mortonfest

tiistai 29. syyskuuta 2015

Liitutaulumaalaisko?








Esikoinen ottaa toisinaan liiankin kirjaimellisesti tuon "muista hassutella" julisteen sanoman.

Pitäisi lisätä perään: "paitsi päiväuniaikaan, yöuniaikaan ja silloin, kun äitiä ärsyttää."

Terveisiä vaan julisteen tekijöille.



Printit odottelevat paikoilleen pääsyä ja sommitteluinspiraatiota. Jostain syystä tuntuu, että tämä huone kaipaisi muutosta. Maalaisinko kuitenkin tuon oranssin peltikaapin liitutaulumaalilla? Mustalla, vai jollain muulla? Seinille ehkä jotain hyllyjä.. Saattaa olla, että siirrän askarteluhuoneen keltaiset hylly tänne, tuolle valkoiselle seinälle.

Enivei, lapset tykkään kun on väriä, vahvoja kontrasteja ja tavarat lasten ulottuvilla. Tänään tosin harjoiteltiin esikoisen kanssa muun muassa sitä, että kirja laitetaan aina takaisin lukemisen jälkeen. 

Ihan vielä ei mennyt oppi perille. 
Huomenna taas treenataan. 

..ja vähän muistetaan myös hassutella.



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Mustavalkoiset printit

Kaupallinen yhteistyö: Imageroad Raamiin





Ihastuin raamiin.fi verkkokaupan tuotteisiin ja ilokseni pääsin valitsemaan muutaman printin myös omaan kotiin. Tässä esittelen niistä ensimmäiset: K (niin kuin koti) ja You are the change sopi loistavasti työhuoneeseen, joka on kaipaillut vähän päivitystä sen jälkeen, kun vauvanhuoneesta tulikin minun askarteluhuone. 

Imageroad Raamiin tuotteet ovat 100% kotimaisia, myös suunnittelun osalta. Tuotteiden suunnittelusta vastaa yrityksen perustaja Heidi Lockmer. Printit ovat painettu laadukkaalle designkartongille ja laadun kyllä huomaa, kun saa printin käteensä - tykkään!

Omaa silmää miellytti eniten graafiset ja mustavalkoiset kirjainjulisteet. Tykkäsin kyllä myös hirvittävästi luontoaiheisista kuvajulisteista, mutta tuntuu, että en olisi löytänyt niille paikkaa tästä meidän kodista. Elo-/syyskuun aikana nettikauppaan on tullut kymmenkunta ihastuttavaa uutuutta (joista kuvissa muutamia), joten kannattaa käydä senkin takia kurkkimassa, vaikka raamin.fi tuotteet olisivat ennestään tuttuja. 

Kylläpäs huoneen tunnelma muuttui kovasti, kun asettelin seinälle pari uutta printtiä. Pienempi hakee vielä vähän lopullista paikkaansa, mutta se onkin printtien parhaus, että paikkaa vaihtamalla saa aikaan aina jotakin uutta. 


Onko raamiin.fi:n printit sulle jo entuudestaan tuttuja?



torstai 24. syyskuuta 2015

Pienen makuuhuoneen sisustus






Makuuhuoneemme on melko pieni. Sänky, vaaleanpunainen vanha keittiönkaappi, kirjahylly, vanha naulakko ja nurkkaan ahdettu nojatuoli, jolle ei löytynyt paikkaa mistään muualta. Sopivankokoinen soppi. 

Kuvaillessa hoksasin, että aika harvoin kuvaan makuuhuonetta näin. Yleensä esiin pääsee (eikä syyttä) vain tuo vaaleanpunainen kaunotar.

90-luvun kirjahylly on tuotu lapuudenkodistani. Sen taustan tapetoin aikanaan mustavalkoisella tapetilla, joka löytyy myös makkarin seinältä. Tuo vanha naulakko/hattuhylly viehättää päivittäin. Tykkään siitä hurjasti ja on sitä paitsi todella käytännöllinen, juuri nimenomaan pienessä makkarissa. Siihen pystyy ripustamaan ne kerran käytetyt vaatteet.


Olisin päiväpeittoa ja uutta kattovalaisinta vailla. Ideoita otetaan ilomielin vastaan!

Maru



Mies kiittää



Ette varmaan ihmettele, että miksi kinusin miestä kirjoittamaan yhden postauksen - on nimittäin sana hallussa. Oli hauskaa huomata kommenteista, että aika monessa kodissa mennään tällä kaasu ja jarru yhdistelmällä - mikäpäs sen toimivampi kombo! Vaikka ainakin tällä kaasulla menee toisinaan hermo siihen jarruun, joka voitelee leivänkin perusteellisen hitaasti.

