin väliajoin käyn penkomassa vanhempien tiluksia ja kiikutan omaan kaupunkikotiini maalaistalon aarteita, joita he eivät hoksaa arvostaa. Takaterassille kuunnostin viime viikolla vanhasta navetan ovesta pöydän (tästä myöhemmin lisää) ja eilen bongasin ullakolta vanhat Thonetin wieniläistuolit. Thonetin tuolit sai jäädä mummolaan, mutta kerroin kuitenkin tuolien alkuperän ja sen, että niitä ei kannata viskata roskalavalle. 

Pärekori on peräisin äitini lapsuudenkodista ja toimii pojan junaradan säilyttimenä. Jämäkkää tekoa nuo vanhat pärekorit, sillä kestää hyvin 2-vuotiaan kovakouraiset otteet.


"Saat ottaa, mutta kunhan et sitten myy kirpparilla eteenpäin." Toteaa äiti joka ikinen kerta, kun bongaan jonkun aarteen. 

"No en tietenkään!" Vastaan. 
Aina.


13 kommenttia:

  1. Päreet on kyllä nättejä ja tuo vähän pehmeyttä kotiin, vaikka kova materiaali onkin. Jotenkin noiden korien muoto on kuitenkin niin pyöristetty ja maanläheinen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Tykkään kans hurjasti. <3

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta! :D Joka kesä käyn maalla kaikki samat nurkat läpi ja kummasti aina jotain mukaan tarttuu!

    -piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä erikoista, että joka kerta sieltä löytää jotain kiinnostavaa. :D

      Poista
  3. Oma äitini sanoo minulle aina nuo täysin samat sanat!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Hauskaa! Pelkäävät varmaan muistojensa puolesta. :)

      Poista
  4. Ihana kori! Meitsillä on niin pärevaihe menossa, joten tällaiset iskee heti silmään. :)

    VastaaPoista
  5. täälläkin on yksi pärekori lasten leikeissä;)

    VastaaPoista
  6. Ihana pärekori! Eihän tuollaista edes raaski kirpparilla myydä!

    VastaaPoista