mortonfest

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

senkki


Olin inhonnut meidän korkeakiiltovalkoista tv-tasoa jo pidemmän aikaa. Kiikarissa oli vanha 50-60 -luvun teak-taso ja sitä sitten pyydysteltiinkin jokusen tovin. Yhden kohtuuhintaisen jätin jo ostamatta, kun mies kielsi. Sen jälkeen harmitti pitkään ja ilmoitin itsekkäästi, että seuraavan osuessa kohdalle en kysele. 

Toissapäivänä nettikirpparia selaillessa silmään osui suttuinen kuva vanhasta tasosta. Kuva kertoi riittävästi, vaikka vähän jännitti, että miltä se livenä tulee näyttämään. Hintaa 50€. Laitoin ilmoituksen perään tekstarin. Mitään ei kuulunut. En meinannut saada unta, kun mietin, että joku muu oli ehtinyt ennen minua. Seuraavana päivänä soitin perään. 

Valitsemanne numero ei ole käytössä.

Siitä seurasi armoton googletus ja puhelinnumeroselvittelyt. Ei auttanut, kun laittaa vastailmoitus ja toivoa, että ilmoitukseni osuisi myyjän silmään sillä samalla nettikirpparilla, johon ilmoitus tasosta oli laitettu. Eikä aikaakaan, kun myyjä otti yhteyttä - oli nähnyt ilmoituksen ja kertoi puhelinnumeron menneen väärin. Pienet voitontanssit tepastelin ja ilmoitin isännälle, että nyt lähti korkeakiiltovalkoinen taso myyntiin!

Aamulla mies lähti senkinhakureissulle. Minuutin kuluttua lähdöstä isäntä tuli kuitenkin takaisin ja kertoi auton renkaan menneen puhki. 

Onko se pakko hakea tänään?

On.

Sinne se sitten lähti. Vaihtoi renkaan ja haki senkin. ♥ Onneksi se oli vielä kauniimpi kuin kuvissa. Ihastuin etenkin puisiin vetimiin, sillä luulin niiden olevan kuvan perusteella muovia. Sisustin tason lasten päikkäreiden aikaan paikoilleen, vaikka sen pinta kaipailee vielä pientä kunnostusta (ja johdot siistinpää sijoittelua). Mies makoili sohvalla ja totesi, että onhan se hieno. No onhan se! 







perjantai 25. maaliskuuta 2016

Täydellinen nude ja kotimainen valaisin uutuus


Olohuoneen musta seinä on ollut älyttömän kiva! Olkkari on kuitenkin näyttänyt jo melko kauan ihan samalta ja tässä olen jo pidempään pohdiskellut, että jotakin pitäisi tehdä. Ihastuin telkkarissa yhteen kotiin, jossa oli ihanasti käytetty nuden, mintun ja petroolin sävyjä. Sekaan oli sotkettu myös keltaista ja vaaleanpunaista. Vau, se oli niin upea koti ja jäi mieleen. Siitä inspiroituneena lähden toteuttamaan meidän olkkaria ja maalaan sohvan taustaseinän tällä Tikkurilan H405 sävyllä, joka ainakin värikartan mukaan näyttää juuri oikealta. 

Kerroin miehelle maalaussuunnitelmista:

Aion maalata ton olkkarin mustan seinän piiloon.

Aijjaa, senku.

Etkö kysy edes, että millä värillä?

En. 

Ok. Kiitti! 

Noh, sitten siihen valaisin uutuuteen! Olen mukana järkkäilemässä Kuopio Designmarkettia ja yhdeksi myyjäksi ilmoittautui kotimainen valaisinvalmistaja BLOUN. Minulle ihan uusi tuttavuus ja ihastuin ikihyviksi! Kaikki työvaiheet on toteutettu käsityönä ja nämä ihanat värikkäät lasikuvut on käsin puhallettu. Etenkin tämä petrooli Nest Pedant -houkuttelee ja innolla odotan, että näen nämä livenä huhtikuussa designmarketissa. 


Mitäs tuumaat olkkarin suunnitelmista?



keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Onko nää nyt niitä ruuhkavuosia?


Täällä on ollut vähän kaikenlaista tapahtumaa. Sen ajan mitä en ole ollut lasten kanssa, olen tehnyt töitä. Viime viikolla päättyi perhepäivähoitajan puolivuotta kestänyt pesti ja täytyy sanoa, että olo oli helpottavan onnellinen vaikka vähän myös haikea. Esikoinen on kovasti kaipaillut hoitolasta ja kapinoinut vähän sitä vastaan, että leikkikaveria ei enää arkipäivisin kotoa löydy. 

