torstai 26. helmikuuta 2015

Lundiaa kirpparilta





Meillä on uusi (kauan kaivattu valkoinen) pöytä. Nettikirpparilta bongasin lähes kaksimetrisen, uudenveroisen Lundian tason kahdellakympillä. Hyvä löytö, sanon minä! Alle asetin Ikean pukkijalat, jotka vielä toistaiseksi ovat huteralla sinitarrakiinnityksellä kiinni pöytälevyssä. Ikean mukaan painava pöytälevy pysyisi paikallaan pelkkien silikonikiinnikkeiden avulla, mutta itse ainakin näin lapsiperheellisenä olen eri mieltä. Metallisissa pukkijaloissa kun ei ole ruuveille mentävää reikää. Piipadoo blogin Piia oli onneksi ratkaissut ongelman puolestani. Ratkaisu on lyöntimutterit

Pitäisi hankkia kotiin jotakin vihreää. Kasveja kun ei vielä ole, niin täytyy poltella näitä kynttilöitä. Suurimman osan tuikuista karsin jo kaappien kätköihin, mutta nämä kolme keväistä jätin vielä esille. Kunhan tästä flunssasta pääsen, niin lähden kukkakauppaan! 


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Lupaus keväästä




Kotona on myllertänyt muutoksen tuulet - lähinnä tekstiilien osalta. Pistin lähestulkoon kaikki entiset koristetyynynpäälliset myyntiin ja tilasin uudet. Aloitin myös ompelemaan vanhoista mintunvihreistä verhoista olkkariin tyynynpäällisiä. 

Tauluhylly kaipaisi taulujen lisäksi jotain muuta ylleen. Vanhasta Taalainmaan hevosesta tai maatuskoista haaveilen. Pieni maljakko, kera kukan, olis myös nätti. Olisko muita ehdotuksia?

Pojat kasvaa kauheaa vauhtia, etenkin tämä nuorimmainen. Tänään tulee jo 2kk täyteen! Hän on perustyytyväinen kaveri ja voin olla tosi onnekas siitä, että näiden kummankaan kanssa (ainakaan vielä) ei ole ollut mitään erikoisuuksia. Siksipä olen myös ehtinyt täällä kotosalla kaikenlaista puuhastelemaan. Odotan vain todella paljon kevättä ja sitä, että tämä pukemisrumba helpottuisi. Kevään ensimmäiset merkit ovat nostaneet jo päätään, kun Aa hyppäsi puistossa mahaplätsin hyytävään vesilammikkoon. Poika oli tietenkin asiasta todella innoissaan ja vielä kotona puhui puistossa olevasta uima-altaasta. Kiva. 

Vielä kun tästä meissä aikuisissa pesivästä flunssasta pääsisi eroon - varma kevään merkki sekin. 

tiistai 24. helmikuuta 2015

2-vuotias sisustaa


"Taulu!", sanoi Aa, kun tämän keittiöpyyhkeen näki. Niinpä se sitten tauluksi päätyi. 


maanantai 23. helmikuuta 2015

Unelmien rintamamiestalo

kuvat: pinterest

Ollaan viime aikoina keskusteltu paljon omakotitalosta, joka on itse asiassa tämän huushollin molempien aikuisten haave. Ongelmia tosin tuottaa vain se päätös, että tähdättäisiinkö uuteen vai vanhaan? Molemmat viehättää ja päivittäin vaihdan rakkauden kohdetta. 

Tänään, rintamamiestalopäivänä, päädyin pinterestiin keräilemään ideakuvia tulevasta kodista. Tämä kollaasin avulla yritin myös miehelle selventää, että mitä minä tarkoitan vanhalla talolla - hän kun on ollut aika vastarinnassa tämän rintamamiestalo asian suhteen. Jokin näissä kuvissa kolahti meikeläiseen: rakenteet, kontrastit, värit ja veikeys. Haaveilen modernista mummolatunnelmasta. Kodista, jossa on väriä ja asennetta! 

Kollaasin nähdessään isäntäkin totesi että; "Aika kiva. Tuolla voisin asua!"
Jes, voitolla yöhön!

