mortonfest

tiistai 22. syyskuuta 2015

Vaimo sisustajana – miehen näkökulma



Pitkään se on tätä kinunnut. Vaimo. Haluaisi minun kertovan millaista on asua sisustusvimmaisen puolisona. Aluksi vastustin jyrkästi. Sitten loivensin kantaani hitusen. Siinä vaiheessa peli oli jo pelattu, tunnistin tilanteen kokemuksesta. Vaimo oli vienyt tämän(kin) erän. Jotenkin kummasti tuntuu saavan tahtonsa aina lävitse.

Mutta. Sain minäkin sovittua hieman pelisääntöjä. Tämäkin opittu kokemuksen kautta, siitä lisää tuonnempana. Sovimme, että minä kirjoitan postauksen näillä ehdoilla:

  1. Vaimo ei saa lukea tekstiä ennakkoon
  2. Vaimo ei saa kommentoida tekstiä yhden (1) vuorokauden aikana julkaisusta

En oikeastaan tiedä miksi halusin tuollaiset reunaehdot tälle kirjoitelmalle. Ehkä se tuntui siltä, että sain olla päättämässä asiasta, jonka vaimo oli jo puolestani päättänyt.

Vaimoni on tekijäihminen. Hän touhottaa ennen kuin on miettinyt asiaa jokaiselta kantilta. Tämä on varmasti syy miksi vaimoni saa aikaan asioita. Hän tekee ja kokeilee. Hän tekee virheitä ja onnistuu. Hän tekee uudestaan ja yrittää uudestaan. Saa aikaan asioita. Minä olen toisenlainen. Tuumailen ja pohdiskelen. Ihailen vaimoni toimeliaisuutta.

Ihan vielä ei päästä sinne sisustukseen asti. Tässähän innostuu kirjoitellessa, joten jaetaan yksi muisto matkan varreltamme, joka mielestäni kuvaa vaimoani persoonana. Olimme hankkimassa ensimmäistä autoamme. Menimme ensimmäiseen autokauppaan → ei päästä koeajulle asti. Toinen autokauppa, ensimmäinen koeaju. Vaimo päätti: tämä otetaan. Siinä vaiheessa ehdin puolittaisilla lauseilla kysellä mahdollisista tyyppiviosta, rahoituksesta ja mitänäitänytonautonostoonliittyviä -kysymyksiä, mutta nimet olivat jo paperissa. Oli muuten hyvä auto. Seat Ibiza, pizzataksi.

Arvostan kaunista kotia ja siisteyttä, mutta olen yleensä liian laiska edesauttamaan kummankaan toteutumisen puolesta. Mutta kun istuskelen taas yhden pintaremontin/tavaroiden siirtelyn/tapetoinnin/maaluun jälkeen olohuoneemme sohvalla, voin vain fiilistellä tuota touhupetteriä. Olipa sillä taas silmää! Kelpaa miehen köllötellä ja katsella uutta printtiä seinällä.

Sitten se asia johon lupasin tekstin alussa palata tuonnempana. Se tuonnempi on nyt. Meillä on yksi semivakiintunut malli sisustamisen/muutosten suhteen. Vaimo ehdottaa jotakin uudistusta, yleensä melko radikaalia. Tyrmään idean. Vaimo palaa asiaan vähän ajan päästä. Tyrmään idean hieman löyhemmin. Vaimo palaa asiaan vähän ajan päästä. Hyväksyn ehdotuksen sellaisenaan tai pienellä mausteella muutettuna. Kaikki ovat tyytyväisiä.

En tiedä onnistuinko tekstissäni niin kuin olin ajatellut – tämäkin on ajattelua, joka on vierasta elämänkumppanilleni. Hän ei mieti onnistumisia tai epäonnistumisia – hän tekee. Joten jätänpä minäkin tuollaisen turhan pohdinnan. Käytetään mieluummin jäljellä olevat rivit tärkeämpään, loppukaneetteihin.


Arvostan ja kunnioitan vaimoani suuresti. Hän ei pelkää tehdä sitä, mitä me muut yleensä pelkäämme: jahdata unelmiaan. Intohimonsa löytäminen, sen toteuttaminen ja siinä tekemällä oppiminen. Voisiko sitä paremmin itseään toteuttaa ja iloa muille tuottaa? Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Kunhan ensin olen pohtinut asian jokaiselta kantilta.

25 kommenttia:

  1. "Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Kunhan ensin olen pohtinut asian jokaiselta kantilta."
    Tämä taitaa olla se hauskin toiminto monessa parisuhteessa: toinen on kaasu ja toinen on jarru. Huomaan Maru tämän tekstin perusteella olevani kovin samanlainen kanssasi: menijä, tekijä ja tohottaja. Myös meiltä löytyy se toinenkin osapuoli: se joka kysyy ne järkevät kysymykset ja jarruttaa vähän. Yhdessä näistä elementeistä tulee yleensä aika toimiva combo! Hyvä kirjoitus ja hieno näkökulma sieltä sohvan toiselta laidalta, ehkä hiljaiseltakin pohdiskelijalta :).

