torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappusää



Onneksi omat vappusuunnitelmat rajoittuu sisätiloihin. Olisi meinaa muuten tänä aamuna harmittanut, kun ulkona oli satanut kutakuinkin 15cm lunta. 
Ei kiva. 

Hetken mietin, että kuinka pääsen lasten kanssa neuvolaan. Noh, tietenkin ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Ollaan tässä jo pitkästä ja lumisesta talvesta selvitty, niin ei anneta pienen takatalven häiritä! Hyvin piti uudet kesärenkaat lievästi sohjoisella tiellä.

Hauskaa vappua ja toivottavasti suurimmalla osalla lumetonta sellaista!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Pirttihirmu




Hommasin makuuhuoneeseen tämän vanhan naulakon, jotta siihen voi ripustaa kerran käytetyt vaatteet. Juuri ne, joita ei voi enää vaatekaappiin laittaa, mutta ovat edelleen käyttökelpoisia. Ennen tätä ne lojuivat päiväkaupalla makuuhuoneen lattialla, sängyllä ja työpöydän tuolilla. 
Minun vaatteita ne harvemmin oli. 

Mies noudatti ohjeita ja ripusteli vaatteitaan naulakkoon. 
Liikaa.

Ei näin. Ajattelin, mutta olen ollut asiasta toistaiseksi hiljaa ja järkkäillyt vaivihkaa osaa vaatteista pois naulakosta. Saa toki näyttää huolettomalta, mutta sallituissa rajoissa. Tiedäthän.

Tässä olen mietiskellyt sitä, että miksi leipäpussia ei voi samantien laittaa leipälaatikkoon tai lasten villasukkia/tumppuja yhdistää ennen, kuin ne heittää pohjattomalta tuntuvaan eteisen vaatesäilytysjärjestelmään? Siinä niitä sitten kiireessä etsitään, kun toinen lapsista huutaa tai on kadonnut siitä, mihin hänet viimeksi jätin.


Toisaalta, minua ei häritse tippaakaan parittomat sukat, sotkuiset kaapit (klik!), arkistoimattomat paperit, leipälaatikossa homehtuva leivänkannikka, vaatehuoneen alituinen kaaos ja likainen auto. 
Miehen inhokkeja, 
näistä jokainen.



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Avaintaulu // DIY



Taulu tippui lattialle ja lasi meni rikki. Kehykset lojuivat aikansa meidän makkarin lattialla, kunnes eilen hoksasin, että teen kehyksistä eteiseen avaintaulun. Granitin lahjapaperi pääsi tässäkin askartelussa käyttöön. Taustalevyn läpi sai juuri ja juuri työnnettyä mustat nastat ja kehysten väliin työnsin pari kuvaa väripilkuiksi. Yksinkertainen, kiva pikku tuunaus ja mikä tärkeintä - kehys pääsi roskiksen sijaan käyttöön. 


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Arvaa kuka?

Muistatko 90-luvun hittipelin Arvaa kuka? 
Minä muistan ja tätä muistoa kunnioittaen päätin järjestää arvaa kuka? -visan. 
Sisustushengessä tietty.

Jos totta puhutaan, inhoan kaikenlaisia visailuja.
Tämä olikin miehen idea.


1. Minä ja kollegani lojuimme Finnish Design Shopin varastossa, kunnes nykyinen omistajamme päätti hankkia meidät häälahjaksi saamallaan lahjakortilla. Tuossa kuulin tämän samaisen tyypin tuumailevan, että voisi hankkia meikeläisiä vielä toisen mokoman lisää.

2. Kirpparilta kotiin kannettu, pilkkahintaan.

3. Ystävä toi meistä kaksi ja anoppi pelasti hädästä ja toi toiset 2kpl tullessaan. 

4. Miehen pappa oli aikoinaan kiikuttanut minut ruotsinlaivalta Suomeen. Aikani asustelin mökillä, kunnes päädyin tänne. Olenpa huomannut, että minusta tykätään kovasti.

5. 70-luvun opiskelijakämppään hankittu. Meidät löydettiin uusiokäyttöön ullakolta, mutta muutamat meistä muutti kevyen kädenväännön jälkeen toiseen osoitteeseen. Samaa ullakkoa käy nimittäin välillä penkomassa myös muutkin..