Kauniita unia ja unelmia. 


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lastenhuoneen seinämaalaus





Olen täällä aiemmin marissut siitä, että vauvan huoneen (sovitaanko, että vauva on tästä lähtien Vee ja esikoinen Aa), eli Veen huoneen, musta seinä on ollut liian musta. Seinä sijaitsee talon pimeällä puolella ja on hieman luotaantyöntävä, etenkin lasten mielestä. 

Ihana ystäväni Marjo oli meillä viime viikolla useamman päivän kylässä ja kerroin hänelle huoneen ongelmista. Ehdotin, että josko hän tekisi seinään jonkun maalauksen - taitava nainen kun on. Marjo tarttui heti tuumasta toimeen ja parin luonnoksen jälkeen ryhtyi hommiin. Ensin hän luonnosteli ääriviivat taululiidulla, jonka jälkeen maalasi päälle valkoisella seinämaalilla. Lopputulos on ihanan graafinen, mutta kuitenkin veikeän lapsellinen. 

Esikoisemme Aa on ihastellut maalausta päivittäin: "oo, tosi upee!"

Kiitos Marjo.  

lauantai 21. helmikuuta 2015

Elukat



"Kaikki on vinksin vonksin" - tai siis ainakin tuo ylin kuva. Huushollikin näyttäisi taas pieneltä huvikummulta, kun hiihtolomallaan ollut ystävä lähti muutaman päivän vierailun jälkeen takaisin omaan kotiinsa. Tämä ystävä nimittäin siivosi, laittoi ruuat, tekaisi yhden seinämaalauksen (josta myöhemmin lisää) ja hoiti poikia. Ihan hyvin täällä riittäisi hommia kahdelle vaimolle - kuten mies asian ilmaisi. 

Poitsut saivat ristiäis-/2-vuotis lahjaksi (äidin toiveesta) Schleich:in muovieläimiä - tosi kivoja! En tosin tiedä, että onko äiti näistä poikia enemmän innoissaan. Esikoinen lastaa näitä oman lelutraktorinsa peräkärriin ja kippailee suuressa läjässä elukoita milloin minnekin. Minä tykkäisin keskittyä erilaisiin eläinasetelmiin. Tosin kuopuksen kummitäti vei tämänkin touhun astetta pidemmälle, kun otti asetelmista kuvia ja latasi niitä instagramiin. 

Kiitos muuten edellisen postauksen ihanista kommenteista! Lämmittivät todella. 

Tänään on kiva päivä, kun suuntaan vauvan ja ystävän kanssa rakenna ja asu -messuille ja sen jälkeen kirpparikierrokselle. Ihana lauantai - toivottavasti sullakin! 


torstai 19. helmikuuta 2015

Jotain voisin kertoa

instagram @berryleena
Uusia lukijoita on kertynyt Nuapurissa -blogiin tasaisesti ja se jos jokin ilahduttaa kovasti! Oikeastaan enemmän vielä ilahduttaa kommentit, joita jätätte vierailustanne. Kiitos jokaisesta. Pitkään seuranneet ehkä tietävät jo jotain minusta, mutta ajattelinpa hieman aukaista itsestäni (ja blogista) myös uusille lukijoille ja miksei pidempään seuranneillekin. 

Aloitin blogin kirjoittamisen 2013 syksyllä ja kirjoitin jonkin aikaa nimimerkillä Marjukka. En myöskään julkaissut kuvaa itsestäni, sillä halusin pysytellä työnkin vuoksi anonyyminä. Myöhemmin nimimerkillä kirjoittaminen alkoi tuntua typerältä, kun oikea nimeni ja blogi yhdistettiin lehdessä. En nykyäänkään kerro hirveästi yksityiselämästä, melko pinnallisia kuulumisia lukuunottamatta. Aika vähän blogissa näkyy myös kuvia minusta - instagramissa sitten enemmän. Tässä kuitenkin olen, terve!

