sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Pienen budjetin keittiöremppa // Mitä kuuluu nyt?

Vanhoille lukijoille meidän keittiön minibudjetin muutos on jo tuttua juttua, mutta halusin tehdä tästä päivityksen ja kertoilla hieman, että mitä keittiöön kuuluu nyt. Päällystin kaapinovet DC -fix muovilla ja välitilan käsittelin saneerauslaastilla ja maalilla. Kuinka muovi ja laasti on pysynyt, kun muutoksista on aikaa reilu vuosi (okei, saneerauslaasti ei ole ollut vielä pinnassa ihan niin pitkään).

Tältä meidän keittiö näytti marraskuussa 2013:


Ja tältä toukokuussa 2015:



Sitten tullaan siihen, että kuinka kestävä keittiö on ollut. Täytyy sanoa, että olen ollut tosi tyytyväinen tuohon kontaktimuoviin ja se on pysynyt keittiön ovissa loistavasti. Muovista löytyy yhteensä 3 reikää, jotka ovat tulleet terävistä kolhaisuista. Niitä ei kuitenkaan yleisilmeestä huomaa. Muovi ei ole myöskään lähtenyt kupruilemaan tai irtoamaan kulmista - mikä on itseasiassa ollut minullekin positiivinen yllätys. Kukaan ei ole huomannut sitä tosiseikkaa, että ovien pinnat ovat päällystetty muovilla.




Saneerauslaasti on ollut täydellinen. Laasti ja maalipinta on kestänyt kolhut, pesut ja laasti ei lohkeillut myöskään liesituulettimen kiinnityksen yhteydessä. Välitilan väri on helppo muuttaa maalamalla päälle uuden maalikerroksen. Toistaiseksi ollaan tykätty tosi paljon tästä mintunvihreästä/turkoosista. Työ oli ehdottomasti vaivan väärti ja voin suositella molempia minibudjetin remppaprojekteja!


Keittiön muutos tuli kustantamaan kutakuinkin 200€. Tähän ei ole tosin laskettu uutta liesituuletinta ja tiskikonetta, jotka jouduimme vaihtamaan rikki menneiden tilalle. Saneerauslaastin sain ilmaiseksi veljeltäni. Keittiön kivitasot (ja etenkin lieden takan oleva kivijäljitelmä) häiritsevät minua tosi paljon, mutta ovat ihan käytännölliset joten sen vuoksi eivät lähde ainakaan meidän asuinaikana vaihtoon. 

Keittiönurkkauksen minibudjetin remppa saa pian jatkoa, kun kaakelilattia saa ylleen uutta väriä. Pysykeehän siis kuulolla! 

Täältä löydät vinkkejä DC-fix kalvolla päällystämiseen.
Postauksen välitilan päällystämisestä saneerauslaastilla löydät täältä.


Mukavaa sunnuntaita! 
Minä lähden Helsinkiin. Yksin. Kääk!

torstai 28. toukokuuta 2015

Koti kertoo mielialasta






Naapuria nauratti, kun olin levittelemässä pyykkejä narulle aamuseitsemältä. Tuumasi vain, että "on vissiin hyvissä ajoin herätty." 

Pyykkikone laulaa päivittäin. Ja jos ei laula, niin työt tuppaavat leviämään käsittämättömiin mittakaavoihin ja päivän laiskottelu kostautuu sitten seuraavana päivänä. En kokeile toiste. Olen hyvin rutinoitunut kotiäiti ja tietty struktuuri pitää hyvin elämän ja kodin hallinnassa. 

Punaisena lankana järjestyksen ylläpidossa on: siivoa koko ajan ja etenkin silloin, kun lapset on tyytyväisiä. Kun lapsia oppii tuntemaan, tietää myös ajankohdat jolloin ei kannata uppoutua omiin puuhiin. Eli siis silloin, kun joku on nälkäinen, väsynyt tai ulkoilun tarpeessa. 