6. Häälahjaksi minut annettiin, sisukset täynnä euroja.

7. Meidät valmistettiin alunperin liikelahjaksi. Mutkien kautta päädyimme maalaistaloon, joka sattui olemaan nykyisen omistajamme lapsuudenkoti. Sieltä hän meidät bongasi ja mukaan halusi. 

8. Sisuksissa sokeria ja ei tämä ulkokuorikaan kovin väkevä ole.

9. Joulupukin paketista minut löydettiin ja vuosi oli 2013.

10. Viime jouluksi joulupöytään ostettiin ja herkkuja minussa nykyään melko usein säilötään.



Kunnon visailun tavoin, oikean suoran arvanneelle on luvassa pieni ylläri!



perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pärettä perintönä


Tasaisin väliajoin käyn penkomassa vanhempien tiluksia ja kiikutan omaan kaupunkikotiini maalaistalon aarteita, joita he eivät hoksaa arvostaa. Takaterassille kuunnostin viime viikolla vanhasta navetan ovesta pöydän (tästä myöhemmin lisää) ja eilen bongasin ullakolta vanhat Thonetin wieniläistuolit. Thonetin tuolit sai jäädä mummolaan, mutta kerroin kuitenkin tuolien alkuperän ja sen, että niitä ei kannata viskata roskalavalle. 

Pärekori on peräisin äitini lapsuudenkodista ja toimii pojan junaradan säilyttimenä. Jämäkkää tekoa nuo vanhat pärekorit, sillä kestää hyvin 2-vuotiaan kovakouraiset otteet.


"Saat ottaa, mutta kunhan et sitten myy kirpparilla eteenpäin." Toteaa äiti joka ikinen kerta, kun bongaan jonkun aarteen. 

"No en tietenkään!" Vastaan. 
Aina.


torstai 23. huhtikuuta 2015

Päällystetty äitiyspakkaus


Päällystin vuoden 1986 äitiyspakkauksen Granitista hommatuilla lahjapapereilla. 
Hyvän kokoinen loota, joka imee sisäänsä paljon tavaraa.

Veen kohdalla jäi äitiyspakkaus tilaamatta. Eipä sieltä tullut esikoisenkaan kohdalla juuri toppapukuja ja pussia lukuunottamatta muita kuteita käytettyä. 
Joka tapauksessa, hieno juttu tuo pakkaus ja toivottavasti sellaisia jaetaan edelleen 30-vuoden päästä.


P.S. Aurinkoa ja lämpöä toivoisin.



tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kaikkeen tottuu




Muistan, kun reilu kaksi vuotta sitten ostimme tämän kodin ja nukuimme täällä ensimmäisen yön. Kannoimme patjat pienestä vuokrakaksiosta omaan uuteen kotiin ja yövyimme tyhjässä asunnossa ja fiilistelimme sitä, että kuinka paljon meillä on tilaa. Olimme silloin vielä kahdestaan ja neliömäärän tuplaantuminen tuntui huikealta! 

Syntyi poika, remontoimme, syntyi toinen poika ja yht`äkkiä huomaa, että tila loppuu kesken. Tai oikeastaan jos järjellä ajattelee, niin mahdumme tänne oikein loistavasti. Lisätila ei vain olisi pahitteeksi; hieman suurempi keittiö ja tilavammat huoneet. Työhuonellekin olisi tilausta. Mies haaveilee omasta "mieshuoneesta" ja minä nikkarointitilasta. Se tila mitä on, täytyy varmasti.

Uusi viehättää aina. Päätin olla tyytyväinen siihen mitä on ja nauttia niistä asioista, joihin alunperin tässä kodissa ihastuin. Korkeuteen, mukaviin naapureihin, sijaintiin ja kivaan pihaan. Vaikka rakenteiltaan ja huoneratkaisultaan tämä on melkolailla perus rivarikoti, voi persoonallisuutta pyrkiä hakemaan vaikka niillä pintamatskuilla. Se, että teimme päätöksen asua tässä vielä hetki on lopulta ollut ihan helpottava ratkaisu. Ainakin toistaiseksi. Sanoinkin miehelle, että tulen yhtä onnelliseksi näiden karmeiden laattalattioiden maalaamisesta kuin uudesta kodista.

