sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Miten on menny?


Viikonloppu on vierähtänyt melko työntäyteisesti. Eilen illalla yrityskuvioiden suunnittelurupeamaa rikkoi vanhojen työkavereiden tapaaminen. Olipas kyllä mukavaa rupatella pitkästä aikaan ja tavata ihmisiä, joiden kanssa jakoi pätkän omasta työhistoriastaa. Huippuporukkaa!

Tänään postittelin ison pinon loppuviikosta ja viikonloppuna tehdyistä nettikauppatilauksista. Kävin laskeskelemassa kuukauden saldoa yhteen ja totesin, että hyvin menee. Paremmin kuin uskoinkaan. Kaiken hässäkän keskellä olen kehitellyt RIEMUpuotiin kevääksi jotakin uutta. Loppuviikosta kauppa saa lisäystä käsinmaalatuista PIPARI STATEMENT ja kolmionmuotoisista YHESSÄ -riipuksista. Tutuissa RIEMU väreissä tietty! 

RIEMUpuodin facebook -sivulla starttasi tänään arvonta, jossa voit ilahduttaa ystävää valitsemallasi uutuusriipuksella. Kantsii käydä osallistumassa!





Onni on tehdä niitä juttuja, joista todella nauttii! Moni teistä tietää, että teen RIEMU nimellä myös sisustussuunnitelmia ja loppuvuodesta perustin isoveljeni Teron kanssa yhteisen perheyrityksen. Tero on talonrakentaja ja ollut yrittäjänä viitisen vuotta - ihan huippu tyyppi ja todella taitava remppamies! Eilen kiepautettiin remonttifirmamme yrityssuunnitelma päälaelleen ja tarkoitus on kehitellä markkinoille uudenlainen tapa rakentaa ja remontoida. Kuulostaa aika hienolta, eikös vaan? Kevät tulee kulumaan tiivisti yritysstrategioita suunnitellessa ja hioessa. Tekemisen puutteesta tuskin tulen kärsimään, mutta töitä on tehtävä, jotta unelmat on mahdollista saavuttaa. Hiton hyvä fiilis!


Ois kiva kuulla, että mitä te lukijat olette mieltä näistä uusista riipuksista? 
Melkomoisen jätskejä!




perjantai 29. tammikuuta 2016

On aika aloittaa alusta


Yhä enemmän minua on alkanut ärsyttämään etenkin makuuhuoneiden vähän vasemmalla kädellä tehdyt pinnat. Siis itseänihän voin vain tästä syyttää. Tietotaitoa ei ollut tarpeeksi, kun aloitin pintaremontoinnin, mutta tosin taidan olla ainut joka pienet kosmeettiset erheet huomaa - tai häiriintyy niistä. Noh, virheistä viisastuneena ja ajatuksella harjoitus tekee mestarin, aloitan kodissa uuden remppakierroksen. Haluan oppia tekemään täydellistä jälkeä ja etenkin tapetoimaan taidokkaasti. 

Siispä ensimmäinen kohde tulee olemaan työhuone (entinen lastenhuone), joka on tällä hetkellä tarpeisiini mahdottoman epäkäytännöllinen. Johtunee lienee lastenhuonetaustasta. Lasku- ja hyllytilaa on liian vähän. Huone toimii liian usein tavaroiden väliaikaisena säilytyspaikkana ja se raivostuttaa. Töiden tekeminen täällä on useimmiten mahdotonta. Tosi hyvä piirre työhuoneelle, että sinne ei lähtökohtaisesti halua mennä.. 

Remppakierroksen suhteen kävi hyvä tuuri, sillä satuin voittamaan K-raudan instagramissa järjestetyn tapettikilpailun. Sain valita ECO tapettivalikoimasta 5-rullaa tapettia. Mustavalkoisella kuosilla mennään, vaikka olisin halunnut huoneeseen vähän jotain räväkämpää. Koin, että sininen muovimattolattia rajoitti tapettivalintaa melko paljon. Mut hei, lattian sininen sävy hipoo aika lähelle Pantonen vuoden väriä Serenity. En tiedä, että johtuuko juuri siitä, mutta tykkään sinisestä muovimattolattiasta yhä enemmän. 