Siivoan ja järjestelen heti aamulla, lounaan jälkeen ja illalla lasten mennessä nukkumaan. Äidiltä ja kokki-siskolta olen oppinut, että hommat on hyvä hoitaa pois alta saman tien. Kohta -sanaa käytän harvoin. Paitsi silloin, kun lapsi pyytää leikkimään.. Tästä tavasta on päästävä eroon. Jatkuvassa järjestelyssä on se hyvä puoli, että suursiivousta ei tarvitse tehdä niin usein. Siivouspäivää meillä ei ole ja sellaista en meille halua, sillä tykkään siivota fiiliksen mukaan. Mikäs sen terapeuttisempaa, kun siivoaminen huomaamatta!

Koti kertoo mielialasta. 

Järjestelyvimmassa kokee olevansa hyvin voimaantunut ja sotkun viedessä vallan, muukin elämä tuntuu kaaokselta. Aika usein joku nurkka kaipaa pientä ehostusta, mutta eipä tässä muussakaan elämässä kaikki osa-alueet ole aina täysin hallinnassa. Kunhan perusjutut on kunnossa, niin muuten voi olla kuin ellun kanat. Pätee niin siivoamiseen, kuin elämään yleensä.


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kuormalavasohva terassille // DIY






Eka ajattelin, että maalaan nämä. Sitten päätin, että en jaksakaan. Katsotaan, josko sitten ensi vuonna. Vaalea puu toimii ihan kivana parina terassin toisella puolella sijaitsevan "ruoko"maton kaveriksi. Tikkuja tästä tosin saattaa lähteä, joten lasten kanssa pitää olla vähän varovainen. Likaakin näyttäisi vielä kuvien perusteella olevan, mutta eipähän alkuperä jää epäselväksi.

Eka ajattelin, että pienennän nämä. Sitten päätin, että en jaksakaan. Ylimääräinen osa toimii ihan kivana tasona kukille ja kahvikupille. Laitoin päälle vanhan vieraspatjan ja taittelin päiväpeiton patjan alle. Pitäisi joku järkevämpi (säänkestävä) systeemi kehitellä, mutta oli kiire aurinkoon.

Vielä pari amppelia tuonne taakse, muutama tyyny lisää ja yksi nojatuoli sohvan kaveriksi, niin alkaa olla terassilla lokoisat oltavat - ja aurinkovarjo tietty vielä puuttu. Meidän terde on etelään päin, joten ei toivoakaan, että kesällä siellä voisi ilman varjoa oleilla. Etenkään koko perheen voimin. 

Helppo, laiskan miehen (tai naisen) terassisohva. Kaikki tarvikkeetkin löytyi kotoa, joten hintaa tälle tuli 0€. Kuormalavat roudasin pikkuveljen maatilalta. 


tiistai 26. toukokuuta 2015

Saunavahalla siistiksi // DIY

Edellisessä postauksessa kerroin viikonlopun mökkireissusta. Suunnittelin myös mökin saunan remontin, jonka on nyt valmis. Voit käydä kurkkaamassa ennen ja jälkeen kuvat täältä. Mökki on rakennettu 90-luvun alussa ja pikkuhiljaa olemme päivittäneet mökkiä 2010 luvulle. 

Äidin kanssa teimme mökillä myös vähän pienempiä ehostustöitä. Äiti keskittyi lähinnä siivoukseen ja minä maalaamiseen. Käsittelin nämä nuhjaantuneet telineet mustalla saunavahalla, jotta mökkiin saataisiin vähän jotain muutakin väriä, kuin pelkkää mäntyä. Suunnittelimme myös ovien ja ikkunankarmien maalaamista, mutta se jäänee ensi vuodelle. Pieniä ehostustöitä, joilla on yllättävän suuri merkitys isompaan kokonaisuuteen.








Aurinkoista tiistaita!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Vaarilla on saari ja minulla some-riippuvuus







Oikeastaan saari on minun isän ja äidin, molempien. Eikä meillä ole vaaria, vaan pappa. Saari on täydellinen rauhoittumisen tyyssija, jossa ei toimi netti eikä puhelin. Viikonloppu ilman somea oli täydellistä, vaikka huomasin tottumuksesta ottavani puhelimen käteen melko usein. Pisti miettimään tätä somekoukkua, josta aion talven jäljiltä päästä eroon. 