Kyse taitaa ennemmin olla tekemisen puutteesta, kuin uuden ihannoinnista. Sormet syyhyää jo tämän lattianmaalaus projektin tiimoilta ja ajatushautomo on päättänyt kokeilla maalauksen suhteen jotakin spesiaalia. Pahin muutoshakuisuus taantui olohuoneen järjestystä vaihtamalla.

Rivariasuminen ei ole loppuelämän ratkaisu puuhakkaalle ihmiselle.
Mutta kuitenkin toistaiseksi, tässä on juuri nyt hyvä.



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Paperiset puhelinkuvat



Puhelimeen on tallentunut tärkeitä muistoja ja ajatus siitä, että ihanat kuvat lapsista katoaisivat digiavaruuteen tuntui kamalalta. Jostain oli jäänyt mieleen sovellus, josta voi tilata puhelimeen tallentuneet kuvat näppärästi tälläisinä polaroid -tyyppisinä kuvina. Muitakin sovelluksia taatusti on, mutta päädyin tilaamaan omat täältä Printic:in kautta. Kuvat tulivat muutamassa päivässä ja olivat todella hyvälaatuisia. Kolmekymmentä kuvaa maksoi kutakuinkin 17€.  

Voin lämpimästi suositella!

Ihanaa sunnuntaita!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa


Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedays:in ja Inneox:in kanssa. 


Tuli ihan paha olo, kun katsoin pursuilevaa vaatekaappia. Kaivelin kaappien kätköistä seitsemän halpavaatemerkkien laukkua, joita en koskaan käytä. (Roskiin heitin ison kasan kulahtanutta trikoota.) Kolme Ikean kassillista vaatteita. Kuusi paria kenkiä. Kaapissa lojuvan hääpuvun. Kuusi takkia. Useammat verhot ja läjän turhaa sisustustavaraa. 

Olen koko alkuvuoden pyrkinyt vähentämään tavaraa reilusti ja ostanut suurimman osan uusista hankinnoista kirpputoreilta - niin nettikirppareilta, kuin perinteisiltä itsepalvelukirppiksiltä. Päätin, että en enää osta mitään turhaa ja panostan laatuun. Olen myynyt monen sadan euron edestä itselle turhia tavaroita ja hankkinut tilalle laatua. Aikaa kestävää ja mikä tärkeintä: huomattavasti vähemmän. 

Blogimaailma etenkin on pullollaan ostamista ja tavaraähkyä. Kulutustottumukset täällä blogimaailmassa tahtovat olla (etenkin sisustus- ja muotipiireissä) lähinnä määrällisiä - ei lainkaan kestävän kehityksen ideologiaa kunnioittavia. 

Kierrätys, itse tekeminen ja kotimaisuuden kunnioittaminen ovat nousseet itselle viimeaikoina tärkeiksi teemoiksi ja haluaisin omilla valinnoilla vaikuttaa myös muihin. Olen aina kuvitellut kannattavani kyseisiä teemoja, mutta todellisuus on ollut toinen. Ja ennen kuin leimauduin tekopyhäksi, niin kyllä minäkin tulen taatusti jatkossakin ostamaan kaupasta ja välillä myös jotakin turhaa. Pointti onkin ennemmin siinä, että jos nämäkin hankinnat menee tiukan seulan ja pitkällisen harkinnan jälkeen läpi, niin voin tuotteen hyvillä mielin hankkia ja nauttia siitä. Kyllä materia, kaunis tavara, kuitenkin jonkinlaista onnellisuutta ainakin hetkellisesti tuottaa.


Nautin shoppailusta ja olen joutunut tekemään kovasti töitä muuttaakseni omia ostotottumuksiani. Hyödyntämällä nettikirpputoreja olen saanut itselleni ja lapsilleni merkkitavaraa puoleen hintaan ja suurin osa ostamistani tuotteista on ollut lähes käyttämättömiä tai kokonaan uusia - kuten nämä kuvissa näkyvät Marimekon vaatteet. 