Teki kyllä kieltämättä tiukkaa, että en voinut nähdä tekstiä ennen julkaisua. Varmistelin vain, että ei ole kirjoittanut mitään liian henkilökohtaista tai siirappisia rakkaudentunnustuksia. Ei ollut, vaan tosi hauskan tekstin, joka naurattaa vieläkin. 

Mies on halunnut pysytellä tässä blogihommassa taka-alalla ja anonyyminä. Ymmärrän sen täysin ja kunnioitan päätöstä. Siksi kai epäröikin niin kovasti tulla taka-alalta "julki", vaikka kasvottomana edelleen pysyttelee. Onneksi suostui ja paistatteli pari päivää teidän kirjoittamien kommenttien tulleessa kehutulvassa. Jokaiseen kommenttiin hän ei kuitenkaan jaksanut erikseen vastailla, joten kiittää teitä kaikkia näin yhteisesti. Kiitos.

Minäpä luulen, että saan hänet suostuteltua vieraskynän varteen vielä toistekin. 
..tai siis pakotettua.


tiistai 22. syyskuuta 2015

Vaimo sisustajana – miehen näkökulma



Pitkään se on tätä kinunnut. Vaimo. Haluaisi minun kertovan millaista on asua sisustusvimmaisen puolisona. Aluksi vastustin jyrkästi. Sitten loivensin kantaani hitusen. Siinä vaiheessa peli oli jo pelattu, tunnistin tilanteen kokemuksesta. Vaimo oli vienyt tämän(kin) erän. Jotenkin kummasti tuntuu saavan tahtonsa aina lävitse.

Mutta. Sain minäkin sovittua hieman pelisääntöjä. Tämäkin opittu kokemuksen kautta, siitä lisää tuonnempana. Sovimme, että minä kirjoitan postauksen näillä ehdoilla:

  1. Vaimo ei saa lukea tekstiä ennakkoon
  2. Vaimo ei saa kommentoida tekstiä yhden (1) vuorokauden aikana julkaisusta

En oikeastaan tiedä miksi halusin tuollaiset reunaehdot tälle kirjoitelmalle. Ehkä se tuntui siltä, että sain olla päättämässä asiasta, jonka vaimo oli jo puolestani päättänyt.

Vaimoni on tekijäihminen. Hän touhottaa ennen kuin on miettinyt asiaa jokaiselta kantilta. Tämä on varmasti syy miksi vaimoni saa aikaan asioita. Hän tekee ja kokeilee. Hän tekee virheitä ja onnistuu. Hän tekee uudestaan ja yrittää uudestaan. Saa aikaan asioita. Minä olen toisenlainen. Tuumailen ja pohdiskelen. Ihailen vaimoni toimeliaisuutta.

Ihan vielä ei päästä sinne sisustukseen asti. Tässähän innostuu kirjoitellessa, joten jaetaan yksi muisto matkan varreltamme, joka mielestäni kuvaa vaimoani persoonana. Olimme hankkimassa ensimmäistä autoamme. Menimme ensimmäiseen autokauppaan → ei päästä koeajulle asti. Toinen autokauppa, ensimmäinen koeaju. Vaimo päätti: tämä otetaan. Siinä vaiheessa ehdin puolittaisilla lauseilla kysellä mahdollisista tyyppiviosta, rahoituksesta ja mitänäitänytonautonostoonliittyviä -kysymyksiä, mutta nimet olivat jo paperissa. Oli muuten hyvä auto. Seat Ibiza, pizzataksi.

Arvostan kaunista kotia ja siisteyttä, mutta olen yleensä liian laiska edesauttamaan kummankaan toteutumisen puolesta. Mutta kun istuskelen taas yhden pintaremontin/tavaroiden siirtelyn/tapetoinnin/maaluun jälkeen olohuoneemme sohvalla, voin vain fiilistellä tuota touhupetteriä. Olipa sillä taas silmää! Kelpaa miehen köllötellä ja katsella uutta printtiä seinällä.

Sitten se asia johon lupasin tekstin alussa palata tuonnempana. Se tuonnempi on nyt. Meillä on yksi semivakiintunut malli sisustamisen/muutosten suhteen. Vaimo ehdottaa jotakin uudistusta, yleensä melko radikaalia. Tyrmään idean. Vaimo palaa asiaan vähän ajan päästä. Tyrmään idean hieman löyhemmin. Vaimo palaa asiaan vähän ajan päästä. Hyväksyn ehdotuksen sellaisenaan tai pienellä mausteella muutettuna. Kaikki ovat tyytyväisiä.