Somessa on paljon hyviä puolia. Omasta mielestäni huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja. Alkoi kuitenkin ahdistamaan se, että kuinka paljon oikeasti vietän aikaa somessa. Sometan imettäessä, odottaessa, tv:tä katsellessa, aamulla ekana ja illalla vikana. Aika noloa myöntää, mutta totta se on. Hävettää.

Somettoman viikkiksen aikana:
  • Perehdyin järkkärin asetuksiin ja koen oppineeni kuvauksesta rutkasti lisää. 
  • Syötin vauvaa ja katsoin häntä, enkä puhelinta. Joka kerta.
  • Illalla, grilliherkkujen äärellä keskityin omaan lautaseen, enkä jonkun muun lauantai-illan herkkuhetkeen. Seurasta puhumattakaan.
  • Nukuin paremmin.
  • Nukuin päiväunet.
  • Katsoin lasteni touhuja enemmän, keskittyneesti.
Hyviä juttuja kaikki. Paljon parempia, kuin yksikään somen tarjoama hyvä puoli. Tässäpä onkin pureskeltavaa joksikin aikaa ja kesän tullessa some jää edellisvuosien tapaan elämässä taka-alalle. Viime viikolla karsin facebookista rutkasti vanhoja päivityksiä sekä kuvia. Sen jälkeen tuli hurjan kevyt olo. Hiljaa hyvä tulee ja ei hätää, en minä täältä kokonaan mihinkään katoa. Kiinnitän vain vähän enemmän huomiota kokonaisaikaan, jota ruudun edessä vietän.



Miehellä on enää 6 päivää töitä ja sen jälkeen ollaan koko kesä, koko perhe kotosalla.
Kylläpä kannatti mennä naimisiin opettajan kanssa. 



Mites siellä? Jääkö kesällä somettaminen vähemmälle? Myönnätkö olevasi somekoukussa?


perjantai 22. toukokuuta 2015

Aa



Aamuvirkku ja illan torkku. 

Ostoskeskuksen perhehuoneessa oli käynyt syömässä tuntemattoman pojan eväät sillä välin, kun olin syöttämässä Veetä. Lempiruokaa kana ja riisi. Tai lihapullat ja kanamuna - mielellään yhtä aikaa.

Muistaa meidän autokorjaajan nimeltä. Ei tykkää autopesusta.

Hello Kitty = vaaleanpunainen.

Ihmettelee, miksi Teemu Selänteellä ei ole kypärää päässä, vaikka luistimet on jalassa.

Päivittäiset toiminnot onnistuu (hampaiden pesu, pukeminen yms.) kun antaa kaksi vaihtoehtoa. 

Ei ole uhmakohtauksissaan kovinkaan sinnikäs. Toisinaan pyytää äitiään matkimaan uhmakohtausta, joka on hänen mielestään hirvittävän hauskaa katsottavaa - olispa hauskaa myös toisin päin.

Äiti pääsi nauttimaan kesän ensimmäisestä pehmiksestä, kun tämä kuivaksi opetteleva oli vääntänyt suklaat pikkuveljensä huoneen lattialle. Hän itse oli tavattoman ylpeä tuotoksestaan. 
 
Opettaa äitiään päivittäin. Muun muassa siinä, että ei kannata sanoa (useaan otteeseen) parkkisakon saadessaan "voi perse!" 
Etenkään silloin, kun kaksivuotias istuu takapenkillä.


torstai 21. toukokuuta 2015

Vauvan lelu // DIY





Huomasin, että meillä ei ole pehmeitä vauvan leluja. Kovat helistinlelut aiheuttavat meinaa enemmän harmia kuin hyötyä. Olin jo lähdössä lelukaupoille, mutta kangaslaatikosta sattui löytyymään pala marimekon puutarhurin parhaat kangasta. Irroitin rikki menneestä helistinpehmosta rengasosan ja ompelin sen kiinni tähän omaan luomukseen. Joidenkin EU -viranomaisten mielestä ei lienee sopivaa imeskellä verhokangasta, joten kokeilu omalla vastuulla. Hyvin tuntuu kuitenkin vauvalle kelpaavan ja säästinpähän taas vähän, kun jaksoin tehdä itse. 