Leipätyöni olen tehnyt lastensuojelun parissa ja nauttinut työstäni kovasti. Blogi on tuonut tervetullutta pinnallista vastapainoa työlle ja lapsiperheen elämälle. Jotta näinä ruuhkavuosina ei jäisi lainkaan luppoaikaa, perustin sisustamisesta innostuneena oman pienen yrityksen sisustusRIEMUn. Sisustustöitä on ollut tähän asti juuri sopivasti ja ajatuksena onkin tehdä oman yrityksen töitä oman jaksamisen ja intressien mukaan.


Muutimme Kuopion Saaristokaupungissa sijaitsevaan rivitaloasuntoon joulukuussa 2012 ja äitiyslomien aikaan ja vähän sen jälkeenkin olen sisustanut ja pintaremontoinut kotimme nykyiseen kuntoon. Ensimmäinen poikamme syntyi maaliskuussa 2013 ja toinen jouluna 2014. Täytyy sanoa, että nautin hirmuisesti kahden pienen pojan kanssa elämisestä ja eipä tuo kolmaskaan mitenkään kovin isokokoinen ole - ihana hänkin.

Päivät täyttyvät tällä hetkellä poikien kanssa touhuamisesta ja huushollin ylläpidosta. Sisustaminen tekee kotona olemisesta mielekkäämpää ja pienet projektit ovat osoittautuneet tämän kotiäidin henkireiäksi - minun omaksi jutuksi. Nyt kun rivari on lähes kokonaa pintaremontoitu, niin huomaan harhailevani lähes päivittäin oikotiellä etsien vanhaa omakotitaloa. Haluaisin aloittaa kaiken alusta. Tehdä asiat kunnolla ja harkiten. Löytää koko kodille yhteisen linjan nyt, kun tiedän mitä haluan. Tähän asti sisustaminen on ollut jonkinlaista haparointia ja oman blogin kautta olen saanut jäsenneltyä oman tyylin - joka taitaa olla mukava sekamelska vähän kaikkea. Niin, ja siinä vanhassa talossa olisi taatusti minulle elämänmittaista puuhasteltavaa.


Rakastan marimekkoa, graafisia kuvioita, retroa, mustavalkoista, skandinaavisen selkeäitä linjoja, kirkkaita perusvärejä, pientä hulluttelua ja pelkäämätöntä kokeilua.

Persoonana olen kutakuinkin aika helposti lähestyttävä, puhelias ja mies todennäköisesti sanoisi tempperamenttiseksi. Tempperamenttisuus ei välttämättä tarkoita räjähdysalttiutta, vaan sellaista tietynlaista topakkuutta tarttua toimeen. Olen ennemmin tekijä kuin tuumailija - niin hyvässä kuin pahassa. Tietynlainen keskeneräisyys häiritsee, mutta joissain asioissa olen myös todella suurpiirteinen. Olen sovittelija ja luovija. Inhoan konflikteja ja en jää märehtimään asioita pitkäksi aikaa. En osaa mököttää tai olla pitkävihainen. Luotan ehkä hieman naiivisti siihen, että kaikki asiat voi selvittää puhumalla. Rentoudun urheilemalla ja nautin kirppareilla kiertelystä. Kesällä paras paikka on maaseutu. Luulin pitäväni hiihtämisestä, mutta näin aikuisena totesin, että olen oikestaan aina inhonnut sitä.


Olisi kiva kuulla jotain myös sinusta!


lauantai 14. helmikuuta 2015

Vanha naulakko




Viime kerrasta viisastuneena (5€ metallirunkoiset puutuolit jäi tuumailun vuosi ostamatta) en jäänyt odottelemaan, vaan ostin heti, kun oikea sattui kohdalle osumaan. Tämä hattuhylly kuuluu sarjaan "olen jo jonkin aikaa etsinyt" ja nyt tärppäsi - ja vieläpä tosi halvalla!

Myyjä sattui olemaan hauska savolaispappa ja puhelun yhteydessä kertoi pitkät tarinat naulakosta ja lukuisten muiden tavaroidensa historiasta. Olisi varmaan jutellut pidempäänkin, mutta omat pojat alkoivat (onneksi) hermostua äidin jaarittelupuhelusta ja isoveli koputti korvaan useamman puhelun verran. 

