mortonfest

maanantai 15. helmikuuta 2016

Aika paljon kotitöitä


Laskin viime viikolla, että kuinka paljon päivästä aikaa kuluu kotitöihin: siivoamiseen, ruoanlaittoon, pyykkihuoltoon yms. Tulos yllätti minut itsenikin. 7,5 tuntia. Siis lähes kokonaisen työpäivän verran melkolailla pelkää siivousta! Toisaalta, itsepä olen tieni valinnut.

Viime viikolla mies oli pois töistä sairastelun vuoksi ja ihmetteli, kun kuljin lasten perässä keräilemässä tavaroita. Minä, siivousnatsi kuljen pienten pipanoiden perässä ja kerään muka vaivihkaa leluja takaisin laatikkoon. Selitin miehelle, että lapset muuttuu levottomaksi, jos lattiat ovat täynnä legoja ja muovieläimiä. Siivouksen lomassa olen osallistuvani leikkiin. Just joo, ei mene läpi edes kaksivuotiaalle. Minä se taidan levottomaksi mennä eikä lapset. 

Ensi kuussa mies jää kotiin isävapaalle ja minä menen töihin. Töihin, päivätöihin! Tuntuu uskomattomalta, että kohta minulla on aikaa keskittyä ihan oikeasti johonkin. Uppoutua omaan tekemiseen. Juoda samalla vähän kahvia ja vaikka jutella jonkun toisen aikuisen kanssa. Ja kyllä, jatkan edelleen yrittäjänä, mutta voin hoitaa viimeisen puolenvuoden iltatyöt tulevaisuudessa normaaliin työaikaan. Se jos jokin on luksusta!

Täytyy myöntää, että vuoronvaihto vähän hirvittää. Lapset mies hoitaa varmasti paremmin kuin hyvin, mutta tämä kodinhoidollinen osuus onkin sitten asia erikseen. Yllättääkö seitsemän vuoden parisuhdekriisit meidät jo kuudentena? 

Ei pidä maalata piruja seinälle, vaan keskittyä ennemmin ihan oikeaan maalaamiseen. Työhuoneen remontti on meinaa vielä pientä seinänmaaluta vailla, joten taidanpan hoitaa sen nyt ensin..







18 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu yks Ei-leikkijä-äiti, mutta siivousihminen-kyllä.

    Eilen mies ehdotti, josko hän jäisi pois töistään kotiin hoitamaan lainalapsia ja mä etsisin kodin ulkopuolelta vuorostani töitä. Mun päässä huusi sisäinen iiiiik ja just sillä hetkellä hetkeä ennen purnaamani kotitöiden määrä ja laatu muuttuivat sopiviksi ja miellyttäviksi. Tänään laitoin miehelle viestiä, kuinka etuoikeutettu tunnen olevani kun saan olla kotona ja että mä voin tästä lähin tehdä vaikka kodin jokaikisen kotityön :D :D :D (ai miten niin en halua kodin ulkopuolelle töihin ja oon valmis tekemään mitä vaan,että saan jatkaa kotona olemista?)

    Kuulostaa kyllä aika määrältä tuo 7,5h. Pitäs varmaan itsekin kellottaa kotityöt.

    Miehillä on kyllä yleensä erilainen ote hommaan.. erilainen tapa katsoa asioita ja kokonaisuuksia. Meillä mies ei edes huomaa kodissa niitä asioita ja tekemättömiä töitä tai lojuvia tavaroita, jotka mua saattaa ärsyttää ihan kympillä. Mä taas en ymmärrä kuin joku jaksaa istua alle 1-vuotiaan kanssa tunnin verran Dublo-kasassa ja rakennella vauvan kanssa, joka ei edes osaa rakentaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo ei minustakaan ole leikkijäksi. Kymmenen minuuttia onnistuu, mutta sen jälkeen alan vilkuilla kelloa. Mielummin kannan kitisevaa vauvaa toisessa kädessä ja siivousrättiä toisessa, kuin leikkisin. :D Isommat viihdyttävätkin sitten päivisin itse itseään.

      Onneksi tykkään siivota, muuten tuskin sitä tekisin. Mies ei niinkään ja siinä se meidän ero sitten onkin. Plus että olen aika tarkka. Tietyissä määrin. Kunhan näkyvät paikat on kuosissa, niin kaapeissa saa olla tavarat kuin ellun kanat konsanaan. :D

      Poista
  2. Tää on tuttu aihe. Koska omat kotivuoteni alkavat olla täynnä, niin aihe on ollut ehkä vielä enemmän tapetilla kuin aiempina vuosina. Kun on vaan tullut mitta täyteen, niin sanotusti :-D En voi käsittää, että minusta, nuorena erittäinkin boheemista ja huolettomasta tyypistä on tullut täysipäiväinen siivoaja ilman lomia tai muita etuja. Kotona olemista voisi ehkä nippanappa jaksaa vielä vähän, jos täällä olisi siistiä ja viihtyisää. Se tarkoittaa valitettavasti sitä, että mulla pitäisi olla erillinen asunto, koska tämä muu jengi sotkee vaan niin paljon nopeammin mitä minä ehdin siivota. Vaikka siis teen sitä ihan koko ajan! Mun ratkaisu olis paeta sinne töihin päiviksi, mutta kun en vaan saa niitä töitä. Pää levii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, todella. Mietinkin sinua, kun kirjoitin tätä. Olen täällä kolmen kanssa jo ihan hepakassa, niin saatika sitten, että muksuja on tuplasti enemmän! Oot sinä sissi! <3