Meidän pieni on pian jo 5kk. Kääntyy selältä vatsalleen, tarttuu leluun, juttelee ja naureskelee kovasti. Tosi taitava tyyppi! 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Terassipöytä ovesta // DIY




Eilen ilmestyneessä Rautalampilehdessä oli ensimmäinen kirjoittamani sisustusjuttu, joka liittyy juuri tähän DIY -terassipöytään. Jutun voit kokonaisuudessaan käydä lukemassa täältä (sivu 13).

Vanha navetan ovi löytyi vanhempien pihalta ja pelastin sen sieltä tänne meidän kaupunkikotiin. Maalasin oven mustalla ulkomaalilla ja hommasin alle Ikean pukkijalat. Myös pöydän alla oleva matto ja tuolit ovat Ikeasta. Raidalliset istuintyynyt ostin vuosi sitten H&M homesta. Kokonaisuudessaan terassiryhmä tuli kustantamaan (mattoineen ja maaleineen päivineen) kutakuinkin 170€. 

Terassilla on meneillään toinenkin DIY -projekti, sillä toiselle puolelle terassia on tarkoitus kyhätä "lounge" -tila. Kuormalavat odottelevat jo maalausta ja päällisiä - tulisi nyt vain niitä terassikelejä!

Myöhemmin lisää!


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kotiseuturakkaudesta


Olen varmaan joskus kertonut, että olen kotoisin Rautalammilta n. 3000 asukkaan pitäjästä, jota on useissa yhteyksissä emäpitäjäksikin kutsuttu. Olen tavattoman ylpeä juuristani ja edelleen vietän paljon aikaa omissa lapsuusmaisemissani.

Yksi kylän parhaita puolia on yhteisöllisyys, jota pääsin itsekin todistamaan lauantaina, kun minua pyydettiin yritykseni puitteissa mukaan Rakkautta Rautalammille -talkootapahtumaan. Tapahtuma keräsi yli 200 vapaaehtoista talkoolaista (ja se on paljon tämän kokoisessa pitäjässä). Talkoovoimin koko kylä laitettiin kuntoon muun muassa istuttamalla omenapuita kaikkien saataville, raivaamalla helppokulkuisempia reittejä kansallispuistoon ja tekemällä useita muita koko kylää ilahduttavia ehostustöitä. Oma roolini talkootapahtumassa oli rautalampilaisen huonekaluvalmistajan Sepon Kalusteen näyteikkunan somistus. Sain mukaan projektiin myös pari muuta upeaa rautalampilaista yritystä: muun muassa marimekkoa myyvän Arttelin ja Myllyni -puodin, jonka valikoimiin kuuluu esimerkiksi TineK ja LaBruket. Voit käydä lukemassa projektista tarkemmin sisustusRIEMU -blogista.


Yksi syy pienen pitäjän erityisyyteen lienee se, että kuntalaiset pitävät tärkeänä myös meitä muualla asuvia entisiä rautalampilaisia. Meidän tekemää työtä arvostetaan ja osaamista halutaan hyödyntää myös oman kunnan viihtyvyyttä lisäävänä tekijänä. Aika moni paikkakunnalta pois muuttanut nuori on palannut juurilleen juuri yhteisöllisyyden vuoksi ja aika moni muuttaisi, jos työtilanne olisi toinen. Nykyisten rautalampilaisten toimeliasuudesta voisi ottaa oppia muutkin pienet muuttotappiota kärsivät paikkakunnat. Mikäpä sen upeampi oman kunnan markkinointikeino, kun huolehtia meistä aikoinaan nuorena pois muuttaneista, tehdä olomme tärkeäksi ja pikkuhiljaa, salakavalasti houkutella takaisin kotikonnuille. Sanoinpa minäkin miehelle talkoopäivän, metsälenkin, rantasaunan ja talviturkin heittämisen päätteksi, että "mitäpä jos sittenkin rakennettaisiin talo tänne."