Tällä hetkellä eniten huoneen remontoinnissa mietityttää tuo ystäväni Marjon maalaama ihana seinämaalaus. Se on siinä ja tässä, että sopiiko huoneen tulevaan ilmeeseen, mutta en millään haluaisi luopua siitä. Oih ja voih. 






Toivottavasti pääsen hommiin mahdollisimman pian - sormet syyhyää jo melkoisesti. Tästä tulee hyvä!


Kivaa viikonloppua sinne! Se sattuu olemaan täällä päässä ruutua aika kiva, sillä luvassa on yrityskuvioiden hiomista, mainosfilmin kuvausta ja vanhojen työkavereiden tapaamista. Ja saan olla omassa kodissa yksin. Luksusta ja vähän myös outoa. 





torstai 28. tammikuuta 2016

Mä vihaan gugguuta!


Joulukuussa pyörähdin Helsingissä ja makkaratalossa sattui olemaan Gugguun PopUp -kauppa, jossa oli tuotteita ihan kivassa alessa. Tästäpä tuliaisia kotiin, ajattelin ja nappasin mukaan molemmille pojille omat ihanat setit housua ja paitaa. Maksoin itseni kipeäksi, mutta ajattelin, että kerrankos sitä. 

Esikoinen oli innoissaan äiskän tuliaispaketista. Hetken. 

Mikä tämä on? Kysyi poika.
Gugguun paita ja housut. Aika ihanat! Vastasin ja hölmönä ajattelin pojan innostuvan kivasta nimestä.
Mä vihaan gugguuta! Totesi suorapuheinen parivuotias ja paiskasi asun takaisin paketointipaperiin. 

Tämän keskustelun jälkeen olen yrittänyt pukea pojalle settiä päälle milloin minäkin supermiehen asuna. Välillä kylmän viileästi pakottanut. Aina ei voi lähteä kaupungille pelipaidassa.

Erilaiset peliasut ovatkin sitten ainoita päälle kelpaavia asuja. Neuvottelutaitoja tarvittiin pari viikkoa kestäneillä 30 asteen pakkasilla - kompromissina laitettiin yhteistuumin alle se gugguun karmiva trikooasu ja päälle pelishortsit ja paita. Eikä siinä vielä kaikki. Miten äiti kehtasikin brasiliapäivänä tarjota ylle Neymarin pelipaitaa! 

Eniten tässä mietityttää oma turhamaisuus. Kohta kolmevuotias ei ihan oikeasti tykkää äidin valitsemista vaatteista. Mietiskelin itseskeni, että kenelle lapsen vaatteilla oikeasti on eniten merkitystä. Minulle vai pienelle pipanalle, joka niitä käyttää? Puenko lasta muita vai häntä itseään varten? Luovutin muutaman hetken kestäneen vaatetaistelun jälkeen ja nykyään vaatekaapin ovat täyttäneet peliasujen lisäksi Ryhmä hau ja Spiderman ja esikoisen päältä voi löytää päivittäin mitä riemukkaimpia vaateyhdistelmiä.



Hauska peliasuihin liittyvä yksityiskohta saatui eilen kaupassa. Poika olisi halunnut ostaa kaupasta Saksassa valmistettua kiisseliä. Selitin ipanalle, että äiti ja isi tykkää ostaa kotimaista, täällä lähellä tehtyä.

Missä on Saksa? Kysyi Aa.
Euroopassa. Vastasi vähän väsynyt äiskä.
Aa, joo SAKSA! Siellä on jalkapallojoukkue. Onko niillä pelipaitaa? Mä haluaisin vielä sellaisen. 


Jep






keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Vintage valaisin


Aina ei tee mieli blogata.