Itselle tuttuja vaatemerkkejä on helppo ostaa sovittamatta, sillä mitoitukset ovat kutakuinkin tiedossa. Hutiostoja tulee harvoin ja ostamista tulee mietittyä tarkemmin. Pohdin ennen ostopäätöstä nykyään myös tarkkaan tavaran/vaatteen tarpeellisuutta ja saatan metsästää pitkään tiettyä tuotetta, jotta saisin sen käytettynä. Musta Marimekon tunika oli ollut ostolistalla jo jonkin aikaa, kunnes löysin täydellisen, uudenveroisen mekon alle puolet kauppahinnoista edullisemmalla. 




Arvostamme laadukasta, tuoretta ja terveellistä ruokaa. Olemme pyrkineet vähentämään kauppalaskua suunnittelemalla viikon ruokalistan ja käyttämällä kaiken, mitä kaupasta kotiin kannamme. Jo äidinmaidosta olen saanut päähänpinttymän kotimaisuuden tärkeydestä ja tiettyjen tuotteiden kannattamisesta. Maitotilallisen tyttärenä meidän kotona käytetään vielä nykyäänkin vain Valion maitotuotteita, sillä huono omatunto kalvaa aina, jos ostan jotakin muuta. Myös tietyn kauppaketjun kannattaminen kuuluu tähän samaan kategoriaan: vanhempien ostotottumuksilla on siis todellakin merkitystä myös näin aikuisiällä. Jospa voisin siis valinnoilla vaikuttaa myös omiin lapsiini.

Marjastamme ja sienestämme. Tosin viimeaikoina molemmat hommat on hoitanut äiti, joka kantaa meille valmiit mehut ja pussitetut marjat.


Pistin kaapista kaivelemani tavarat myyntiin ja aion säästää yhteen laadukkaaseen nahkalaukkuun, tatuointiin ja ehkä hankin muutaman kahvikupin lisää. Kun asioiden eteen näkee vaivaa - hankkii ne sitten pitkän etsinnän jälkeen kirpputorilta tai pitkän säästämisen jälkeen, arvostaa tavaraa tai tuotetta taatusti heräteostosta enemmän.

Ja aion pitää mielessä jatkossakin, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
Paitsi, jos se on kirpparilta.


Mikä vaikuttaa sinun ostopäätökseesi?
Oletko uuden perään, vai haikailetko vanhaa?
Säästätkö? 
Merkkilaukkuun, designiin vai kenties matkaa varten?



perjantai 17. huhtikuuta 2015

SAVON blogit


Mitä muu Suomi edellä, sitä savolaiset perässä!

Nyt myös savolaisilla bloggareilla on omat facebooksivut, johon päivittyy jäseneksi liittyneiden bloggaajien tuoreimmat postaukset. Voit siis näppärästi seurata alueen bloggaajien postauksia yhden facebooksivun kautta. Täten voit tehdä myös uusia kivoja blogilöytöjä. Mukana on sisustus-, lifestyle- ja muotiblogeja. Sivubannerissa (tuolla vähän alempana) olevaa logoa klikkaamalla pääset suoraan SAVON blogien facebook-sivuille. Käyhän tykkeemässä! 

Ja hei, jos olet alueen bloggaaja ja haluat mukaan remmiin, niin laita ihmeessä viestiä tuonne SAVON blogit fb -sivustolle, niin pääset lisäämään omat blogipäivitykset kaikkien tykkääjien nähtäväksi. 

Iloisia lukuhetkiä savolaisten blogien parissa!



Lupaan mahdollisimman pian laittaa lisäinfoa edelliseen postaukseen liittyvästä kaakelimaalista (ja vastailla kommentteihin). Muun muassa hintatietoja ja sen sellaisia. Itsekään en tätä tietoa vielä löytänyt netistä ja eilen kun olin menossa rautakauppaan, niin esikoinen löi nenänsä lelulaatikkoon. Se siitä rautakauppareissusta. Sen kuitenkin osaan sanoa, että ko. maalia myy K-raudat.




torstai 16. huhtikuuta 2015

Kaakelimaali lattioille


Olen harmitellut useampaan otteeseen sitä, että kaakelimaali ei kestä kulutusta. Välitilan laatoituksessa taatusti toimii, mutta lattiasta maali kuluu heti, jos pinta saa kolhuja tai joutuu muuten olemaan kovalla käytöllä. 