Se minun piti vielä sanoa, että seuraavasta Rautalampilehden numerosta alkaen kirjoitan lehteen sisustusaiheista kolumnia, josta voit bongailla täällä blogissa julkaisemattomia tee-se-itse -tärppejä. Lehti ilmestyy Rautalammin lisäksi ilmaisjakeluna myös Konnevedellä, Tervossa ja Vesannolla.





torstai 14. toukokuuta 2015

Asenne ratkaisee







Täällä on meneillään YH -viikko. Miehellä on ollut pakollisia menoja milloin minnekin ja joutuu töiden vuoksi olemaan pari yötä poissa kotoa. Respectit kaikille yksinhuoltajille - ootte sissejä!

Vauvan huonetta olen laitellut uuteen uskoon aina ohimennen. Järjestys on vähän kiepsahtanut ja muutama uusi juttukin sieltä löytyy. Pari viikkoa sitten sain Veen huoneeseen vihdoin viritettyä tämän lahjaksi saadun ihanan Ferm Livingin seinävalaisimen. Anoppi toi Prahasta tuon pienen pehmo-myyrän ja minua huvittaa tuo iloinen ilmestys kovasti, sillä on ihan meidän Veen look a like

Vauva meni eilen nukkumaan klo 15.00 ja kiskaisi 16 tunnin yöunet. Muutaman kerran kävin katsomassa, että hengittääkö. Isovelikin kyseli iltapäivällä pikkuveljensä perään. Ihanasti huolehtii.


Aamulla ei olisi yhtään huvittanut raahautua muksujen kanssa ulos vesisateeseen. Aa alkoi kuitenkin leikkimään olohuoneessa helikopteria ennen klo 09.00 vauvan leikkimaton kaarilla, joten katsoin parhaaksi vetää ulkovaatteet niskaan ennen, kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu. Ihan kuin sisälle jääminen olisi koskaan edes vaihtoehto.


Aa astui kurakamppeisssa ovesta ulos sateeseen ja totesi "hyvä keli!" 
..ja opetti jälleen kerran äidilleen, että positiivisuus on vain asenteesta kiinni.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Mitä täällä oikein puuhaillaan?


Blogissa on ollut normaalia hiljaisempaa. Ajatukset ovat olleet jossain muualla - hamahelmissä, sisustustyynynpäällisissä ja omissa lapsissa (ei tärkeysjärjestyksessä). Instagramissa (berryleena) olen kuitenkin vilautellut näitä kuvia ja hieman raottanut sitä, että mitä täällä oikein puuhaillaan. Blogihiljaisuuden syynä on myös se, että olen nyt kolmatta viikkoa flunssassa ja kärsinyt inhottavista päänsäryistä. Tietokoneella istuminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä.

Olen viime syksystä, äippäloman ohella pyörittänyt omaa pientä yritystä sisustusRIEMUa, joka tarjoaa sisustussuunnittelua. Töitä on ollut ihan mukavasti - sen verran, että pitää äippälomalaisen mielen virkeänä. Ajatus omasta tuotemerkistä on muhinut pääkopassa jo pitkään ja vihdoin rohkenin tehdä asialle jotain. 

Yritykseni nimi kulkee mukana myös näissä sisustustyynynpäällisissä ja koruissa. Ateljee Keltainen Talo suunnitteli minulle sellaisen logon, jota pystyn helposti käyttämään myös irrallisena etuliitteesta sisustus. Haluan kuitenkin, että kuluttajat tunnistavat minut sisustusalan yrityksestä kuin myös näistä pientuotteista, joten siksi en valmista koruja jollain muulla nimellä, vaikka ne eivät varsinaisesti sisustukseen liity. Kuopiolainen MOoCB on tehnyt logosta leimasimen ja pahvilabelit. Olen kyllä hurjan tyytyväinen niin logoon, kuin noihin "alustoihin."

Päätuote tulee olemaan sisustustyynynpäälliset, jotka valmistaa minun suunnitelmien mukaan kuopiolainen ompelija. Tyynynpäälliset, kuten myös korut ovat vielä prototyyppivaiheessa, mutta en malttanut olla näyttämättä teille, että millaisten asioiden ympärillä olen viime aikoina puuhaillut. Tyynynpäällisiä tulee olemaan muutama eri värivaihtoehto, mutta värikäs vetoketju kulkee jujuna jokaisessa. Inspiraationa tuotteissa on ollut lapsenmielinen RIEMU ja todella toivon, että elämisen ilo välittyy näiden tuotteiden kautta myös sinne ruutujen toiselle puolelle.