Etenkään silloin, jos seuraa lähietäisyydeltä pienen vastasyntyneen taistelua ja myötäelää perheen huolessa. Niinä hetkinä omaan kotiin liittyvät asiat tuntuvat mitättömiltä. Toisinaan blogi toimii myös vastapainona kaikelle muulle, mutta viimeaikoina koneen avaaminen on tuntunut ylivoimaiselta. Pieni tauko tekee toisinaan hyvää, mutta palaaminen on yllättävän vaikeaa. 


Se, että blogissa on ollut hiljaista ei tarkoita sitä, että sisustamisen saralla täällä olisi jämähdetty aloilleen. Jotakin pientä tapahtuu aina. Viime viikolla siirsimme miehen mummolan ullakolta löytyneen kupari/messinkivalaisimen keittiöpöydän päälle. Kaunotar jäi liian pimentoon eteisessä ja tässä se pääsee ehdottomasti kotimme paraatipaikalle. Valaisin on mummon mukaan kotimainen ja kyljestä löytyy pieni leima (s). Tarkempaa tietoa alkuperästä ei ole, mutta aika paljon kutkuttelisi tietää, että kuka valaisimen on valmistanut ja missä. 

Turkoosi kärry siirtyi kylppäristä keittiön nurkkaan ja viimepäivinä olen myös pohtinut pitkän ikkunaseinän (kelloseinä) maalaamista. Tykkäisin myös tapetoida ikkunaseinän jollain vähän räväkämmällä tapetilla, jotta tapetti ajaisi verhojen virkaa. Täten kaikki mahdollinen valo tulvisi sisään, mutta huone saisi lisää väriä. 







Kävin viikko sitten tervehtimässä tätä pientä vastasyntynyttä ystävää. Ajattelin, että siinäpä vasta urhea pieni mies. Tiedättekö sen vauvarunon, jossa puhutaan pienestä puusta ja myrskystä?

Ei pieni puu vielä myrskyistä tiedä, 
ei pieni puu vielä myrskyä siedä. 
Ole suojana pienelle suuri puu, 
jotta pienellä juuret vahvistuu. 

Tämä tuli mieleen, kun ajelin vierailulta kohti jumppaa. Pieni ihme oli käynyt läpi melkoista myrskyä. Vanhemmista puhumattakaan. Sitten ihan yllättäen minua kysyttiin kummiksi. Itkuahan siitä seurasi ja iloisia "kylliä". 



Uusia onnellisia alkuja. 
Niitä tämä kevät tuo taatusti tullessaan!












tiistai 19. tammikuuta 2016

Nappuloita metsästän


Kirpparilta löysin pari valkoista nappulaa. Tarkoitus on hankkia käytettyjä nappuloita eri väreissä useampia. Tehdä niistä kiva ja mahdollisimman värikäs asetelma olohuoneen pöydälle. 

Taaperon kiusaksi. 








Jos sulla lojuu nurkissa ylimääräisiä nappuloita, niin mulle voi myydä. Etenkin värit: vaaleanvihreä, messinki, musta ja petrooli on hakusessa. 

Ilmiannot osoitteeseen: nuapurissa@gmail.com




sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Keittiön facelift // ennen & jälkeen


Kaupallinen yhteistyö: DOMUS

Tykkään siitä, että asioihin ei suhtauduta itsestäänselvästi. Koskee niin sisustusta kuin elämää yleensä. Miksipä ei kokeilisi jotakin uutta ja edes aavistuksen rohkeampaa? Minulle onneksi tuli ihan mahtava mahdollisuus tehdä vähän jotakin erilaista, kun sain yhteistyön DOMUS keittiön kanssa. Alkuun tosin itsellänikin oli ajatus, että tulevasta keittiöstä tulisi valkoinen. Se oli miehenkin toive, mutta onneksi oli Tiina Ruotsi, joka kannusti tekemään jotain ihan muuta kuin valkoista. 

