mortonfest

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Koti ennen ja jälkeen


Olin jo pitkään miettinyt, että poistaisin suuren osan vanhoja blogipostauksia. Toisessa vaakakupissa keikkui ajatus blogin päiväkirjamaisuudesta ja siitä, että vanhat projektit kulkevat matkassa mukavana muistona. Eilen sen sitten kuitenkin tein. Armotta painelin deleteä tuntematta sääliä vanhoja blogitekstejä kohtaan. Kuvat olivat niin kauheita, että en yksinkertaisesti voinut enää elää asian kanssa. Yksi asia jäi vanhoja blogitekstejä selaillessa mietityttämään. Vanhat tekstit olivat saaneet paljon enemmän kommentteja kuin nämä nykyiset, vaikka lukijamäärä on vuosien mittaa vähintäänkin kolminkertaistunut. Mistäköhän johtuu? 

Karsimisvimmassa poistin tunnisteita ja yritin saada jonkinlaisen järjen tuohon tunnistepalkkiin, jotta navigointi olisi teille lukijoille entistä helpompaa. Karsimisen tuloksena halusin tehdä tähän väliin postauksen, johon kokoan kotimme muutokset ja täten säilyttäisin myös itselläni muiston kotimme muutoksista. Tästä listasta puuttuu vielä vierashuone, wc ja sauna jotka nekin on kolmen vuoden aikana uusittu. Vierashuone itseasiassa kahteen kertaan ja on edelleen hieman kesken. Toivottavasti pääsen esittelemään sen teille pian!

Pienenä vinkkinä vielä, StyleRoomista löytyy ennen ja jälkeen tunnisteen alta melkein 500 kuvaa! Kannattaa siis käydä katsomassa, että mitä kaikkea mahtavaa muut ovat remonteillaan saaneet aikaa. 


Ja hei, kiitos muuten ihan kauheasti edellisen postaukseen tulleista vertaistukikommenteista! Kyllä muuten nauratti niitä lukiessa. Naurattaa vähän vieläkin. Kiitos, olette te vaan niin ihania!



perjantai 26. helmikuuta 2016

Miehen logiikka?







Ei tätä meidän kodinhoitohuonetta voi oikeastaan huoneeksi kutsua. Ennemminkin kodinhoitotila. Kiva kun sellainen on, mutta näin lapsiperheellisenä voisi olla isompi ja aavistuksen käytännöllisempi - pyykeille ei ole tarpeeksi tilaa. Esikoinen ei suostu enää laittamaan yövaippaa ja pyykkivuori on ollut tämän viikon sen mukainen. Eilen luovutin ja pakotin pojan käyttämään vaippaa öisin vielä vähän aikaa. Neljä koneellista haisevaa pissapyykkiä päivässä oli liikaa! 

Noh, lapset sikseen ja käydään asiaan:
Mun mies ja lasteni isä ei osaa nostaa tuota pyykkikorin kantta, jotta laittaisi pestävät pyykit sen SISÄÄN eikä PÄÄLLE! Ihan oikeasti. Ei ole mun mielestä kauheasti pyydetty, kun hoidan tästä eteenpäin hänen(kin) vaatteet korista kaappiin saakka. Viikattuna ja oikeisiin pinoihin. En ymmärrä en. En tiedä olisiko miehelle helpompaa sellainen kaappimalli. Jos vika onkin tuossa nostomekanismissa? Kokemuksia? Sama ongelma oli nimittäin leipälaatikossa. Sen laitoinkin sitten kiertoon ja ostin tilalle kannettoman mallin. Toimii!

Hommasin entisen kakkakuorrutteisen kodinhoitohuoneen maton tilalle tämän uuden ja siirsin eteisen säilytyspenkin tänne. Penkki on Ikean limited edition -mallistoa ja ostettu muistaakseni viime keväänä. Kätkee tosi kivasti sisäänsä treenikengät ja vaippapaketit. 


Haluaisin vaihtaa tuon peilikaapin pyöreään peiliin, jotta kaunis mikrosementti pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Mielessä olisi sellainen köysikiinnikkeinen malli mutta satun tietämään, että mies ei ikinä suostu siihen. Hammasharja kun sattuu olemaan tuolla kaapissa ja sitähän ei voisi kuvitella siirrettävän esim. laatikkoon. Käy liian hankalaksi sen avaaminen ja saatta olla, että sen myötä jäisi hampaatkin pesemättä. Eihän se käy!





Siltikin, onhan ne niin ihania. Mun miehet. 




torstai 25. helmikuuta 2016

Keittiön piensisustus





Öljypullot ja muut putelit pysyy ojennuksessa äidiltä saadussa pienessä pärekorissa. Joku on käynyt pikkukätösin tuhraamassa päreen pintaan puuväreillä, lisää kivasti vanhan korin tarinaa. Keittiön asetelma kaipaa rinnalleen vielä jonkun pienen vihreän. Tykkään siitä, että käyttötavarat ovat kauniisti esillä, sillä erilaiset muovipullot ja pussit tekee pienestä tilasta äärimmäisen sotkuisen näköisen. 