Olisi ihan huippuhienoa kuulla teiltä lukijoilta kommentteja, ideoita ja ajatuksia. 


Ihanaa loppuviikkoa, sateesta huolimatta!



torstai 7. toukokuuta 2015

Värit on pop!




Sain tässä taannoin kiellon hommata kotiimme mustavalkoisia verhoja. Minulle ei usein esitetä sisustukseen liittyviä toiveita, joten päätin kunnioittaa miesväen tahtoa. Ihailin näitä Marimekon POP -verhoja jo ajat sitten ja tänään tormäsin niihin -50% alennuslaarissa. Noh, tiedättekin miten siinä sitten kävi.

Jos asuisin yksin niin kotimme olisi taatusti mustavalkoisempi. Siitäkin huolimatta, että viehätyn retrosta ja kirkkaista väreistä. Luulen, että en kuitenkaan tekisi näin rohkeita valintoja värien suhteen, jos minua ei lievästi painostettaisi valitsemaan jotakin räväkämpää. Mustavalkoinen on perusvarma ja etenkin näiden arvokkaimpien kankaiden hankinnassa ei haluaisi valita pieleen. 

Olen etsinyt sopivaa värikästä verhokangasta melko pitkään. Kivojakin olen löytänyt jo useita, mutta en ole raaskinut ostaa. Sisustuksen ammattilaiset ovat muuten ennustaneet, että mustavalkoisuus alkaa pikkuhiljaa väistyä värien tieltä. Niin, ja värien lisäksi pinnalle nousee 90-luku ja kirsikkakalusteet. Yök.


Muun muassa näistä yllä olevista kankaista olen haaveillut:
Kauniste, sunnuntai.
Kauniste, muilla mailla.
Marimekko, luovi.

Pitkään ikkunassa keikkuneet räsymatot saivat nyt väistyä pois olohuoneesta. Toinen verhoista meni keltaiseen lastenhuoneeseen (sopii muuten sinne täydellisesti) ja toinen kaapin kätköihin. Yhden verhon poistuminen toi myös kauan kaivattua avaruutta koko kotiin.


Mites siellä? Viehätytkö väreistä vai miellyttääkö mustavalkoinen? 



keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Upee tissi ja pari muuta mainiota


"Upee tissi", totesi parivuotias Aa, kun elämää vauvan kanssa oli kulunut muutama viikko. Eihän siinä muuta voinut, kuin kiittää kohteliaasti. 

Vee alkaa olla jo viidennellä kuukaudella ja painoa on kertynyt mukavasti sellaisella kilon kuukausivauhdilla. On jo öitä, jolloin saan nukkua koko yön heräämättä ja syöttämättä. Aamulla on ihan eri fiilis, kun kumpikaan pojista ei ole ollut valveilla. Näitä lisää, kiitos!


Vauvan syöttämisen ohella maito on ollut ajankohtaisena aiheena myös muualla - kahvipöydässä meinaa.  Ostolakko on edennyt melko hyvällä menestyksellä, mutta lupahan oli kuitenkin hankkia laadukasta ja ei turhaa? Noh, tämä Arne Jacobsenin maitokaadin kuuluu osastolle ei välttämättömyys, mutta ihan tarpeellinen. Meillä on jo Arabian kaadin, joka ärsyttävästi fuskaa matotippoja pitkin kaatimen kaulaa. Kannatin myös paikallista kivijalkakauppaa ostamalla kaatimen kuopiolaisesta Sisustus Picasosta


Aan mainiot sutkautukset saivat jatkoa kuntokeskuksen pukuhuoneessa, kun parivuotias tuojotteli pitkään alastonta, noin 60-vuotiasta naista. Ehdin jo ajatella, että kohta joudun pehmittelemään pojan sanomisia, kunnes hän totesi naiselle; "hieno pylly!"
On se vaan mainio poika.