No niinpä. 
Todellakin.
Miksipäs ei!

Ennen joulua lähdin poikien kanssa mummolaan evakkoon ja mies hoiteli veljeni kanssa keittiön rempan. Keittiön pohjaratkaisu on näissä puitteissa oikein mainio, eikä ikkunan takia keittiötä voitaisi oikein muulla mallilla järkevästi toteuttaakkaan. Rungot saivat jäädä ja muutos hoidettiin ovia vaihtamalla. Kivitasosta tykkään myös jatkuvasti enemmän, vaikka se ei ehkä trendikkysasteelta ole kovinta huutoa. Aina ei tarvitse ollakkaan. Kivitaso on super-käytännöllinen ja ihan kaunis. 

Keittiön viimeistelyvaihe (saneerauslaastivälitila) jäi vähän roikkumaan, mutta viikonloppuna otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja maalailin viimeisetkin pinnat. Päällystin myös mustalla dc-fixillä muovikivijäljitelmät, joita löytyi lieden takaa ja mikrokaapin päältä. Remontin myötä myös kammottava mikro pääsi oven taakse piiloon.

Tavoitteena oli vähentää ovia ja täten tehdä keittiöstä selkeämpi. Lavuaarin päälle tuli entisen yhdeksän sijaan kolme ovea ja alalaatikoidenkin etulevyjen määrä väheni kahdella. Mikron yläpuolella oleva kaappi vaihdettiin kapeampaan. Tästä ovesta puuttuu vielä vedin, kun jostain syystä isäntä ajatteli, että en sellaista juuri tähän oveen halua. Yläkaappien alle asennetaan vielä vanhan loisteputkivalaisimen tilalle spottivalot. Sähkömies kiinnittelee myös ruokapöydän päälle eteisessä olleen vanhan messinkivalaisimen.

Ruokapöydän takana oli ennen melko massiivinen ikkunasta lattiaan asti ulottuva taso. Tämän tilalle seinään asennetti kaksi kevyempää moduulia, jotka tekivät tilasta heti huomattavasti ilmavamman. Kannattaa katsoa kuvat, niin havainnoillistaa näitä selityksiä melkoisesti.

Näissä kuvissa tuo välitila värityksineen jää vähän irralliseksi, kun tästä kuvakulmasta ei näy olohuoneessa olevia pareja välitilan hempeälle persikalle. Sävy on Tikkurilan T 1065 (eli vaaleampi pohdituista). Kiitos siis teille kaikille, jotka kannustivat maalaamaan tällä vaaleammalla - tykätään hurjasti! 

Koska muutos lisää muutosta, niin keittiöön jääneet yksityiskohdat kaipaisi muuttuneen ympäristön myötä tietenkin päivitystä:

Musta hana. Sellainen olis nyt saatava. Tänään pohdin myös pistorasioiden maalaamista mustalla spraylla. Harmaa ruudukkolattia aavistuksen häiritsee, sillä tuntuu ettei harmaa löydä paria keittiöstä. Mustat alakaapit yhdistää kyllä kivasti olohuoneen ja keittiön, olemaata kuitenkaan liian synkkä.  

Halusin jättää keltaisen vaa´an rikkomaan muuten aika maanläheistä tunnelmaa. Toisinaan pieni rajojen rikkominen ei ole ollenkaan pahitteeksi. Ripaus sitä ei itsestäänselvää sisustamista.












Tässä vielä remppasuunnitelma, jonka pohjalta keittiö toteutettiin: 





Itse ollaan hurjan tyytyväisiä, mutta mitäs sinä tuumaat? 








keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Missä ootte te kaikki värikkäät printit?


Rakastan olohuoneen mustaa seinää. Edelleen. Jostain syystä kovin rakaskin asia saattaa muuttua liian pitkällisen tuijottelun jälkeen kovinkin tylsäksi. Tiedättehän? Musta on muuttunut liian mustaksi.