Viikko on ollut tosi hektinen. Illat ovat menneet töissä ja päivät lasten kanssa. Iltatyöt aiheuttavat sen, että yöllä ei uni meinaa tulla, kun ajatukset juoksevat jossain muualla kuin levollisessa mielessä. Yritystoimintasuunnitelman hiontaa, työmenetelmien hyödyntämistä, nettisivujen pohdintaa ja kaikkea siltä väliltä. Hemmetisti ajateltavaa, vaikkakin kivaa sellaista. Ajatuksissa on edelleen maaliskuu ja se, että ajatustyön pystyy keskittämään päiväaikaan. Toki tälläinen rytmi on kaikille työlästä, sillä toinen joutuu jatkuvasti olemaan lasten kanssa yksin, ilman toista aikuista. 


Kevät antaa ihania ensimmäisiä merkkejään, kun poikien kanssa ulkoillessa kuulee lintujen laulua. Kyllä se maaliskuun loppu sieltä pian tulee! 


Rentoa loppuviikkoa! 


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Industrial valaisin Clasulta


Clas Ohlsonilta löytyi tosi kiva industrial -tyylinen valaisin hyvään hintaan. Kokonaiskustannukset taisi olla viidenkympin tienoo, joten ei mielestäni paha ollenkaan. Valaisimen saa asennettua joko kattoon tai seinään ja itse tykästyin tähän seinävalaisinversioon kovasti. Alunperin ajatuksena oli, että tämä olisi tullut työhuoneeseen mutta päädyinkin laittamaan sen olkkarin seinälle, jossa lukuvaloa kaivattiin kipeästi. Kiinnitimme valaisimen eteiskäytävän puoleiselle seinällä ja sieltä se nyt hauskasti pilkahtaa särmikkäänä yksityiskohtana useammasta suunnasta.

Kannattaa muuten huomioida valaisinta hankkiessa, että siitä puuttuu katkaisinjohto. Minun piti heittää toinen reissu clasulle pelkkää johtoa noutamaan, sillä johdon puutetta ei lukenut pakkausselosteessa. 









lauantai 20. helmikuuta 2016

Rintamamiestalon myyntistailaus ja kuvaus


Olen aiemminkin esitellyt isoveljeni Teron rintamamiestalon, jonka hän on itse remontoinut ja sisustanut. Kävin tekemässä rintsikkaan myyntistailauksen ja otin kuvat myynti-ilmoitusta varten. Kuvauksen suhteen on viime blogipostauksesta tapahtunut melkoista edistystä, joten halusin tulla esittelemään tämän ihanuuden uudemman kerran myös tänne blogin puolelle. 

Terolla on ollut oma remonttifirma viitisen vuotta ja nykyisin toimimme yrittäjinä yhdessä, RIEMU brändin alla. Tero vastaa remontoinneista ja minä luonnollisesti sisustamisesta ja kohteen kuvailuista. Tulen ehdottomasti tulevaisuudessa kertomaan lisää myös täällä blogin puolella yhteisestä yrityksestä ja sen kuulumisista. Kevään mittaa meiltä on tulossa useampiaikin yhteisiä projekteja sekä kunnolliset nettisivut. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää. 

Tässä kuitenkin kurkistus erittäin hyvällä maulla toteutettuun rintamamiestaloon, joka sijaitsee Suonenjoen kupeessa Iisvedellä. 




















torstai 18. helmikuuta 2016

Ennen pelotti, mutta nyt on pilotti


Enpä olisi ikinä uskonut, että omasta vaatekaapista löytyy pilottitakki. Vielä viime syksynä moitin miehen ostosta ja manasin, että ei ikinä mulle. Niin vahvasti tulee fiilis teinivuosista ja naapuripitäjän pojista. Skineistä puhumattakaan. Hyi että!

No nyt kuitenkin on. Vero Modan tosi kaunis ja kukkainen. Ei yhtään pelottava! Kaapista kaivoin muutaman vuoden takaisen farkkupusakan kaveriksi ja korviin omat vaaleanpunaiset vasten -korvikset. Samaan syssyyn ostin myös esikoiselle oman pusakan kevättakiksi. Jopa vaatteistaan kranttu kolmevuotias hyväksyi sinapinkeltaisen pilotin. 