      Poista
  3. Meillä oli vastaava tilanne viime vuonna, mies oli kotona 3kk ja minä töissä. Lapset oli hoidettu hyvin, heidän kanssaan oli oltu ja leikitty. Mutta, se muu. No, joo. Ruoan mies kyllä teki ja kävi kaupassakin, niin ja pyykit laittoi koneeseen ja narulle. Eli, näin listattuna teki kyllä paljon. Kiitos hänelle! Mutta, koti oli kyllä täynnä leluja ja eteinen täynnä kenkiä/vaatteita. Siinä iltani sitten meni kun siivosin leluja ja silitin pyykkiä, katsoin vaatteet seuraavaksi päiväksi valmiiksi.
    Mutta, mies oli tyytyväinen kun sai viettää "kertyneet ja pitämättömät" isyyslomat kerralla. Ja, tuon 3kk aikana hän oppi tuntemaan omat kolme poikaansa paremmin. Mies kun on paljon pois muuten kotoa töiden vuoksi.
    Joten, tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tsempeistä! Uskon, että meillä menee tilanne kutakuinkin juuri näin. Toivon kyllä toisin, mutta ei se auta kuin odottaa ja toiva parasta! :D

      Poista
  4. Hahhaaa, kuulostaa tutulle tuo "leikkiminen" :D Vaikka en suostu myöntämään, että olisin niuhottaja siivoamisen suhteen, niin teen ihan samaa raivaamista lasten perässä :D Olen myös kehitellyt siivousleikin lapsille, mutta jottei minua ihan pidettäisi pöpinä, niin ei siitä sen enempää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaadin siivousleikin julkista paljastamista! :D Kuulostaa hauskalta. :D

      Poista
  5. Uh, sama homma ois edessä kesällä. Mies jää kotiin pariksi kk ja minä töihin. Veikkaan, että anoppi muuttaa meille siksi aikaa asumaan - noin niinkuin villinä isämiehen valttikorttina. Miehillä on toistaalta aika loistava oma tatsi näihin juttuihin: ne keskittyy vain olennaiseen. Yks asia kerrallaan, siinä missä ite kannan pyykkikoria, lasta, leluja, teen ruokaa ja vahdin toisen läksyjä ja juttelet. Toisaalta, mies on joutunu olemaan raksalla koko sen ajan, jonka V oli vauva, joten se on mennyt vähän sivusuun - kyllä kestän kesän, että isä saa olla vauvansa kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just näin! Olennaiseen keskittyminen olisi ihanaa. Jäisi enemmän aikaa myös lapsille, mutta itse ei vaan pysty. Joo, anoppikortti heitettiin meilläkin jo tiskiin. Aikovat ilmeisesti viettää paljon aikaa Jyväskylässä. Sattuneesta syystä. :D Ihanaa, kun isät ovat kotona ja onhan se erilaista vastata kaikesta, kuin olla aina se odotettu kiva tyyppi. :)

      Poista
  6. Minä olen kellottanut omani ja pelkän siivoukseen ja järjestelyyn menee 11 tuntia viikossa, jos haluan kodin olevan kokoajan tip top. Usein en halua, vaan madallan rimaa n 7 tuntiin viikossa ja uskottelen itselleni, että ystäväni tulevat kotiini nauttimaan seurastani, eivät siivotusta talosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä riman madallus! Meillä vaan jos tekee yhtään vähemmän, niin mielenterveys kärsii.. Kaikkien! Ahdistun, jos tiskikone on tyhjentämättä. :D

      Poista
  7. Feel you! Vaikka nappula onkin jo isompi, niin yhtä lailla jää kaikki tavarat minne sattuu ja jälkien korjaaminen perässä on aina yhtä ärsyttävää. Jotenkin hermostun aina siitä sekasorrosta, joka taas ei tunnu juuri miesväkeä haittaavan. Ihanaa on kuitenkin se, että roolit välillä vaihtuvat ja isälle se on tosi tärkeää aikaa kotona. Muistan, että meillä ainakin aikanaan arvostus kotitöitä ja lapsenhoitoa kohtaan nousi huimasti kun toinen viettikin siellä päivisin aikaa. Tsemppiä :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet. ;D
      Joo, olen tosi innoissani siitä, että J jää kotiin. Tekee hyvää kaikille. Luulen, että sitä on itsekin parempi ihminen ja äiti, kun käy välillä vähän jossain muualla.

      Poista
  8. Hih! Siivousnatsi :) Mun äiti oli just sellainen ja se ei ollut kivaa! Valitettavasti huomaan itsessäni hieman samoja piirteitä, vaikkakin hieman lievemmässä muodossa, Viuh!

    Ihanaa, että sinä pääset töihin! Tekee varmasti todella hyvää<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole pahimmasta päästä. :D Kaapit on meinaa aivan kaaoksessa ja toisinaan omat tavarat saattaa lojuta pitkäänkin nurkissa. Mut kun ne on omilta jäljiltä, niin se ei niin ärsytä. :D

      Poista
  9. Haluan aina siivota itse, suutun jos joku muu siivoaa meillä. Jos mies alkaa siivoamaan alan itse raivoamaan ja häädän tietokoneelle tai ulos, en siedä sitä kun toinen pyörii jaloissa. Tiedän että olen hirveä ihminen, mutta jotenkin siivoaminen ja miten se tehdään on todella tärkeää minulle. Kauhulla odottaen tulevaa muuttoa loppusiivouksen ja muuttosiivouksen kanssa. Toivottavasti ei tule liian suuri kriisi! (tai sitten vain siivoan yksin kummankin kuten olen uhannut!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minä myös rakastan siivoamista ja tuskin sitä tekisin, jos sitä inhoaisin. Täydellinen siivoushetki on sellainen, kun saa tehdä sen rauhassa. Ilman lapsia tai miestä. <3

      Poista