Keittiön ja eteisen lattioiden tuijottelu on käynyt minulle päivä päivältä tuskallisemmaksi. Muita perheenjäseniä kellertävänpunaiset lattiat, terracottan värisillä "tehostelaatoilla" ei tunnu haittaavan, mutta minua sitten sitäkin enemmän. 

Ollaan tässä puolitosissamme pohdiskeltu muuttoa. Talonrakentamisesta lähtien, mutta päätettiin, että ollaan tässä vielä jokunen vuosi. Sain siis siunauksen ryhtyä pintaremontoimaan myös asunnon loppuosaa - laattapintoja: eteistä, keittiötä ja kylpyhuonetta. 

Olin jo oikeastaan päätynyt käsittelemään eteisen ja keittiön laatat mikrosementillä, mutta sitten eräs blogisisko laittoi viestiä tästä kaakelimaalista, joka on tarkoitettu lattioille. Hänpä taisi tietää, että millaisen sisustustuskan kourissä täällä kärvistelen. Kiitos Emilia!

Kyseinen maalivalmistaja lupaa kaakelimaaliltaa muun muassa seuraavaa:
  • Tarttuu hyvin.
  • Kestää kolhuja.
  • Hylkii tahroja.
  • Kestää toistuvaa puhdistusta.
Kuulostaa lupavalta, joten pakkohan tätä on kokeilla!

Mutta sitten tullaankin siihen haastavaan kohtaan. Sävyihin meinaa. Vaaleanharmaata ajattelin ensin, mutta eteisen seinät ovat jo vaaleanharmaat. Mustanharmaa on liian tumma ja valkoisessa näkyy aivan kaikki liat ja pölyt. Vaihtoehtoina siis harmaa ja tummanharmaa. 

Mielipiteitä otetaan innolla vastaan!

TÄÄLTÄ ja löydät postauksen, jossa ennen ja jälkeen kuvia meille toteutetusta kaakelilattiamaalauksesta.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kotiäiti Elementissä // Kuopion helmiä

Heräsin yöllä vain kerran.
Puoliltaöin, enkä sen jälkeen nukkunut.
Molemmat pojat valvotti vuorotellen.

Aamulla ensimmäisenä vaihdoin vauvan vaipan ja syötin. Parivuotias on siirtynyt osittain pikkuhousuihin, jotta vaipaista päästäisiin pikkuhiljaa eroon. Samaan syssyyn siis hänellekin aamupesut, pikkupöksyt jalkaan ja puuron keittoon.

Keitän puuron, esikoinen haluaa tulla syliin katsomaan puuron porinaa. Samalla heilutan jalalla vauvaa, joka istuu sitterissä. Saan puuron ja kahvin vihdoin eteeni ja näen esikoisen kasvoilla syylisen ilmeen ja kuulen lorinaa. Pissahan se siellä! Iloisesti juoksentelee pitkin syöttötuolia ja lattiaa. Aloitetaanpas alusta..


Eräs ystävä houkutteli minut mukaan Element Studiolle lämpö-joogaan. Omat joogakokemukset sijottui ennen tätä lähinnä yläasteikään ja kikatuskohtauksiin. Ajattelin, että mikäpäs siinä! 
Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä valvotun yön jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin pariksi tunniksi pois kotoa. 



Astuin lämpimään huoneeseen, jossa oli rauhallinen tunnelma. Ei musiikkia, ei mitään ylimääräistä. Ainoastaan ohjaaja Emilian rauhoittava ääni. Miljöö, ohjaustapa ja tunnin sisältö poikkesivat hurjasti siitä, johon olen ison kuntokeskuksen jumppatunneilla tottunut. 
Tervetullut muutos omiin liikuntatottumuksiin! 
Tunnin aikana etenkin vauvan kantamisesta jumissa ollut vasen olkapää kertoi kaipaavansa bodypumpin sijaan rauhallista joogaa. Vaikka kroppa teki koko puolentoistatunnin ajan töitä, oli ajatukset jossain ihan muualla - minussa itsessäni nimittäin. Kuten siellä ruudun toisella puolella olevat kanssasisaret varmasti tietävät, äitinä omat tarpeet tulevat arjessa useimmiten siellä viimeisenä. Ajatukset meinasivat puolitoistatuntisen aikana muutamaan otteeseen lipsahtaa kotiin, mutta Emilia palautti harhailevan mielen lempeästi takaisin omaan itseen. 
Tosi miellyttävä persoona ja ammattitaitoinen tyyppi!  