Kaipaisin sohvan yläpuolelle väriä. Ehkä jonkin ihanan taideteoksen. Tai ehkä sittenkin persoonallisen ja värikkään printin? Räiskettä ja ryhtiä tähän meidän olkkariin. Kissataulun tilalle, kaveriksi tuolle vanhalle Suomen kartalle.




Olen pari päivää selaillut printtikauppoja ja ihan etsimällä etsinyt jotain muuta kuin mustavalkoista. Kuitenkin tyylikästä ja sisustukseen sopivaa. Riittävän suurta ja ehkä vähän jotain herkkää. Hanna Konola on osunut lähimmäksi, mutta ei sekään ole täydellinen juuri tähän. Taiteesta haaveillaan miehen kanssa molemmat. Mutta kuinkas ollakkaan, tällä hetkellä kukkarossa on ammottava aukko juuri taidehankintojen saralla.

Oisko sulla vinkkiä antaa?


P.S. Alimmainen kuva on vanha. Joulukoristeet on riisuttu jo hyvissä ajoin ennen loppiaista. 





tiistai 12. tammikuuta 2016

Tiistai on hyvä


"Äiti, onko tänään perjantai?" Kysyi kohta kolmevuotias Aa.

"Ei. Tänään on tiistai." Vastasin.

"Ai. Tiistai on hyvä, mutta tykkään kyllä enemmän torstaista." Totesi hän.

Minä vain ajattelin, että olipas hyvin sanottu. Pitäisi itsekin olla aina sillä asenteella, että meneillään oleva päivä on hyvä ihan vain sellaisenaan. Olipa se sitten tiistai tai torstai. 


Tilasin netistä Kanelimaan aamut, päivät, illat, yöt -seinäkalenterin. Jo pelkästään tuosta kalenterin nimestä tulee ihana olo. Aivan hurjan kaunis kalenteri ja käytännöllinen. Sopivan pieni, mutta riittävästi kirjoitustilaa. Esikoinen tosin oli pettynyt, kun siitä ei voinut joulukalenterin tavoin avata luukkuja.

Toivottavasti tuleva vuosi toisi tullessaan vain kivoja juttuja. Arjen iloja ja onnellisuutta. Väsymyksen taittumista ja valoisia päiviä. Toivon kalenterin täyttyvän iloisista tapahtumista ja yhteisistä ikimuistoisista hetkistä.  




Ihanaa tiistaita sinulle! 

Maru




maanantai 11. tammikuuta 2016

Katala ketku tuo PMS


"On niin surkea olo. En pysty mihinkään." Sanoin miehelle about viikko sitten.

"Joo hei, mä tiedän tän. Pari päivää, niin se on ohi." Vastasi ärsyttävän rauhallinen isäntä. 

Jos totta puhutaan, niin olis tehnyt mieli tirvaista ja heittää hanskat tiskiin. Noh, en kuitenkaan näin tehnyt, vaan lähdin kiukutellen jumppaan. 

Matkalla jumppaan jäin pohdiskelemaan, että johtuukohan naisyrittäjien/yritysjohtajien vähyys PMS -oireista? Ohan se pidemmänpäälle aika tehontonta, jos kerran kuussa muutaman päivän ajan kokee olevansa maailman huonoin ja surkein ihminen. Itkuherkkyydestä puhumattakaan. Mies kettuilee ja yksivuotias jättää ihan tahallaan juuri näinä päivinä päikkärit nukkumatta. Helkkarin helkkari.  

Mies oli oikeassa, onneksi. Uusi viikko alkoi ihan eri fiiliksellä, vaikka yksvee ei edelleenkään nuku. Päiväunettomuus lähinnä naurattaa - tätä tää taas nyt on. Rytmi vaihtuu. We can handle it! 

Oli tarkoitus kirjoittaa postaus muutaman kuukauden kestäneen kokopäiväisen yrittäjyyden alkutaipaleesta, että miten on mennyt. Jostain syystä päädyin kuitenkin PMS -oireisiin, mutta ehkä siihen kiteytyykin kaikki oleellinen. 