    VastaaPoista
  2. Hahah :) Olipa ihana kirjoitus, hyvä nuapurinmies!

    VastaaPoista
  3. IHANAN ROHKEA MIES! Hyvä sinä! Kauniisti kirjoitit ja ihan ajatuksella. Sinulla tuntuu olevan hyvä vaimo siellä vierellä ♥ Nauttikaa toisistanne ja kodistanne. Ps. Voisit vierailla täällä toisenkin kerran, me lukijat tykkäisimme varmasti.

    VastaaPoista
  4. Ihan mahtava!!! Kaasua ja jarrua, molempia tarvitaan. Kuulosti tuo kolmen etapin vaivihkainen myönnyttely kovin tutulta :D Saatan ehkä tehdä ihan samaa...

    VastaaPoista
  5. Oi, kuinka kauniisti miehesi kirjoittaa sinusta! Tuollaisen miehen minäkin halun, joka osaa jopa eroavaisuuksista kirjoittaa noin kauniisti! ;) Ihana kirjoitus! <3

    VastaaPoista
  6. Olipa hauska saada miehenkin näkökulma asiaan ja noin hyvin kirjoitettuna:) meillä on juuri samanlaista. Minä touhotan jos jonkinlaista ja mies katselee alta kulmain. Enään ei jaksa pistää vastaan😄 Parhaimmassa tapauksessa saattaa jopa vähän auttaa.

    VastaaPoista
  7. Kylläpä oli mainio vieraskynä blogissasi, joten jospa hän voisi vierailla useamminkin! Kiitos, terkuin Suska :)

    VastaaPoista
  8. Hahehehihih. Ihan mahtava kirjoitus.

    Maru, pysytkö nahoissas vai tekiskö mieli sanoo jotain ;)))?

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa! Hei ihan huippu, ku taivuit. ;) Ja ihailtavia piirteitä toit vaimostasi esiin. Pienellä hulluudella sitä pääsee unelmiin. Ollapa itselläkin sitä edes hitusen enemmän.

    VastaaPoista
  10. Hah hah haa, ei sulla satu olemaan kadonnutta kaksoisveljeä täällä Lapissa? Kuulostit just minun mieheltä..."Hyväksyn ehdotuksen sellaisenaan tai pienellä mausteella muutettuna. Kaikki ovat tyytyväisiä." Kuulosti tutulta, täytyy luettaa miehelle tämä ehdottomasti :D

    VastaaPoista
  11. Hyvä J, loistavaa kun taivuit kirjottamaan! :) Hyvähän se vaan on, ettei kaikki oo samanlaisia. Mukavaa loppuviikkoa Kuopioon!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Miehelle. Onnistuit :-D

    VastaaPoista
  13. Wau mikä kirjoitus! Ihanasti kirjoitettu vaimosta ja kaikesta muustakin. Ihastuin niin Marun miehen tapaan kirjoittaa, että toivottavasti kirjoitat toistekin :)

    VastaaPoista
  14. Hah, olipa hauskaa luettavaa, ja samalla kirjoitit todella suloisesti vaimostasi! Kannatan aiempien toivomuksia siitä, että kirjoittaisit uudestaankin :)

    VastaaPoista
  15. Voi muumipeikko <3 Ootte te ihania. T. Marjo

    VastaaPoista
  16. Voi muumipeikko <3 Ihania ootte. T. Marjo

    VastaaPoista
  17. Oi täällä tuli yhdellä ihan kyyneleet silmiin; kunnioitus, rakkaus ja toisen ihaileminen. Eihän tässä voi muuta kuin tirauttaa. Ja miettiä, että on se hyvä, kun meitä on monenlaisia - täydentämässä toisiamme <3

    VastaaPoista
  18. Oho, mikä kirjoitus. Tosi hyvä! :)

    VastaaPoista
  19. Huippua luettavaa!! Kiitos teille, ootte varmasti hyvä combo!

    VastaaPoista
  20. Mahtava kirjoitus, toivottavasti pääsemme lukemaan miehen tekstejä toistekin! Ja voisin kuvitella meidän V:n kirjoittavan jotakin samansuuntaista, täälläkin kun on toisensa löytäneet tekijä ja suunnittelija ;)

    VastaaPoista
  21. Mies kiittää kaikista kannustavista kommenteista! Ei jaksa vastailla jokaiseen erikseen, mutta on selvästi otettu näistä kehuista. ;D Ehkäpä hänestä kuullaan vielä..

    VastaaPoista