Tämä on viimeinen viikko, kun olen kotona. Pääsiäisen jälkeen mies jää koti-isäksi ja minä menen töihin. Ja ilokseni niitä riittää!


RIEMUpuoti pääsi Weecos:iin ja se on tuotepuolta työllistänyt tosi kivasti! RIEMUpuoti pyörii omalla painollaan ja pikkuhiljaa pyrin saamaan jälleenmyyjiä ympäri Suomen. Tällä hetkellä tuotteita saa Jyväskylästä Pienikamarista. RIEMUpuodin tiimoilta järjestän melko spektaakkelimaisen (onko ehkä vähän liioiteltu) yllärin vielä tälle keväälle, joten kannattaa olla kuulolla!

Isoveljeni Teron kanssa hierotaan edelleen yhteisen yrityksen kuvioita kuntoon. Remontointi & sisustus RIEMU saa pian uudet paremmat nettisivut ja kovaa vauhtia tuotteistamme kylpyhuoneita. Kuulostaa aika hienolta vai mitä? Meillä on kovanluokan ajatus uudistaa rakennusalaa tekemällä remontoinnista ihan oikeasti juuri sulle mahdollisimman helppoa. Voin kertoa, että ihan helppoa se ei ole ollut - meille nimittäin. Tämän hieromisen jälkeen en kyllä ihmettele, että miksi kukaan muu ei olet tätä aiemmin tehnyt, niin pirun vaikeaa se on ollut! Nyt ollaan onneksi voiton puolella ja pettämätön malli alkaa olla viimeistelyä vaille kunnossa.  

Minullahan ei ole vielä mitään koulutusta näihin suunnittelualan hommiin, vaikka ajatuksissa se on ollut alusta lähtien. Siis se, että pätevyys täytyy saada! Olen kurssimuotoisesti opiskellut omasta mielestä tärkeimmät ja tarpeellisimmat, muun muassa SkechUp 3D:n ja valaistussuunnittelun. Tällä viikolla olen vääntänyt asiakkaalle keittiötä mittatilaustyönä ja ajatuksissa on käynyt entistä enemmän kunnon koulutuksen hankkiminen. Voisiko asiat tehdä paljon helpommin ja nopeammin? Uskon siihen, että vastaus on kyllä. Vähän googlettelua ja lähes siltä istumalta laitoin hakemuksen vetämään. Toivon, että ensi syksystä alkaen vietän Helsingissä pari päivää kuusta, ahteri tiiviisti koulun penkissä! Sitä ennen on hyvä hieroskella SkechUp osaamista huippuunsa: alla hyvinkin vaiheessa oleva kuvitteellinen kylppäri. Ilman kattoa.


Viimeaikoina lapsille on jäänyt ihan liian vähän  ajatuksia ja aikaa. Odotan, että tilanne muuttuu ja voin täysin keskittyä lasten kanssa vietettyyn aikaan, kun mies jää kotiin. Työt tehdään työaikana ja lasten kanssa ollaan sitten illalla ja viikonloppuisin. Tällä hetekellä kirjoitan sähköpostin siellä ja toisen tuolla. Soitan pari puhelua ja vauva keikkuu kainalossa. Ei näin!

Siltikin tulevaisuus näyttää tosi kivalta. Välillä vähän ahdistaa ja stressaa, mutta niin se kuuluu ollakin. Perhe pysyy keskiössä, vaikka RIEMUsta on tullut tietyllä tapaa oma pienokainen. Sellainen kaatuileva taapero, joka ihan varmasti oppii lopulta juoksemaan. 



tiistai 22. maaliskuuta 2016

Keittiön tärkein sisustuselementti


Keittiö on ollut remontin jälkeen oikein tykätty. Välitilan väriin ollaan oltu tyytyväisiä, vaikka olohuone suorastaan huutaa nudelle kunnollista väriparia. Suunnitelmat ovatkin olohuoneen osalta toteutusta vaille valmiina! Enpä malta odottaa, että pääsen pitkästä aikaa heiluttamaan maalipensseliä.