Pitää osata nousta jaloilleen ja luottaa omaan juttuun. Ajateltava eri kantilta. Kertoa ääneen, että huolestuttaa. Löytää rinnalleen ihminen joka sanoo, että parin päivän päästä taas helpottaa. 




Ja kyllähän se helpotti. Taas on olo kuin maailmavalloittajalla. Helposti mä hoidan nää muksut, tiskit, pyykit, yrityksen, miehen ja muut. Univelkakin kuittaantuu korviksilla ja kivalla huulipunalla..


PMS -oireiden ohittamisen kunniaksi RIEMUpuoti -verkkokaupassa on ale vielä 17.1. saakka. Voit lunastaa sen ostosten yhteydessä alennuskoodilla TAMMIALE16. Keväälle on kehitteillä jotain tosi ihanaa uutta, joten kantsii pysyä kuulolla! 


Tsemppiä meille! 
Kesää kohti, eiks nii? 



perjantai 8. tammikuuta 2016

Seinävalaisin // DIY


Viime kesänä löysin keltaisen seinävalaisimen kirpparilta kahdella eurolla. Alunperin minulla oli tarkoitus laittaa valaisin seinälle sellaisenaan, mutta keltainen lamppu ei löytänyt paikkaa mistään. Päätin kokeilla mitä valaisin tuumaisi saneerauslaastipäällystyksestä ja kivahan siitä tuli! 

Karhensin ensin vanhan, lohkeilleen maalipinnan hiomapaperilla. Sen jälkeen sudin pensselillä kevyesti saneerauslaastia lampun pintaan ja annoin kuivua. Nyt alla oli karhea pinta, joten saneerauslaastin varsinainen kerros tarttui valaisimen pintaan hyvin. Tein kevyitä kerroksia yhteensä kolme ja lopuksi vielä paikkailin pieniä reikiä. Laasti ei ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt lohkeilemaan lampun pinnasta, enkä oikein usko, että näin tulee enää käymään sillä pinta on jo täysin kuiva. Lopuksi korjailin johdon (kannattaa käyttää ammattilaista) ja spraymaalasin kellastuneet säätönapit spraymaalilla mustiksi. 

Toistaiseksi lamppu majailee meidän eteisen pimeässä nurkassa, sillä siirsin eteisen messinki-/kuparivalaisimen keittiöön. Tai siis yritin siirtää, kunnes keittiön pistokkeesta lensi jäätävä kipinäsuihku. Noh, enivei. Eteinen on toistaiseksi ilman kattovalaisinta ja vanha messinkivalaisin odottaa sähkömiehen käyntiä. Ja minä en enää koskaan yritä minkäänlaisia sähkötöitä. Piste.








Mitäs tuumaat valaisimen uudesta betonimaisesta ilmeestä? 
Vai olisko sittenkin kannattanut jättää keltaiseksi?



torstai 7. tammikuuta 2016

Voi pojat!


Eilen järjesteltiin poikien huonetta, joka jostain syystä tuntuu hankalata sisustettavalta. Vielä on tauluja miten sattuu, mutta ehkä tämä tästä. Oranssi peltikaappi odottelee vielä maaluuta ja värikin on jo päätetty. Tykkään kyllä huoneesta kovasti lapsosetkin viihtyy kivasti. Siis silloin kun viihtyy..

Meidän yksvee on ollut viime päivinä todella hankalaa seuraa. Ei viihdy missään, (edes ihanassa huoneessaan) eikä nuku päiväunia. Isommat tietysti ovat tottuneet päivittäiseen ulkoiluun, mikä ei näin pakkaspäivinä oikein onnistu. Täällä on ollut jos jonkinlaista peliä pystyssä ja minä olen mieluusti ottanut erotuomarin roolin. Miehen töihin paluu tuntui melko ahdistavalta ajatukselta, mutta sinne se lähti ja täällä ollaan pärjäilty. Lomalla sitä tottuu liian helppoon arkeen, kun kotona on kaksi aikuista ja pelkästään omat lapset. 