En tiedä onnistuinko tekstissäni niin kuin olin ajatellut – tämäkin on ajattelua, joka on vierasta elämänkumppanilleni. Hän ei mieti onnistumisia tai epäonnistumisia – hän tekee. Joten jätänpä minäkin tuollaisen turhan pohdinnan. Käytetään mieluummin jäljellä olevat rivit tärkeämpään, loppukaneetteihin.


Arvostan ja kunnioitan vaimoani suuresti. Hän ei pelkää tehdä sitä, mitä me muut yleensä pelkäämme: jahdata unelmiaan. Intohimonsa löytäminen, sen toteuttaminen ja siinä tekemällä oppiminen. Voisiko sitä paremmin itseään toteuttaa ja iloa muille tuottaa? Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Kunhan ensin olen pohtinut asian jokaiselta kantilta.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Suomen toiseksi kaunein koti

Lauantaina hurautimme autolla Karttulaan ja piipahdimme Suomen toiseksi kauneimmassa kodissa. (Sijoituksesta voimme toki olla montaa mieltä). Anna-Riikka ja Juha ovat kunnostaneet upean kotinsa vanhasta koulusta, jonka pihapiiriin Anna-Riikka avasi lauantaina oman sisustusputiikin/kotileipomon Le Petit Kammar:in. Avajaisten yhteydessä perheen kotiin oli avoimet ovet, joten me uteliaat pääsimme kurkkimaan tv:stä tuttua kotia ihan livenä. Upeaha se on - valtavasti ovat nähneet työtä ja lopputulos on pelkkää priimaa!

Ihastuin taloon jo telkkarissa. Vaikka romanttinen sisustustyyli ei ole meikeläisen heiniä, ovat Anna-Riikka ja Juha (vai pelkkä Anna-Riikka?) tehneet sen tyylillä ja talon henkeä kunnioittaen. Mikään ei kuitenkaan ollut ällösöpöä, vaan joukkoon oli sekoitettu vanhoja ja jyhkeitä elementtiä - nahkaa ja aitoa puuta. Olohuoneessa olevat pönttöuunit olivat henkeäsalpaavan upeat. 

Koko kodissa on selkä yhtenäinen linja ja mikään ei ole liian laitetun näköistä, vaikkakin koti on rakkaudella ja hartaudella laitettu. Anna-Riikka kertoikin, että hänelle on ollut alusta asti selvää, millainen talosta tulee eikä mitään valintoja ole tarvinnut miettiä kovinkaan pitkään. Ihanan kodikas ja asukkaidensa näköinen koti, jossa tuoksui pulla! Enjoy.


















Joulun alla voitte bongata tämän kodin myös Unelmien talo & koti -lehden sivuilta. Anna-Riikka kirjoittaa myös blogia Vaaleanpunaisia unelmia, vaikkakin viimeaikoina blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden jalkohin.


Hauskaa viikkoa!

Maru

perjantai 18. syyskuuta 2015

DIY keittiö





ennen

Olen esitellyt tämän meidän keittiön pikkubudjetin "rempan" varmaan tuhat kertaa, mutta aion tehdä sen vielä kerran. Ihan vain siitä syystä, että tekee mieli. Oikeastaan sen takia, että en keksinyt näille keittiökuville mitään muutakaan postausaihetta. Teitä uusia lukijoita kuitenkin on jo jonkin verran, joten miksipäs ei - kerta kiellon päälle!

Ovet päällystin kontaktimuovi dc-fixillä. Hirveä homma, mutta on ajanut asiansa kohta kaksi vuotta. Nyt ne ovat tosin saaneet joiltakin osin osumaa ja kaapinovien uusiminen on ollut tässä huushollissa viime päivinä puheenaihena useasti. Dc-fix postaus näyttäisi olevan edelleen luetuimpien postausten kärjessä. Viikosta toiseen. 

Välitilan kaakelit peitin saneerauslaastilla ja maalasin turkoosiksi. Kyllä tuo taitaa olla ihan rehellinen turkoosi eikä mintunvihreä, niin kuin olin aluksi ajatellut. Vieläkään ei olla kyllästytty, vaikka toisinaan vaihtelunhimoissani pohdin sen maalaamista. Ehkäpä sitten ovien vaihdon yhteydessä.

