mortonfest

lauantai 5. marraskuuta 2016

Ruokoilevat kädet


Ostin Paper Collectiven rukoilevat kädet jo viime kesänä, mutta sain ne seinälle vasta nyt. Parempaa paikkaa rukoileville käsille tuskin on, kuin makuuhuoneen sängyn pääty. Vaikka en ole mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen, niin rukous ja sen symbolinen merkitys on peruja lapsuudenkodista. Tuolloin iltaruokous kuului jokaiseen päivään, mutta jostain syystä en ole saanut jatkettua perinnettä omille lapsille. Kuulun todennäköisesti siihen luterilaiseen valtaväestöön, joka käy kirkossa pari kertaa vuodessa. Jouluna ja häissä, jos sellaiset sattuu kirkossa olemaan. 

Joulun lähestyminen kertoo myös jonkin asteisesta henkistymisestä. Silloin sitä muistaa antaa enemmän ajatuksia toisille. Niille, joilla ei välttämättä mene niin hyvin kuin itsellä. Lahjoittaa muutama lasten vanha lelu niitä tarvitsevalle tai vierailla yksinäisen vanhuksen luona. Tehdä jotain hyvää, eikä vain ajatella tekevänsä. Istua Joulukirkossa ja ajatella, että olo ei ole ollut pitkään aikaan yhtä levollinen. 

Oih, Joulun odotus on kyllä ihanaa aikaa. 


P.S. Jouluvalot (kausivalot) viritelty!







6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin minustakin! Käsissä on sitä jotain! :)

      Poista
  2. Taulu pysäyttää. Hieno! Kuulostaa tutulta, niin meilläkin lapsuudessa oli iltarukous, omille lapsille en vaan ole onnistunut tätä perinnettä siirtämään.
    Kausivaloja täälläkin kaivettu esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, taulun printti on kyllä vaikuttava. Iltarukous tapana liittynee varmasti myös sukupolvien välisiin eroihin. Ei ole tätänykyä takuulla niin yleinen kuin silloin, kun itse olimme lapsia.

      Poista
  3. Todellakin vaikuttava kuva. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  4. Hieno taulu.:) muistan itse miten lapsena iltarukous rauhoitti kun iltaisin pelotti. Aina ei omien lasten kanssa tule luettua iltarukousta, mutta olen kuitenkin perinnettä koittanut ylläpitää, kun esikoinenkin usein haluaa iltarukouksen lukea

    VastaaPoista