Emilia Kujala (kuvassa1.) on terveyden ja käyttäytymisen muutoksen psykologiaan erikoistunut sosiaalipsykologi, mindfulness-kouluttaja ja sertifioitu jooganopettaja. 
Kaikki muutkin Element Studion työntekijät ovat alansa rautaisia ammattilaisia. 

Olin ajatellut, että Kauppakeskus Minnan yläkerrassa sijaitseva Element Studio on ihan tavallinen kuntokeskus muiden joukossa. Toki se tarjoaa myös nopeatemposia ryhmäliikuntatunteja ja kuntosalipalveluita, mutta on erikoistunut kokonaisvaltaisten hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. 
Studio keskittyy henkilökohtaiseen valmennukseen, jota toteutetaan monesta kuntokeskuksesta poiketen myös kaikilla ryhmäliikuntatunneilla. Studio tarjoaa ryhmäliikuntatuntien lisäksi kursseja muun muassa Pilatekseen, Joogaan, Tanssiin ja painonhallintaan. Loistava keino tutustua uusiin lajeihin ja siinä samalla oppia jotain uutta itsestään - niin kehosta kuin mielestä. 




Puolitoistatuntisen joogasession jälkeen palasin kotiin.
Olo tuntui raukealta - kuin hyvin nukutun yön jälkeen.
Tai muistelisin, että juuri tältä se tuntuu, kun on nukkunut tarpeeksi..



tiistai 14. huhtikuuta 2015

Raitaa



"Sun vauvakuvat on maailman graafisimmalla ilmeellä varustettuja."
Totesi kerran yksi kaveri facebookissa.

Myönnettäköön, mutta minkäs sille mahtaa, kun vaatekaapit on pullollaan raitaa.
..ja lisää on taatusti tulossa!




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tulisitko käymään?



Lapsuudenkodissa totuin siihen, että vieraita tuli kutsumatta. Kylänmiehiä, jotka ajelivat pyörällä talosta toiseen etsien hanttihommia ruokapalkalla. Kannettiin renkimiehille välillä kaupasta piipputarpeita tai jotakin muuta tarpeellista (kuten viinaa ja sinistä lenkkiä). Etenkin kesäisin kotona kuhisi aikuisia ja lapsia. Kukin kantoi oman osuutensa kasvatusvastuusta, vaikka eihän sellaisesta termistä vielä siihen aikaan puhuttu. Oli itsestäänselvää, että lapsia kiellettiin ja kannustettiin - oli lapsi sitten oma tai jonkun toisen. Ja kyllä, nyt puhutaan 90-luvun maaseudusta.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kirjoitti tässä taannoin kolumnissaan siitä, että kuinka luonnotonta on se, että äiti jää kasvatusvastuussa nykyään melko yksin. Yhteisön voima ja se, että äitiyttä jaetaan ja ulkoistetaan kuuluu luonnolliseen äitiyteen. Ystävien, naapureiden ja suvun osallistuminen on tukenut evoluutiohistoriassa lapsen kasvua ja kehitystä iät ja ajat. Mitä useampi aikuinen ottaa lapsesta kasvatusvastuuta, tottuu lapsi samalla myös erilaisuuteen ja kanssaihmisten kunnioittamiseen. Oli kysessä sitten lapsi tai aikuinen.

Olen onnellisessa asemassa, sillä lähellä on paljon ihmisiä jakamassa arkea. Pienet kohtaamiset naapureiden kanssa, leikkipuistotutut ja kyläilyt kantavat päiviä omalla merkittävällä tavallaan.