Mut hei, nyt vauva heräs huimilta 15 minuutin päiväunilta. Se on moro!






keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Rintamamiestalon muutos // osa 1.


Syksyllä aloitin kerrassaan hurmaavan sisustusprojektin Kuopion Niiralassa sijaitsevassa rintamamiestalossa. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että tunnen melkoista vetoa näihin rintsikoihin, joten oli ihan mahtavaa päästä toteuttamaan uutta sisustusta rintamamiestalon yläkerrassa sijaitsevaan pieneen huoneistoon. Projekti on vielä aavistuksen kesken, mutta päätin tulla esittelemään teille projektin ensimmäisen osion, makuu- ja olohuoneen.

Tätä kotia asuttaa upea tyyppi Sari, yhdessä Inkku -koiransa kanssa. Sari toivoi kotiinsa persoonallisuutta, väriä ja eräänlaista "boheemiutta". Päätinkin lähteä toteuttamaan projektia tietynlaisella "mummolamaisella" otteella. Tilkkupeitot, käsityöt ja vanhat tavarat saivat ilman muuta jäädä, kun rinnalle tuotiin vaaleita pintoja. Punaista oli jo ennestään paljon ja se sai jäädä myös olennaiseksi osaksi uutta suunnitelmaa ja toteutusta. Vanhaa tuotiin paljon lisää ja uutena kotiin ostettiin oikeastaan vain koivuiset pienet säilytyslaatikot, muutama sisustustyyny ja säilytysjärjestelmät. Sari bongaili kirppareilta pari upeaa lipastoa, räsymatot ja valaisimet.

Kodin katseenvangitsijoiksi valitsin näyttävät tapetit. Makuuhuoneeseen valikoitui Decor Maisonin Oas 2723 ja olohuoneeseen pääsi pienen pohdinnan jälkeen hurmaava Dandelion Clocks Red.

Seinät, lattiat ja katto maalattiin. Makuuhuoneen kaapistojen vanhat ovet poistettiin ja tilalle asennutettiin liukuovikaapistot, jotka ovat osittain lasitetut. Alaosa jätettiin peilittömäksi sen vuoksi, että koiran kuononjälkiä ei tarvitsisi olla jatkuvasti pyyhkimässä. Makuuhuoneeseen tuli käsittämättömän paljon lisää tilaa peiliovien ja vaalean sävymaailman myötä!

Tavaraa karsittiin melko runsaasti - olohuoneesta poistettiin valtavan kokoinen vitriinihylly ja sohva löysi paikkansa vitriinin entiseltä paikalta. Tänään yhdessä ihmeteltiin, että kuinka vitriinihylly koskaan on olohuoneeseen mahtunutkaan. Myös makuuhuoneessa sänky muutti toiselle seinustalle ja työpöytä poistettiin - pieni tavaroiden puljaus tekee ihmeitä!

Pidemmittä puheitta, tässä kurkistus Sarin ja Inkun kotiin, ennen & jälkeen. Tai oikeastaan jälkeen & ennen.



Makuuhuone muutoksen jälkeen:







Makuuhuone ennen muutosta:



 Olohuone muutoksen jälkeen:









Olohuone ennen muutosta:



Todella kiva projekti ja mikä parasta, Sari kertoi olevan erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Minua itseä nimittäin vähän jännitti, että tuleeko kodista asiakkaan makuun liian särmätön tai vaalea, sillä jonkin verran yhdessä pohdiskeltiin lattian ja sisäkaton maalamista vaaleaksi. Ei tullut särmätön, vaan tosi kiva ja persoonallinen pikkukoti! 


Mitäs tuumaat rintamamiestalon pintaremontin lopputulemasta?