Naulakko on 60-luvulta ja tekijästä ei ole sen kummempaa tietoa. Myyjä harmitteli, kun ei ollut kunnostanut naulakkoa, mutta minä olin tietysti tästä tiedosta vain ilahtunut! Aivan ihana ja just täydellinen meidän makkariin ja etenkin siihen uuteen/vanhaan tulevaan omakotitaloon - kuten asian miehelle ilmaisin. ;)

Inspiksen sain Mami Go Go (klik!) -blogin Mintulta, joka oli viritellyt vanhan naulakkonsa pienen kaksionsa olkkariin. Jostain lehtijutusta tämä jäi kummitelemaan mieleen ja siirtynyt hankintalistalle "pakko saada".

Siinä se nyt sitten on! 


P.S. Onpas tärähtäneitä kuvia. Pakko vissiin hommata se jalusta. 

perjantai 13. helmikuuta 2015

Viekö blogi paljon aikaa? (+blogivinkit)




Olin pari viikkoa sitten kertomassa sisustussuunnittelija opiskelijoille bloggaamisesta ja siellä esiin nousi kysymys, että kuinka paljon bloggaaminen vie aikaa? Aika moni muukin on tätä tiedustellut ja samalla ihmetellyt, että kuinka minulla, kahden pienen lapsen ädillä riittää aikaa blogille? No, minäpä kerron.

Postaus:
Teen blogipostaukset yleensä iltaisin tai esikoisen päiväunien aikaan. Toisinaan saatan kirjoittaa tekstin myös aamulla, pikkukakkosen aikaan. Tällöin kuvat ovat jo valmiina, mutta teksti uupuu. Kirjoitan useimmiten hyvin lyhyesti ja aikaa tekstin luomiseen ei juurikaan kulu, sillä usein ajatus sisällöstä on jo valmiina. Tykkään myös itse lukea melko lyhyitä kirjoituksia ja pyrin itse samaan. Pidempien kirjoitusten, kuten tämän, luomiseen menee luonnollisesti pidempi aika. Veikkaisin noin tuntia, mutta sekin on postauksesta riippuen yksilöllistä, sillä saatan pyörittää tekstiä useamman päivän. Toisinaan kirjoitan useamman postauksen kerralla ja julkaisen ne eri aikaan. En siis todellakaan kirjoita joka päivä, vaikka lukijoille se saattaa näyttäytyä niin. 

Kuvaus:
Kuvaan aina päivällä ja etenkin talvisin olen pyrkinyt ajoittamaan kuvaamisen keskipäivälle. Yleensä olen tähän aikaan saanut jo esikoisen päiväunille tai sitten kuvailen muiden touhujen lomassa. Kuvaaminen ei vie minulta kovinkaan paljoa aikaa ja yleensä kuvaan useamman kohteen kerralla. Muokkaan kuvia kevyesti netissä olevalla ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla. Suoristan, rajaan ja parantelen hieman värejä ja kuvan kirkkautta. Yleensä teen muokkaukset melko samalla kaavalla ja yhden kuvan muokkaaminen vie aikaa n. 2-5min.

Aihe:
Teen remontit ja DIY -jutut meitä itseämme varten, mutta taustalla on kuitenkin aina ajatus siitä, että "tästä on kiva kirjoittaa juttu blogiin". Ensin tulee aina halu tehdä ja blogi tuo mukavan lisäarvon tehdylle työlle. Valehtelisin jos väittäisin, etten saa mielihyvää positiivisesta palautteesta jota blogipostauksen myötä saan. Tietysti kommenteista tulee hyvälle mielelle ja tuskin tätä tekisin, jos kukaan ei seuraisi tai kommentoisi.
Joskus saatan kuvailla ja vasta myöhemmin keksiä aiheen varsinaiseen postaukseen - niin kävi myös tämän postauksen kohdalla. Ensin oli kuvat ja sitten vasta aihe. Tosin en tiedä, että miten kuvat tällä kertaa liittyvät varsinaiseen blogitekstiin. Aina silläkään ei ole niin väliä - kuvat tuovat toisinaan vain mukavaa fiilistä!