Nopeasti nämä päivät kuluvat ihan yksikseenkin näiden pienten poikien kanssa, mutta ehkä tärkeintä onkin tieto siitä, että on ihmisiä, joita voi varauksetta kutsua kylään.

Samaa toivoisin myös sinulle.


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Lauma




Eräs blogimaailman toveri oli kierrätyskeskuksesta bongannut nämä pienet hepat, ajatellut minua ja pistänyt varsat postissa tänne Kuopioon. Ei tämä tyyppi taida arvatakkaan, että kuinka paljon ajatuksellaan minua ilahdutti. 

Siinäpä ne nyt jonossa söpösti kulkee.

Kiitos, kun muistit.



torstai 9. huhtikuuta 2015

Keittiön piensäilytys






Meidän keittiössä ei ole paljon kaappitilaa. Seuraavaan kotiin haluan, että työtasot ovat tavaroista puhtaana ja kaikki ihanat astiat ja purnukat pääsevät koreilemaan niille tarkoitetuille avohyllyille. Tässä huushollissa ei kuitenkaan ole niin, vaan joudumme säilömään päivittäistuotteita myös tasoilla. 

Olen yrittänyt ratkaista epäsiisteyttä erilaisilla kivoilla säilyttimillä, jotka hieman kesyttävät tätä keittiön kaaosta. 

Tilava, avara ja käytännöllinen keittiö olisi minun unelma, vaikka ihan ok tämä nykyinenkin on. Yritän olla liikaa välittämättä rumasta (mutta kovin käytännöllisestä) kivitasosta ja vielä kauheammasta muovijäljitelmästä. Aika aikaansa kutakin.

Instassa ja Facebookissa asiasta jo kerroin, että minusta tehtiin juttu lapsuusmaisemien paikallislehteen. Jutun voit käydä lukemassa täältä (sivu9) Rautalampilehti. Jatkossa tulen kirjoittelemaan lehteen sisustusaiheista "kolumnia". Lupaan linkitellä juttuja sitten myös tänne blogin puolelle.



Eilen illalla tuskastelin blogin ulkoasun kanssa. Vieläkään en ole tyytyväinen - projekti jatkuu. Oisko teillä muuten tietoa, että miten tuolla oikealla laidassa olevat linkit (facebook, insta yms) sais ilman tuota otsikkoa. Laitoin nyt otsikoksi yhden pisteen (käytin gadget:iä lisää kuva). Olisin tosi kiitollinen jeesauksesta.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kotimme kotimaiset ja blogivinkki

Sain Little mrs Finland blogin bloggaajalta (olipas aika kummasti ilmaistu) haasteen, jossa on tarkoitus pohtia oman kodin kotimaisia sisustustuotteita. Kannattaa muuten ehdottomasti tutustua kyseiseen blogiin. Blogi kertoo kuopiolaisesta perheestä, joka sitoutuu vuodeksi käyttämään ainoastaan suomalaisia tuotteita. Ehdottoman mielenkiintoista!

Heti haasteen saatua jäin pohtimaan oman kodin sisustustuotteita ja huonekaluja. Ihan itsekin yllätyin, että kuinka vähän meillä loppujen lopuksi on sitä ruotsalaista. Olemme hankkineet sieltä enemmän piensisustustuotteita; taulunkehyksiä, hyllyjä, säilytyslaatikoita (paitsi lastenhuoneiden säilytysjärjestelmät ovat ikeaa).

Noh, sitten tullaankin siihen ongelmakohtaan, että mikä todellisuudessa on suomalaista? Tätä Little mrs Finland aika pitkälti pohtii myös omassa blogissaan. Kokoankin tähän postaukseen ne huonekalut, jotka tiedän (melko varmasti), että ovat Suomessa valmistettu. Meillä on hyvin paljon käytettynä hankittua vanhaa, Suomessa valmistettua tavaraa. Viime aikoina olen tehnyt myös vaatteiden saralla tosi hyviä kirppislöytöjä. Ajattelinpa niistä tehdä oman postauksen, jahka ehdin. 


Tässä kuitenkin meidän kodin suomalaisia. 


Iskun sohva, valmistettu Lahdessa suomalaisesta koivusta.

