mortonfest

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kasvitauluöverit


Kenkävero Mikkelissä (ihana paikka, tästä myöhemmin lisää) aloitti uudistuotannon Ebba Masalin kasvitauluista viime vuonna. Ensin ajattelin, että onpas kiva juttu ja ostin omaankin kotiin yhden kasviaiheisen julisteen Kuopion Taito Shopista.

Vuoden sisällä valikoima on laajentunut räjähdysmäisesti ja nyt opetustauluaihe on painettu pussilakanoista peltipurkkeihin ja kaikkialle siltä väliltä. Kenkäverossa käydessä tuli ähky - menikö vähän överiksi?

Muistatteko, kun 2000 -luvun alussa Kaj Stenvallin disney aiheisia ankkatauluja oli kaikkialla? Taiteilija itse on myöhemmin myöntänyt, että menetti massatuotannon myötä uskottavuutensa taiteilijana. Jos tuotanto olisi pysynyt hillittynä, niin saattaa olla, että ankka-aiheiset taulut olisivat edelleen haluttua tavaraa. Kaj Stenvallille ankoille ja Ebba Masalinin kasviaiheille kävi samoin - minulle vähempi olisi ollut sittenkin ennemmän.







Ymmärrän hyvin sen, että jos oma tuote menestyy on sen valikoimaa helppo kasvattaa melko pienellä vaivalla. Jokaiselle jotakin -ajatus ei kuitenkaan kanna kauhean kauas. Pitäisi ajatella enemmänkin sitä, että mikä tuote sopii printille ja missä se pääsee oikeuksiinsa? Olisko tässä Ebba Masalinin tapauksessa valikoimaan kuitenkin riittänyt julisteiden ohella, puiset tarjottimet ja vaikkapa ne keittiöpyyhkeet? Omaan silmään pöytäliina, servetit ja peltipurkit (tulitikkurasioista puhumattakaan) on vaan liikaa. Kertakaikkiaan liikaa. 

Mietin tässä vain, että mitähän itse Ebba Masalin olisi tästä tuumannut? Ebba Masalinin tekijänoikeudet vapautuivat vuonna 2013 ja nyt tienestit kasviaiheisista tuotteista menee aivan jonnekin muualle, kuin Ebban jälkeläisten tilipussiin. Kyllä se voi vähän kurjalta tuntua, vai olenko sittenkin aivan väärässä?



Olisi mielenkiintoista kuulla, että millaisia ajatuksia tämä teissä herättää? 
Milloin vähemmän on enemmän?
Vai kenties sittenkin enemmän on enemmän?




9 kommenttia:

  1. Ehdottomasti ei näin! Enkä edes tiennyt koko uudistuotannosta ennen kun luin postauksesi... Menee mielenkiinto koko tauluihin kun ne eivät ole enää "löytöjä", vaan kohta niitä voi ostaa joka kioskista. Höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä - tosi kurja juttu myös niiden originaalien haluttavuuden kannalta. :/

      Poista
  2. Uustuotanto ei ole vielä ainakaan näkynyt aidosti vanhojen koulutaulujen hinnoissa, koska hintatietoiset myyjät uskaltavat pyytää lähemmäs sata euroa keräilijöiltä. Itse olin yhtä hymyä, kun kuulin uutisen uustuotannosta. Sitten iski ahdistus, kun taulujen ja korttien lisäksi tuli yksi kaikkea. Eli vähemmän olisi ollut todellakin enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta, että niistä alkuperäisistä pyydetään paljon! Ja kyllä, samoilla fiiliksillä olin minäkin, kun ensin tuli pelkät julisteet, mutta nyt minultakin on mennyt maku koko kasvitauluihin.. Kurjaa.

      Poista
  3. Kyllä tässä voi hyvin kuvitella minkälainen inflaatio näiden kuva-aiheiden kohdalla helposti nyt käykään. Olisin toivonut, että uustuotannossa olisi pidetty maltti mukana ja pysyttäydytty samassa materiaalissa ja käyttötarkoituksessa kuin alkuperäisessäkin käyttöyhteydessä. Eli pahville ja paperille painettuna julisteina yms. Tekstiilit ja astiat tuntuvat kyllä vähän ryöstöviljelyltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, juuri näin! Miksi piti laittaa näin överiksi? En voi ymmärtää. En alkuunkaan.

      Poista
  4. Maru tää oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä juttu. Mieleen tuli monta jo aiemminkin pohtimaani asiaa. Juttua blogiin tulossa.

    ps. minähän ostin sen keittiöpyyhkeen. Viime marraskuussa Vaasan Taitoshopista. Tosi ankeaa millaisen inflaation se on nyt mun omassa mielessä kokemut, kun tätä kaikkea on ilmaantunut ympärille. Mä tykkäsin siitä ihan todella ja nyt se näyttää jo ihan kuluneelle jutulle. Plaah. Liian paljon samanlaisuutta tappaa sen positiivisen erikoisuuden.

    VastaaPoista
  5. Yhh, liika on liikaa! Kieltämättä tuossa tulee aikamoiset överit, jotenkin vielä ymmärtäisi jos olisi juurikin vaikka tarjotin tai keittiöpyyhe tai vaikkapa muistikirjan kannet, mutta tuossa mennään lujaa yli sietokykyni.

    VastaaPoista
  6. Minulla on ihana sarja alkuperäisiä ja ne on nyt varaston perukoilla, kun massatuotanto vei niistä kaiken kauniin mennessään. Tosi harmi. Muistatteko Marimekko Unikko överit 90-luvulla, löytyi kävelysauvaa, televisiota ja koko karderopi, ei siedä vieläkään kuosia.

    VastaaPoista