Kommentointi ja muut blogit:
Eniten aikaa vie kommentteihin vastaaminen ja muiden blogitekstien lukeminen. Blogimaailma vie helposti mennessään ja ilman lapsia jumittaisin taatusti koneelle tuntikausiksi (näin voisi tosin käydä myös ilman blogia). Myönnän toisinaan olevani huono äiti ja uppoutuvani liiaksi tietokoneen ääreen. Onneksi lapset osaavat ottaa omansa ja muistuttavat, että mikä on se kaikkein tärkein. Lukulistallani on satakunta blogia ja luesekelen niitä otsikoiden perusteella. Yleensä jätän käynnistäni myös pienen kommentin, sillä itsekin niitä on kiva saada. Jos aikaa ei ole, niin ensimmäisenä karsiutuu blogien lukeminen. 

Tässä listaa blogeista, joiden postaukset useimmiten lukaisen:

..ja paljon muita, mutta nämä putkahti ensimmäisenä mieleen. :) Mielelläni ottaisin blogivinkkejä vastaan erityisesti sellaisista blogeista, joissa kunnostetaan/on kunnostettu kodiksi vanha talo. 

Kuinka usein?:
Blogit, bloggaaminen ja kodin sisustaminen ovat harrastuksia muiden joukossa ja vievät taatusti ihan yhtä paljon aikaa kuin mikä tahansa muu harrastus. Nyt, kun sisustamisen, käsillä tekemisen ja blogin kirjoittamisen rinnalle on tullut loppuraskauden ja synnytyksen jälkeen myös urheilu, jää luonnollisesti blogille hieman vähemmän aikaa. Blogia päivitän silloin, kun huvittaa. Viime aikoina olen ollut yllättävän aktiivinen ja päivityksiä on tullut useita viikossa. Töissä ollessa tahti oli luonnollisesti hieman harvempi. Olen sitä mieltä, että kyllä arjesta puristaa aikaa niille asioille joista nauttii ja niitä tehdessä saa taas voimaa tehdä vähän niitä vähemmän mielekkäitä juttuja. 

Kelloa katsomatta veikkaisin, että yhden postauksen tekeminen vie minulta keskimäärin (kuvaus, kuvien siirto koneelle, muokkaus, tekstin kirjoitus) n.30-60min. 

Aikaa jää siis hyvin tämän ihan tavallisen perhearjen pyörittämiseen. :)


Ihan mielenkiinnosta kuulisin muilta bloggareilta, että kuinka kauan teillä menee aikaa yhden blogipostauksen tekemiseen?


torstai 12. helmikuuta 2015

Lisää valoa (ja unta)!



Tämä eteisen nurkka on ollut piilossa koko pimeän talven ja kohdetta ei ole liiemmin voinut tämän takia kuvata. Lisääntyvä valon määrä mahdollistaa kuvauksen nyt myös täällä - voi että mä nautin tästä valoisuudesta!

Taulukollaasissa on kokoelma itse kyhäiltyä "taidetta", tuota oikeaa yläkulmaa lukuunottamatta. Tuo pieni valaisin on myös DIY -työ, joka on tuunattu Ikean metallisesta kukkaruukusta.


. . . . . . .


Ihanaa, että tänään on jo torstai! Mies lupasi, että saan nukkua perjantain ja lauantain vastaisen yön. Uni tulee todellakin tarpeeseen, sillä olen nukkunut kunnolla viimeksi jouluaaton aattona. Tänä aamuna muistelin esikoisen yöunia ja hän muutti jo 2kk ikäisenä omaan huoneeseen, sillä lopetti tuolloin yösyönnit. Tämän toisen pojan kohdalla tuskin käy samoin, sillä viime(kin) yönä nautittiin 3 ateriaa. Onneksi mennään kevättä kohti! 


keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Uutta ja vanhaa




Uuuden ja vanhan liitto kulkee lienee ainakin jonkinlaisena teemana läpi meidän kodin. Rakastan vanhoja tavaroita, mutta pidän myös modernista muotoilusta ja selkeistä linjoista. Kotiimme onkin muuttaneet juuri ne tavarat, joista pidämme ja ihan mukavasti ne ovat toistensa kavereiksi passanneet. 