Ja ei minua ole koskaan pelottanut, ennen pilottitakkiakaan. Otsikon lausahdus vei minut suoraan vuosituhannen alkuun ja teinivuosiin. Oi niitä grillinhajuisia ja amiskundien täyttämiä aikoja! Oh my.





keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Lapsiperheen (ärsyttävä) eteinen


Eteistä inhoan kodissamme ylivoimaisesti eniten ja syy on yksinkertainen - siellä vallitsee loppumaton kaaos. Yleensä kulkutilaa ei ole näinkään runsaasti, sillä kapean käytävän täyttää naulakoissa roikkuvat takit ja haalarit. Sisääntulon valloittaa myös lapsen rattaat, joten ulos meno on melkoista askartelua. Miehen mielestä säilytyspenkki on tarpeellinen, kun vauva täytyy pukea sylissä. Minun mieleen olisi ennemmin liukuovikaappi, joka kätkisi sisäänsä kaikki lasten ulkovaatteet. Molempi parempi. Ainakin melkein. 

Tuulikaapin muoviset kenkätelineet on ikeaa ja jätin ne tarkoituksella eri tasolle, jotta yläpuolelle jää naulakkotilaa pienille takeille. Lasten kengät mahtuu näppärästi laatikoiden päälle. Seinähyllyt ja säilytyslaatikko ovat myös Ikeasta. Mustavalkoiset korit on Clas Ohlsonilta. 

Mun unelmien eteisessä olisi tuplasti enemmän säilytystilaa, tai ylipäätään tilaa. Ja suihkunurkka kurahousuille ja kengille. Oi, se olis ihanaa! 







Mikä on sun mielestä täydellisen eteisen edellytys? 



tiistai 16. helmikuuta 2016

En tiiä mitä pyysit, mut tää on mun tyyli


Olen etsinyt aika monta vuotta sitä omaa sisustusmakua. Harhaillut ja luullut taas löytäväni. Kokeillut riisuntumpaa ja runsaampaa. Todennut aina, että ei tää ollutkaan sitä mitä haluan. Ihaillut toisten valkoisia ja selkeitä koteja ja ajatellut, että ehkä tykkäisinkin juuri tuollaisesta. Palauttanut harhaileva ajatukset ja todennut, että kyllä meidän kotiin kuuluu värit ja tietynlainen runsaus. Oman kodin sisustaminen on minulle leikkikenttä - täällä pääsen kokeilemaan rauhassa, että mikä juttu toimii ja mikä ei. Juuri meille.

Vanhenemisessa parasta on ehdottomasti itsevarmuus ja se, että viihtyy oman juttunsa kanssa niin tavattoman hyvin. Oma maku on löytynyt ja tiedättekö, että se tuntuu ihan älyttömän hyvältä! Toivon, että historiaan ovat jääneet hutiostokset ja tyylillinen epävarmuus. 

Selailin blogilistaani ja huomasin, että omien lemppariblogien joukosta löytyy aimo annos persoonallisuutta ja asukkaidensa näköisiä koteja. Vahvoja makuja ja keskenään hyvinkin erilaisia tyylejä. En tiedä, että kuinka persoonallisuuteni välittyy sinne ruudun toiselle puolelle näiden kotikuvien perusteella, mutta eräs blogisisko yllättyi kun ensitapaamisella otin puheeksi peräsuolen tähystyksen. Ei kuulemma olisi blogin perusteella uskonut. Arvoitukseksi jäi, että oliko se hyvä vai huono juttu. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut jäättää sanomatta, mutta toisaalta kuvaa minua hyvin myös sisustajana - olisi kannattanut ehkä ensin ajatella. 



Loppuun haluan vielä laittaa listaa blogeista, jotka yleensä aina lukaisen läpi. Upeita, keskenään hyvin erilaisia blogeja ja koteja, joista välittyy vahvasti bloggaajan oma juttu! Kantsii tutustua!



















Joko sinä olet löytänyt oman tyylisi sisustaa?



maanantai 15. helmikuuta 2016

Aika paljon kotitöitä


Laskin viime viikolla, että kuinka paljon päivästä aikaa kuluu kotitöihin: siivoamiseen, ruoanlaittoon, pyykkihuoltoon yms. Tulos yllätti minut itsenikin. 7,5 tuntia. Siis lähes kokonaisen työpäivän verran melkolailla pelkää siivousta! Toisaalta, itsepä olen tieni valinnut.

Viime viikolla mies oli pois töistä sairastelun vuoksi ja ihmetteli, kun kuljin lasten perässä keräilemässä tavaroita. Minä, siivousnatsi kuljen pienten pipanoiden perässä ja kerään muka vaivihkaa leluja takaisin laatikkoon. Selitin miehelle, että lapset muuttuu levottomaksi, jos lattiat ovat täynnä legoja ja muovieläimiä. Siivouksen lomassa olen osallistuvani leikkiin. Just joo, ei mene läpi edes kaksivuotiaalle. Minä se taidan levottomaksi mennä eikä lapset. 