Lattian ruudukko on maalattu V33 lattiakaakelimaalilla. On kestänyt ihan kivasti, mitä nyt kattilan kolhaisusta pinta sai pienen vekin. Tästäkin huolimatta, voin edelleen suositella.


Jotekin sitä unohtaa, että mitä kaikkea tässä kodissa on tullutkaan tehtyä. Ennen -kuvat aina palauttaa mieleen, että kylläpäs sitä on väkerrelty ja puuhailtu. Pikku hiljaa ja minibudjetilla.


Ihanaa viikonloppua!

Maru



torstai 17. syyskuuta 2015

StyleRoom bloggariksi

Kesällä StyleRoom haki uutta bloggaria joukkoonsa. Ajattelin, että miksipäs ei. Elokuun alussa haku päättyi ja mitään ei kuulunut. Unohdin jo koko asian, kunnes sähköpostiin kolahti viesti, että haluavat minut mukaan. KÄÄK! Voi kuinka upeeta! Totesin miehelle. 

Pari viikkoa sitten köröttelin bussilla Helsinkiin. En tiennyt vielä mentoribloggaajia lukuunottamatta, että ketä paikalle saapuu. Perillä tajusin, että miten kovaan porukkaan olin päässyt mukaan - hakijoita oli ollut yli 90 blogia! Siellä minä sitten istuin niiden bloggareiden joukossa, joita olin itse vuosikausia seuraillut. Skumppalasin äärellä. Ilman lapsia. Ei huono!



Mahtavinta on ehkäpä se, että mukaan valikoitui 10 täysin erilaista blogia ja kotia - minä varmaankin edustan sitä kolmekymppisen lapsiperheellisen rivitalokotia. Arvostan sitä, että blogiporukkaa valittaessa oli mietitty monipuolisuutta, jokaiseen sisustusmakuun vähän jotakin.

StyleRoom on sisustusyhteisö, jossa kuka tahansa voi jakaa omia sisustuskuviaan. Yhteisö on lähtöisin Ruotsista ja on siellä noussut merkittäväksi sisustusfoorumiksi - samaan pyritään myös täällä Suomessa. Blogijoukkoa on tarkoitus kasvattaa myöhemmin 30 bloggaajaan ja StyleRoomin tavoite on saada yhteisöön monipuolinen valikoima Suomen parhaimpia sisustusblogeja. StyleRoom on osa A-lehdet OY:tä, joka on yksi Suomen suurimmista mediataloista. StyleRoom myös kehittyy ja kasvaa jatkuvasti, joten on mahtava päästä mukaan aloittamaan täysin uudenlaisessa portaalissa!



Tuleeko joku muuttumaan? No eipä oikeastaan. Saan edelleen päättää, että mitä bloggaan ja milloin. Kaupallisista yhteistöistä mainitaan heti blogitekstin alussa, joten sinä voit jatkossakin lukijana päättää heti, ovatko kaupalliset yhteistyöpostaukset sinua varten. StyleRoom blogeihin liittyminen avaa minulle uusia ovia ja bloggarin näkökulmasta hyödyn portaalin muutoksesta huimasti. Suhteessa teihin lukijoihin ei asiat varmastikaan muutu juuri miksikään. Lokakuussa blogin muutto tulee näkymään myös ulkoasussa - alusta bloggerissa kuitenkin pysyy, mutta Indiedaysin tapaan sivustolle tulee mainosbanneri ja StyleRoom tunniste. StyleRoom nostaa lokakuun alusta lähtien blogipostauksia myös omilla foorumeillaan. Kannattaa siis käydä tykkäämässä StyleRoomista facebookissa ja klikkaille itsesi myös StyleRoomin sivuille.


Ketä StyleRoom blogeihin kuuluu?
(Tässäpä oiva blogilista huippu-ihania sisustusblogeja, jos et ole niihin ennestään löytänyt).

Mentoriblogit:

Verkostoblogit:


Mentoriporukka toimii aktiivisemmin mm. StyleRoomin sivuilla ja ovat hieman erilaisella sopimuksella kuin me verkostobloggarit. Mieletön blogiporukka kaikkinensa ja olen tosi onnellinen, että saan olla mukana tässä kovassa joukossa! Jään innolla odottamaan, että mitä muutto tuo tullessaan ja uskonpa vaan, että vain ja ainoastaan kivoja asioita. Elämässä on tapahtunut viime päivinä muitakin suuria ja ihania muutoksia, mutta niistäpä lisää myöhemmin.