Nuo vanhat nojatuolit, jotka bongasin tori.fi:stä ovat olleet loistavat! Täydelliset istua, mutta harmiksi viikonloppuna toinen levisi käsiin - tai siis tarkalleen ottaen erään ristiäisvieraan alle. Ups. Liimaukset olivat pettäneet, mutta onneksi tuolin puuosat eivät katkenneet, vaan luiskahtivat ainoastaan irti toisistaan. Nyt tuoli on matkalla entisöijälle. Tekisi mieli verhoilla tuolit uudelleen ja haaveissa olisi päällystää ne tällä Marimekon kanteleen kutsu -kankaalla, joka on kummitellut mielessä jo pitkään. Tekisin sen heti, jos budjetti antaisi myöten. 



Hauskaa pikkulauantaita!


lauantai 7. helmikuuta 2015

Neljä kaunotarta



Sainpas kivan haasteen Syhinä -blogin Syhiltä ja kuten arvata saattaa, tarkoitus on tuoda julki joitakin sisustushaaveita. Kiitti haasteesta Syhi! Haaveilu ja unelmointi onkin varsin mukavaa puuhaa. Oikeastaan tällä hetkellä en sen kummemmin haaveile mistään yksittäisestä tavarasta. Haaveet omakotitalosta ovat tosin tulleet jo uniin saakka; viime yönä kävin erittäin mielenkiintoisessa asuntonäytössä. Harmi vaan, että miehen mielestä rintamamiestalo ei ollut meille sopiva. ;)

Aika moni on jo vastannut haasteeseen, joten en varsinaisesti nimeä ketään jatkamaan unelmointia. Sinä voit kuitenkin napata tämän mukaasi, jos et ole vielä ehtinyt haasteeseen vastaamaan. 

Jos olis ylimääräistä (paljon), niin meille muuttaisi seuraavat kaunottaret:

1. BoConsept, cupertino -työpöytä (rakkautta ensisilmäyksellä).
2. &Tradition, Mass Light NA6 (täydellinen ruoka-/olohuoneen pöydän päälle).
3. Tom Dixon, Beat Light Stout (miehen ja minun haave).
4. Normann Copenhagen, Block (tavoiteltavissa oleva unelma, jota huomaan ihailevani tasaisin väliajoin. Paikkakin olis valmiina).

Ei minua kylläkään edes harmita, että näihin ei ole varaa. 
Se kyllä sapettaa, että en ostanut muutama päivä sitten nettikirpparilta 5€ metallirunkoisia tuoleja. 
Tänään ne oli myyty. 
Mitä tästä opimme? 
Kivat (ja super-halvat) tuolit kannattaa ostaa heti!


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Huoli



Viime päivinä olen saanut melkoisen kattavan lihaskuntotreenin, kun kannettavana on ollut kutakuinkin 17kg pieniä poikia - ja melko usein yhtäaikaa. 

Aamulla en ole herännyt siihen, että esikoinen kipittää viereen, vaan kuullut topakat komennukset viereisestä huoneesta: "puuro aika!"

Iltaisin esikoisen nukkumaanmenon jälkeen meissä vanhemmissa on herännyt huoli ja syyllisyys. Pahinta on lienee ollut tietämättömyys siitä, että mistä kipu johtuu. Toipuuko poika, toipuuhan?

No tietysti poika toipui! Tänään reipas takkutukka otti varovaisia kantapääaskelia ja totesi ulkoilun jälkeen: "ei enää pipi, kivaa oli!"



P.S. Ensimmäisen kuvan uhkaavasti tummuvat varpaat saivat heti kuvauksen jälkeen helpotusta.