Ensi kuussa mies jää kotiin isävapaalle ja minä menen töihin. Töihin, päivätöihin! Tuntuu uskomattomalta, että kohta minulla on aikaa keskittyä ihan oikeasti johonkin. Uppoutua omaan tekemiseen. Juoda samalla vähän kahvia ja vaikka jutella jonkun toisen aikuisen kanssa. Ja kyllä, jatkan edelleen yrittäjänä, mutta voin hoitaa viimeisen puolenvuoden iltatyöt tulevaisuudessa normaaliin työaikaan. Se jos jokin on luksusta!

Täytyy myöntää, että vuoronvaihto vähän hirvittää. Lapset mies hoitaa varmasti paremmin kuin hyvin, mutta tämä kodinhoidollinen osuus onkin sitten asia erikseen. Yllättääkö seitsemän vuoden parisuhdekriisit meidät jo kuudentena? 

Ei pidä maalata piruja seinälle, vaan keskittyä ennemmin ihan oikeaan maalaamiseen. Työhuoneen remontti on meinaa vielä pientä seinänmaaluta vailla, joten taidanpan hoitaa sen nyt ensin..







perjantai 12. helmikuuta 2016

Kemuilijan paradisio


Pyörähdin ohimennen ensimmäistä kertaa Kuopion Confetissa, kemuilijan paratiisissa. Täältä löytyy bailukoristetta juhlaan kuin juhlaan ja monenmoista silmäkarkkia sekä leivontatarviketta. 

Pahoittelen huonoja kännykkäkuvia, mutta kaupan ihana väriloisto ja laaja valikoima käynee ilmi näistäkin fotoista. Meidän ostoskassiin lähti tarvikkeita kolmivuotissyttäreille, tulevan kolmevuotiaan omia suosikkeja: Ryhmä Hau lautaset, Spiderman kuppikakkuvuoat ja jalkapallokynttilät.









Tämä ei ollut maksettu yhteistyö. Olen vain vilpittömän onnellinen siitä, että tälläinen putiikki on Kuopiossa. Heti aloin suunnittelemaan keväälle ihania aikuisten kevätjuhlia, joihin voin itse päättä herkullisen teeman ja värit. Oih, niitä odotellessa.

Confetti sijaitsee torin laidalla, Anttilan vieressä. Kannattaa ihan ehdottomasti poiketa!




P.S. Vastailen edellisten postausten kommentteihin ajatuksella ja ajan kanssa. <3


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Imuri korvassa ja muita kuulumisia


Voitin K-raudan Instagram kisassa 5-rullaa tapettia. Tuli tarpeeseen. Ostoskoriin nappasin mustavalkoisen Brick -tapetin ja lauantaina tapetoin työ-/vierashuoneen seinät ja hyvähän siitä tuli! Ihan vielä ei ole valmista, mutta pakko oli kiikuttaa huoneeseen yksi viherkasvi tuomaan viihtyisyyttä.

Kesken tapetoinnin miesväki alkoi sairastamaan. Yksi kerrallaan. Lauantaista asti ollaan vietetty päivät tiiviisti sisätiloissa. Esikoinen lähti tänään terveyskeskuksessa karkuun, kun kuuli että korvaa pitää imuroida. Kummasti sai jalat alleen, vaikka jouduin kantamaan lähes nelikymmenasteisen pojan sisälle terveyskeskukseen. Korvatulehdus x2, ripulia, oksennusta, yskää ja räkää. Niistä on meidän viikko tehty.





Nämä on niitä päiviä, kun toivoisin lasten isovanhempien asuvan naapurissa.

Huom. naapurissa, ei Nuapurissa. Ei missään nimessä.







tiistai 9. helmikuuta 2016

Pukukaapin maalaus


Oranssi peltikaappi odotti maalausta pitkään. Nyt voin todeta, että liian pitkään. Koko huoneen ilme muuttui maalauksen myötä täysin! Aluksi mietin, että siitä olisi tullut enemmän petrooli, mutta päätin hyödyntää jämämaaleja, joita sattui varastosta löytymään. Maali on Tikkurila Luja -maalia. Toivon että se pysyy, mutta takeita en anna.

Irroitin seinästä, sängyn päältä, tauluhyllyn ja kiinnitin tilalle Ferm Livingin ihanan seinävalaisimen, jonka kuopus sai lahjaksi kummitädiltään. Toimii hyvin yövalona. Lasten kirjat on tosi näppärä säilyttää tuossa Granitin metallikorissa (mustan kaapin päällä) ja korin voi sitten tarvittaessa nostaa lapsosten ulottuville. Näitä ohutsivuisia kun ei voi vielä pienimmän kätösiin antaa. 

Keltaisen ja mintunvihreän liitto on kyllä mun mieleen!






Tältä kaappi (ja huone) näytti ennen muutosta:



Mitäs tuumaat kaapin muutoksesta?