Pikkulapsiperheen keittiö. Oh my. Minusta tuntuu siltä, että joku on jatkuvasti syömässä jotain ja sotku on sitten sen mukainen. Niitä kuuluisia elämisen jälkiä. En oikeastaan tiedä, että kuinka puuhakas tehotäti täytyy olla, jotta koti olisi aina puhdas. Siistiä meillä kyllä on melkolailla aina, mutta puhtaudesta en mene takuuseen. 

Meidän yksivuotias sairastaa. Taas vaihteeksi. Pieni on vedellyt unia pitkin päivää joten otin hyödyn irti tästä "vapaa-ajasta". Iskin esikoisen kouraan rikkaimurin ja itse pyyhin kaikki pinnat auringonpaisteessa. Ostin rosmariinin palkinnoksi siivouksesta ja laitoin Pinosta ostamaan herkullisenväriseen ruukkuun. 

Kylläpähän se niin on, että jää ruukut ja rosmariinit hukkaan, jos ympärillä vallitsee kesyttämätön kaaos. Siisteys, sisustuselementeistä se kaikkein tärkein. 






maanantai 21. maaliskuuta 2016

Instagram uudistuu


Joko sun korviin on kantautunut instagramin tulevat uudistukset? Täytyy sanoa, että itseä kyllä harmittaa ja sen takia oli pakko tulla avautumaan myös tänne blogin puolelle. 

Kun nykyään käyttää Instagramia, kuvavirrassa näkyy aikajärjestyksessä kaikkien seurattavien kuvat. Ennen myös Facebook toimi samalla logiikalla. Nyt instagramissa mennään samaan suuntaan kuin mitä facebook on jo tehnyt pidempään: oma sivu ei näytä kuvia aikajärjestyksessä, vaan niitä, jotka minua saattaa instagramin mukaan kiinnostaa. Tämän takia oma facebookin etusivu on jo täynnä puolituttujen ei niin kiinnostavia päivityksiä, jotka ovat kerännet paljon tykkäyksiä. Toivottavasti instagramissa ei käy samoin, että tykkäyksien määrä nostaisi kuvia omalle sivulle. 

Instagramin hienous on ollut minusta siinä, että kuvavirrassa näkyy juuri sitä mitä olen itse halunnut nähdä. Huolimatta tykkäyksien määrästä tai mistään muustakaan tilastoinnista. 

Minulla meni kyllä vähän tunteisiin tämä uudistus. 

Mitäs sinä tuumaat?


Jos vielä haluat tämänkin tiedon jälkeen instagramissa seikkailla, niin löydät minut sieltä nimellä nuapurissa.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Lapsuusmuistoja lakanoissa


Kaupallinen yhteistyö: Kuovi Oy


Viime syksynä nukkui pois lapsuuteni yksi tärkeimmistä ihmisistä. Poismeno nosti pintaan muistoja lapsuudesta, mummin ja hänen siskonsa kesäpaikasta. Valkoinen vanha maalaistalo oli kivenheiton päässä lapsuudenkodista. Sinne pyöräiltiin ensimmäiset matkat, läpi lehmien aitausten, ilman äitiä. Kesäisin se oli minulle ja sisaruksilleni toinen koti ja mummin sisko oli meille kuin kolmas mummi. 

Mansikkamaito, uudet perunat, kermaviilikastike, muikkukeitto, satavuotias sauna ja aamu-usva. Ulkohuussiin juostiin kilpaa serkusten kanssa ja isommat pelotteli pöntössä asuvalla möröllä, joka nappaisi pakarasta kiinni. 

Mummi kattoi kesäkodin tuvan pöytään Birger Kaipiaisen Arabialle vuonna 1970 suunnittelemat Apila-sarjan astiat. Viime kesänä söimme perinteisen juhannusaaton kalakeiton samoilta lautasilta ja talossa tuoksui lapsuus.


Sain yhteydenottopyynnön Kuovilta blogiyhteistyön tiimoilta. En epäillyt hetkeäkään - tää on niin mun juttu! Kuovi Oy on Birger Kaipiaisen perillisten Tanja ja Pekka Kaipiaisen perustama perheyritys. Yritys syntyi yhden Suomen kansainvälisesti tunnetuimman muotoilijan Birger Kaipiaisen 100-vuotisjuhlavuotena edistämään ja kehittämään Birgerin ainutlaatuista ja rikasta tyyliä modernien sisustustekstiilien muodossa. Tuttujen klassikkojen lisäksi mallisto kasvaa jatkuvasti ajanhenkeen sopivilla uusilla teemoilla ja väriyhdistelmillä.

Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa ensiluokkaisista materiaaleista. Kaikilla myydyillä kuoseilla on saatavuustakuu tulevinakin vuosina, joten voit huoletta aloittaa sisustamisen pienelläkin kangasmäärällä. Minun mielestä tärkeä lupaus, sillä kyse on kuitenkin melko arvokkaista tekstiileistä. Upeaa, että ajatellaan jo lähtökohtaisesti pitkänlinjan tekemistä. Arvostan!


  

Birger Kaipiaisen astioihin suunnittelemat koristeet on taidokkaasti siirretty tekstiileihin. Rakastuin täysin Ketoapila -pussilakanasettiin ja sen kesäiseen, lapsuutta muistuttamaan kuosiin. Selittämättömästä syystä päädyin tähän harmaaseen versioon, vaikka todella paljon jäi houkuttelemaan myös tuo vihreävalkoinen ja vaaleanpunainen kuosi. 

Paketti saapui loppuviikosta ja sen sisältä löytyi täydellinen pussilakanasetti! Jo ensisilmäyksestä näin, että kangas on laadukas. Tunnustelu kertoi samaa kuin silmä. Tuote on minulle yksilöllisesti valmistettu ja ehkä juuri siksi niin erityinen. Kranttu kolmivuotiaskin tykkäsi heti. Poika nimesi pussilakanat osuvasti "kesälakanoiksi". 


Minulle tulee kaikista Kuovin kuoseista todella vahvasti mieleen kesä. En tiedä voisiko täydellisempiä mökkitekstiilejä löytyä? Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Kuovin nettisivuihin ja kaupan valikoimaan. Kukapa ei haluaisi nukkua mökillä vietettyjä kesälomapäiviä täydellisissä liinavaatteissa?


Kuvat: Kuovi

Ensi kesänä suuntaan jälleen juhannuskeitolle (huom! kalakeitolle) mummin ja isotädin vanhaan kesäpaikkaan. Tällä kertaa paikalla ei ole enää heistä kumpainenkaan. Haikea olo pelkästä ajatuksesta. Pieni pala lapsuusajan kesämuistoja kulkee kotonamme jatkossa liinavaatteissa. Ehkä omat lapseni muistavat aikuisena Birger Kaipiaisen apilat astioiden sijaan lapsuudenkodin lakanoista. 






Mikä on sinun tekstiilisuosikkisi Kuovi Oy:n valikoimasta? 
Tuliko sulle mieleen jotain erityisiä muistoja lapsuudesta?





lauantai 19. maaliskuuta 2016

Puolikuollutta elämää


Tässä pirtissä toivutaan edelleen vatsataudista. Pajunkissojen hakureissu päättyi kaksinkerroin puhalteluun ja lopputuloksena 0 kpl oksia. Mies toi piristykseksi kauppareissulta narsisseja. Putsasin mukulat mullasta ja istutin aaltomaljaan. Pari saisi olla lisää, niin maljan pohja täyttyisi jokaisesta sopukasta. 

Rairuohot on istuttamatta ja vitsat viäntämättä. Vielä eilen illalla olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että viikonlopun aikana peitän olohuoneen mustan seinän uuden värin alle. Ei puhettakaan! Energiavarastot ovat pajunkissojen tavoin nollassa ja sekös ärsyttää etenkin, kun sää on mitä aurinkoisin ja kämppä juuri sen näköinen, että täällä on viikko sairasteltu.





Kaikkea muuta, kunhan ei vain nukkuvaa, puolikuollutta elämää.


Hyvin sanottu Minna ja todella odotan, että tämä puolikuolleisuus tästä taittuisi normaaliin keväthössötykseen. Mukavaa tasa-arvon ja Minna Canthin päivää täältä toipilashuoneelta just sulle! 








torstai 17. maaliskuuta 2016

Näistä mööpeleistä en luovu!


Olen viime aikoina kärsinut jonkinaisteisesta blogijumista. Töitä on ollut paljon ja kaiken lisäksi ollaan taas vaihteeksi sairasteltu. Blogille ei ole yksinkertaisesti jäänyt ihan kauheasti aikaa ja pahoittelen sitä, että olette saaneet odotella kommentteihin vastaamista. Ei lainkaan tapaistani. 

Pikkutalon elämää blogin Sanna saapui juuri sopivasti pelastamaan tältä jumilta ja haastoi esittelemään kotimme tavarat/huonekalut, jotka ovat kulkeneet kodista toiseen tai ovat muuten osoittautuneet sellaisiksi, joista emme halua koskaan luopua. 

