torstai 17. maaliskuuta 2016

Näistä mööpeleistä en luovu!


Olen viime aikoina kärsinut jonkinaisteisesta blogijumista. Töitä on ollut paljon ja kaiken lisäksi ollaan taas vaihteeksi sairasteltu. Blogille ei ole yksinkertaisesti jäänyt ihan kauheasti aikaa ja pahoittelen sitä, että olette saaneet odotella kommentteihin vastaamista. Ei lainkaan tapaistani. 

Pikkutalon elämää blogin Sanna saapui juuri sopivasti pelastamaan tältä jumilta ja haastoi esittelemään kotimme tavarat/huonekalut, jotka ovat kulkeneet kodista toiseen tai ovat muuten osoittautuneet sellaisiksi, joista emme halua koskaan luopua. 

Suhteeni tavaroihin on ristiriitainen. En halua kiintyä mihinkään niin paljon, että en olisi siitä koskaan valmis luopumaan. Toisaalta olen metsästänyt tiettyjä vanhoja huonekaluja melko pitkään ja en tällä hetkellä usko luopuvani niistä ehkäpä koskaan. Meillä ei oikeastaan ole tavaroita/huonekaluja jotka olisivat kulkeneet kodista toiseen. Ostimme lähestulkoon kaiken, kun muutimme kolme vuotta sitten tähän nykyiseen. Joko uutena tai vanhana. Sohva taitaa olla yhteisen elomme pitkäaikaisin asukas ja onkin palvellut meitä ihan kivasti. Kuitenkin minulle rakkaimmat ovat vanhoja, käytettynä hankittuja aarteita. Himmeen Filly -valaisinta lukuunottamatta. 





Kuparivalaisin löytyi miehen mummolan ullakolta ja on kaikessa komeudessaan vallan upea kodin yksityiskohta. Tykkään siitä koko ajan enemmän.

Himmeen Filly valaisin on lahja minulta minulle. Rakastuin tähän ensisilmäyksellä ja en saanut sitä mielestäni. Uskon, että Filly tulee olemaan meillä aina. Kuten myös tuo fillyn vieressä oleva nojatuoli, joita meiltä löytyy kaksinkappalein. Nojatuolit löytyi nettikirpparilta ja odottelevat uudelleenverhoilua. Houkuttelisi sellainen nudenvärinen kangas. Mitäs tuumaatte?

Vaaleanpunainen kaappi on esiintynyt blogissa todennäköisesti jo kyllästymiseen asti. Ostin vaaleanpunaisen vanhan keittiökaapin tori.fi:stä kahdeksallakympillä. Ihan hiton halvalla! Mies haki sen toiselta puolelta Suomea puolipakotettuna. Olin ajatellut maalavani sen, mutta kaappi olikin kiva kaikkine kukkaisine yksityiskohtineen juuri tuollaisenaan - kiva ristiriita graafiselle tapetille. Vaaleanpunaisen maalikerroksen alta pilkahtaa nurkista alkuperäinen vihreä ja se vähän houkuttelee hiontapuuhiin.

Olisi ihana kuulla, että millaisia aarteita löytyy Valkoisen Soihdun Viiviltä ja Puistolassa blogin Petran huushollista. Mistä mööpeleistä et luovu? Löytyy kodeistanne esineitä/huonekaluja, jotka ovat kulkeneet kenties sukupolvelta toiselle? Löytyykö sama huonekalu perhealbumeista useammasta kodista eri aikakausilta? Oih, ois huippua tietää!


Mites teillä? Mistä mööpelistä sinä et luovu?







16 kommenttia:

  1. Ihania aarteita! Meillä on upea, isäni syntymävuonna (-56) edellisen omistajan hankkima, senkki. Se löytyi torista 80 €:lla ja on kyllä ihan meidän kodin lemppari minulle! Laitettiin se keittiöön sellaiselle paikalle, että aamukahvilla ollessa voin ihailla sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mä olen etsinyt juuri ko. aikakauden senkkiä jo aika pitkään! En ihmettele, että et ole valmis luopumaan. :)

      Poista
  2. Ennen ajattelin, että voisin oikeastaan kovan paikan edessä luopua lähes mistä vaan ja toisaalta kai vieläkin, mutta muutaman tuolin ja valaisimen kohdalla saattaisin harkita pitkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samat ajatukset täälläkin. Nämä on niitä hyvin pitkänlinjan harkinnan alla olevia aarteita. :)

      Poista
  3. Hmm. Luultavasti voisin luopua kaikista tavaroistani ( kiitos Marie Kondo...), mutta kaksi yli muiden on KAMERA sekä vanha tuoli, joka on kulkenut matkassani aina 16 kesäisestä saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät valinnat Sirpa! Kyllä minäkin voisin näistä oikeastaan luopua. Ehkä joskus. Mutta juuri nyt en. En missään nimessä! :)

      Poista
  4. Mulla on täysipuinen lipasto sekä täysipuinen olkkarinpöytä, kumpikin ostettu käytettynä hyvään hintaan ja ovat kumpikin aivan huippuja! Voi toki olla, että joku päivä tulee ero, mutta noissa laatu on aivan eri kuin puristepuiset halppikset.. Esim. lipaston pohjat ovat lujaa tekoa ja ne kestävät ihan eri tavalla painoa, se olikin tärkeintä täysipuisuuden kanssa ostettaessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, ehdottomasti! Vanhat täysipuiste huonekalut ovat kyllä täysin oma lukunsa. Huterat lipastojen pohjat ovat kyllä maailman ärsyttävin asia! Siksi mä olenkin luopunut kaikista lipastoista. :D

      Poista
  5. Vanhat tavarat, erityisesti jollekin tärkeälle ihmiselle kuuluneet, ovat kyllä ylitse muiden. Ihania noi sinun aarteet ja tuo Fillykin on kyllä tosi magee uutuudestaan huolimatta :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niillä on niin omanlainen tarina kerrottavana ja ihana olla osa sitä. Myöt tuota Fillyn tarinaa, vaikka se vasta onkin niin kovin vauva. ;)

      Poista
  6. En mäkään noista luopuisi :D
    Löytyyhän niitä... Omiin tekeleisiin olen ollut kovin kiintynyt, mutta olen ylittänyt tämän vaiheen ja siskolleni lähtee mm. 50-luvun vuodesohva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postausta kehiin Sanna! :) 50-luvun sohva kuulostaa ihanalta - kovasti tykkään tuon aikakauden tavaroista muutenkin.

      Poista
  7. Toi kuparivalaisin on niin hieno!! Ja sopii paikalleen kuin nenä päähän. Mä en oo koskaan kiintyny tavaroihin, tosin jos olisi jotain tuollaista sukuhistoriaa, tilanne voisi olla toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummilasta löytyneitä tavaroita ei kyllä voi laittaa eteenpäin. Mun äitikin aina muistuttelee tietyistä aarteista, että "et sitten laita kirpparille!" :D

      Poista
  8. Voi noita valaisimia! Sait minutkin muistamaan että meillähän on keittiössä mun vanhempien häälahjalamppu. Joka päivä päällä ja niin kalustoon kuuluva etten edes tajunnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hei ihanaa! Laitahan kuvia tulemaan - ois ihana nähdä se! :)

      Poista