Toivottavasti te lukijat pysytte matkassa jatkossakin ja lämpimästi tervetuloa myös uusille lukijoille, joita on popsahdellut tilastoille mukavan tasaiseen tahtiin. Olo on kiitollinen!



tiistai 15. syyskuuta 2015

Kunpa en unohtaisi


En arvannut, että tulisit minua vastaan juuri silloin.
En oikeastaan edes etsinyt.

Tässä se nyt on, ajattelin. 

Niinhän ne sanoo, että silloin se osuu kohdalle, 
kun sitä vähiten odottaa. 
Se oikea.

Nappasin sinut mukaan ja vein kotiin.
Ripustin seinälle ja vieläkin vatsasta kouraisee.

Täydellisesti sanottu.


maanantai 14. syyskuuta 2015

Olohuone laajakuvissa

Välillä meitä sisustusbloggareita parjataan siitä, että pääsääntöisesti esittelemme kodeistamme vain yksityiskohtia. Laajakuvaa kieltämättä näkyy harvemmin ja se olisi tilan hahmottamisen suhteen toisinaan paikallaan. Päätin, että teen kodistani juttusarjan, jossa esittelen kotimme laajakuvana huone kerrallaan. 

Paljastuksena kerrottakoon, että bloggarit ottavat lähikuvia siksi, jotta blogikodeissakin vallitseva kaaos ei jotuisi julkisuuteen. Kuka hullu sitä jaksaisi joka päivä siivota kodin sisustuslehtikuntoon? No en minä ainakaan! Nämä kuvat ovat sensuroimattomia, eli mitään en ole kuvien edestä siivonnut/järjestelly. Siivouksesta tosin ei ole aikaa kuin pieni hetki, mutta lapsiperheissä se täydellinen järjestelmällisyys ei kestä kovinkaan pitkään. Ja tiedän, näissä kuvissa olevan sotkun ja epäjärjestelmällisyyden taidan nähdä vain minä..

Täytyy kyllä myöntää, että näiden kuvien julkaiseminen oli jostain syystä yllättävän vaikeaa. Piti tehdä se jo perjantaina, mutta keräsin rohkeutta viikonlopun yli. (Kuvia on otettu eri päivinä, joten valon määrä/laatu kuvissa vaihtelee).







Meillä kävi myös muutama viikko sitten vieraita, jotka kävivät meillä viimeksi kutakuinkin 3-vuotta sitten. Siis silloin, kun yhtäkään remonttia ei oltu vielä tehty. 

"Hauskaa huomata, että teillä on ihan tavallinen koti, kun kuvista tulee ihan sellainen sisustuslehti-fiilis." Niinpä. Ihan tavallisessa lapsiperhekodissa täällä asustellaan. Täysipainoista elämää näissä blogikodeissa vietetään, vaikka aina sinne ruudun toiselle puolelle ei se sama tunnelma aina välittyisikään. Kuvat helposti "vääristää" kokonaisuutta ja todellisuutta. Kuvien on yleensä tarkoitus inspiroida ja itse en ainakaan kovin usein inspiroidu sotkusta ja kaoottisuudesta. On myös aika voimaannuttavaa löytää omasta sotkuisesta kodistaan yksi siisti paikka, napata siitä kuva ja laittaa nettiin. :)


torstai 10. syyskuuta 2015

DIY sisustustyynyt




Tarvitset:

  • Valkoiset sisustustyynyt (esim. Ikea)
  • Kangasväriä
  • Maalipensseli (n.3cm)
  • Leivinpaperi
  • Silitysrauta

Maailman yksinkertaisimmat DIY sisustustyynyt syntyvät jokaiselta tunarimmaltakin tuunajalta. Likuvärjätyn tyynyn toteutin dippaamalla pensselin maalipurkkiin ja aloitin maalaamisen yläreunasta kohti alareunaa, järjestelmällisesti edeten. 

Roisketyynyn toteutus on tätäkin helpompaa - sen kun vain roiskii menemään. Tämän idean olen joskus lukenut DEKO -lehden sivuilta. Lisäsin omaani vähän väriä ja tykkään kyllä kovasti. Miten hurmaavia väriyhdistelmiä näistä voisi tehdä!

Lopuksi tyynyt silitetään leivinpaperin läpi, jotta väristä tulee pesunkestävä.

DIY sisustustyynyjutun tein alunperin Rautalampilehden sivuille, joten sen voit löytää myös sieltä vähän pidemmällä stoorilla höystettynä. 