Matto Mum´s. 
Suomalaista designiä (Susanna Vento), mutta matto valmistetaan käsityönä Intiassa. 
On tosin eettisissä oloissa tehty, eli pointsit Mum`s:ille siitä!


Vanha nojatuoli (2kpl). Puusepän mukaan nojatuolit ovat Askon valmistamat 50-60 -luvulla, eli suomalaisia ovat! Ainakin melko varmasti. 


Lundian taso. Kirpparilöytö. Lundiat on valmistettu Suomessa vuodesta 1948 alkaen, eli pöytälevy on taatusti suomalainen. Lundian käyttämä puu on myös suomalaista mäntyä. Hienoa! Pukkijalat Ikea. Pinnatuolit äidiltä lainattu, alkuperästä ei tietoa. 


Makuuhuoneen hattuhylly. Kirpparilöytö. 
Alkuperästä ei varmaa tietoa, mutta myyjän mukaan on suomalaista tuotantoa.

Taustalla näkyvä tv-taso on Askosta hommattu. 
Sitterissä loikoileva vauva on suomalaista huippusuunnittelua parhaimmillaan!


Vanha keittiön kaappi. Kirpparilöytö.
Valmistettu Lahdessa, suomalaista käsityötä.
Kaapin takana on tarra, jossa lukee myös ensimmäisen omistajan nimi.
 Kuinkahan monta tarinaa tämä kaappi on ollut todistamassa?
Minun rakas!  

Sänky, Asko. Valmistetaan kuitenkin nykyään Ruotsissa.
Miksi ihmeessä?


....


Arvostan suomalaisuutta, suomalaista designia ja käsityötä. Kuluttajan on kuitenkin hankala tietää, että mitkä tuotteet todellisuudessa valmistetaan täällä kotimaassa. Pimitetäänkö meitä kuluttajia tahallaan, jotta brändi pysyisi vahvasti suomalaisena. Kuinka sinivalkoisia on todellisuudessa suomalaiseksi mielletyt marimekko, iittala ja arabia. Niitäkin meiltä löytyy paljon.

Haastan seuraavat ihanat blogit pohtimaan omaa "sisustuskäyttäytymistään" suhteessa suomalaisuuteen:


Seuraavatalo 
Sulla on varmaan Lyde just nyt paljon luppoaikaa tarttua tälläisiin haasteisiin. ;)

K O T I L A

Designed by Sm




Kuinka paljon sinun kotona on kotimaista, varmasti Suomessa valmistettua?



maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kotiäidin hetki(nen)




Tänään siivosin - ihan kunnolla.

Uunit ja kaikki.

Matotkin vein ulos. Sitä ei nimittäin tapahdu usein.

Nyt äiti voivottelisi: "Ei pyhäpäivänä saa siivota!"

Siivosin silti. Neljä tuntia.

Ja nautin jokaisesta hetkestä. 


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Veljen rintamamiestalo










Viimeisten katuvalojen jälkeen, talorimpsun viimeinen punainen tupa kuuluu isoveljelleni. Veli asustelee ihanassa rintamamiestalossa yhdessä 5-vuotiaan poikansa kanssa ja on itse remontoinut ja suunnitellut talonsa sisustuksen. 

Meillä on koko viikko ollut lomaa koko perheellä ja alkuviikosta lähdimme maalle. Samalla pyörähdimme veljen luona ja räpsäisin muutaman kuvan, jotta voin teillekin esitellä tämän ihanan kodin. Veli aina tasaisin väliajoin yrittää meille kaupitella taloaan - mikäs siinä, mutta huonejärjestys ei oikein toimi meidän perheelle ja sijainti on omasta näkökulmasta surkea. Tykkään kyllä hurjasti siitä, että taloon on jätetty sopivasti sitä vanhaa ja sympaattista. Portaikko, tiiliseinät, pienet komerot ja alkuperäinen huonejärjestys tekee talosta hurmaavan! Niin, ja se että yritin ostaa veljeltä jos jonkinlaista irtaimistoa kertoo siitä, että tykkään kovasti tyylistä. Harmi, että ei myynyt. 

Pureeko sinuun rintsikoiden charmi?