Huomasithan, että Deko 133 -blogin Kristiina arpoo suunnittelemiani magneetteja? Kannattaa käydä ostallistumassa arvontaan tästä.



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Juntti or not?


"Mutta et sä näytä yhtään maalaiselta!"
Totesi vuosia sitten eräs opiskelukaveri, kun kerroin mistä olen kotoisin. 

"Ai miltä maalaisten kuuluisi näyttää?" Kysyin, ja ei hän osannut vastata.

En minä viitsinyt Helsinkiin paskaisissa navettahaalareissa lähteä. Vaikka vähän huomionhakuinen olenkin - sitä varten mulla on tämä blogi.  

Huom! Paska ei ole maalla kirosana. Lehmänpaska on lehmänpaska, eikä se siitä muuksi muutu. 

Stereotypiat viehättää. Itse välttelen leimaamista tiettyyn lokeroon, mutta onhan se nyt vähintään hupaisaa, että tietyt asiat ihmisistä määrittelee koko meidän olemusta niin vahvasti. Ainakin osittain.

"Ei uskoisi, että olet äiti. Ai kahden lapsen äiti?! Et sä näytä yhtään äidiltä." Sanoi tuntematon mies minulle baarissa. Kumma kyllä, mies jatkoi tämän jälkeen lirkuttelua ja ei olisi kuulemma haitannut, vaikka mulla on aviomies ja kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Noh, en lämmennyt.

Jäin miettimään, että miltä äitiys nykyään näyttää? Mitä itse mammablogeja seuraan, niin ihanan erilaiselta! Käykääpä vaikka katsomassa Mami Go Go, Mamma rimpuilee ja Oi mutsi mutsi.

Äitiys näkyy minussa siten, että pukeudun suurimmalta osin trikooseen. Mukavuuden halukkuudesta ja käytännöllisyydestä johtuen. Mukavuus ei kuitenkaan poista sitä, etteikö voisi näyttää kivalta. Luottovaatteena arkisin on simppeli tunika/mekko ja laadukkaat legginsit. Mielellään jollain hauskalla kuosilla. Kotimaisen Papun syksyn mallistosta en tilannut lapsille mitään, vaan itselleni parit legsut ja pipon syksyyn. Päälle vielä pehmeä neule ja muhkea huivi - love it!

                   

Mies osti kolmiraitaverkkarit ja pilottitakin. Naurettiin yhdessä, että tyyppi on aivan kuin Jare&VilleGalle. Just ne molemmat. Tietääkö joku muka oikeesti, että kumpi on kumpi? Junttia, mutta hirveen trendikästä. Kuulemma. Itse en ole vielä päässyt pilottitakki-/kolmiraitaverkkaritraumasta, kun teininä seisoin verkkareissa piskuisen kylämme grillillä ja haukuimme naapurikunnan pilottitakkisia amiskundeja. Oli viikset ja kaikki. Enpä olisi silloin arvannut, että mun tuleva mies käyttää molempia. 



Lasten mielestä äidin kuuluu näyttää aina tietynlaiselta. Sellaiselta tutulta ja turvalliselta. Vähän puklua vaatteissa ja likainen tukka. Kävin viikko sitten kampaajalla ja kotiin tullessa parivuotias purskahti itkuun. Hetken vakuuttelun jälkeen ymmärsi, että se tuntematon tyyppi oli kuin olikin äiti. 
Lähdin perjantaina reissuun ja arkiaamuista poiketen föönailin hiuksia. "Meneekö äiti töihin?" Hauskaa, että osasi kysyä noin, sillä enhän minä ole käynyt töissä lähes vuoteen. Jokin poikkeava aamurutiini tai hieman paremmat vaatteet saa esikoisen pasmat sekaisin. Olo ei tunnukaan silloin ihan niin turvalliselta. 

Minä näytän lapsen silmin lähes joka päivä siltä samalta, tutun turvalliselta äiskältä. Hiekkalaatikkoäitien/isien silmin todennäköisesti aika tylsältä ja tavalliselta ja miehen näkökulmasta varmaankin upealta. Jep, everyday!

Enivei. Silmä tottuu. Ehkä minäkin opin tykkäämään miehen Jare&VilleGalle tyylistä, vaikka vieläkin mieleen tulee vesantolaiset amiskundit vuosituhannen vaiheesta. Ja mitä tähän mun uuteen hiustyyliin tulee, niin näytän aivan samalta kuin oma äitini kolmekymppisenä.


Sellaiselta ihan tavalliselta, 
maalaistalon emännältä.