Suhteeni tavaroihin on ristiriitainen. En halua kiintyä mihinkään niin paljon, että en olisi siitä koskaan valmis luopumaan. Toisaalta olen metsästänyt tiettyjä vanhoja huonekaluja melko pitkään ja en tällä hetkellä usko luopuvani niistä ehkäpä koskaan. Meillä ei oikeastaan ole tavaroita/huonekaluja jotka olisivat kulkeneet kodista toiseen. Ostimme lähestulkoon kaiken, kun muutimme kolme vuotta sitten tähän nykyiseen. Joko uutena tai vanhana. Sohva taitaa olla yhteisen elomme pitkäaikaisin asukas ja onkin palvellut meitä ihan kivasti. Kuitenkin minulle rakkaimmat ovat vanhoja, käytettynä hankittuja aarteita. Himmeen Filly -valaisinta lukuunottamatta. 





Kuparivalaisin löytyi miehen mummolan ullakolta ja on kaikessa komeudessaan vallan upea kodin yksityiskohta. Tykkään siitä koko ajan enemmän.

Himmeen Filly valaisin on lahja minulta minulle. Rakastuin tähän ensisilmäyksellä ja en saanut sitä mielestäni. Uskon, että Filly tulee olemaan meillä aina. Kuten myös tuo fillyn vieressä oleva nojatuoli, joita meiltä löytyy kaksinkappalein. Nojatuolit löytyi nettikirpparilta ja odottelevat uudelleenverhoilua. Houkuttelisi sellainen nudenvärinen kangas. Mitäs tuumaatte?

Vaaleanpunainen kaappi on esiintynyt blogissa todennäköisesti jo kyllästymiseen asti. Ostin vaaleanpunaisen vanhan keittiökaapin tori.fi:stä kahdeksallakympillä. Ihan hiton halvalla! Mies haki sen toiselta puolelta Suomea puolipakotettuna. Olin ajatellut maalavani sen, mutta kaappi olikin kiva kaikkine kukkaisine yksityiskohtineen juuri tuollaisenaan - kiva ristiriita graafiselle tapetille. Vaaleanpunaisen maalikerroksen alta pilkahtaa nurkista alkuperäinen vihreä ja se vähän houkuttelee hiontapuuhiin.

Olisi ihana kuulla, että millaisia aarteita löytyy Valkoisen Soihdun Viiviltä ja Puistolassa blogin Petran huushollista. Mistä mööpeleistä et luovu? Löytyy kodeistanne esineitä/huonekaluja, jotka ovat kulkeneet kenties sukupolvelta toiselle? Löytyykö sama huonekalu perhealbumeista useammasta kodista eri aikakausilta? Oih, ois huippua tietää!


Mites teillä? Mistä mööpelistä sinä et luovu?







perjantai 11. maaliskuuta 2016

k o l m e






En voi uskoa, että olet jo kolme! Päivät ja vuodet vierähti ja siinä sinä nyt seisot osaavana ja niin kovin ihmeellisenä. Pakahdun onnesta, kun katson sinua ja veljeäsi yhdessä. En voi olla hykertelemättä, kun halaatte ja haluat olla avuksi. Salaa mietin, että oletkohan oppinut tuon minulta. Siitä en tiedä, mutta kiukkukohtaukset näyttää pelottavan tutuilta. 

Olen kasvanut äidiksi samaa vauhtia kanssasi. Pikkuveljesi sai äidiksi aavistuksen kypsemmän version, mutta minun mielestä mekin ollaan pärjätty yhdessä tosi hyvin! Tykätään samoista asioista: syömisestä, ulkoilusta, siivoamisesta ja kotoilusta. Näiden lisäksi haluaisin mainita myös sinun erityiset suosikit: sähly, tennis, patupatutyöntegossa, sulkapallo, jääkiekko, peliasut, jalkapallo, silisalasuula, ja Jussi-kummo. 


Elämä kanssasi on hulluttelevaa huolettomuutta, rehellistä suoruutta ja kykyä elää läpi yllätyksiä ja ihmeitä. Onni on, että sain juuri sinut. 





perjantai 4. maaliskuuta 2016

Työhuoneen muutos


Voitin instagramissa järjestetystä kilpailusta K-rautaan tapettilahjakortin. Ostoskoriin nappasin viisi rullaa eco -malliston Brick tapetteja, joilla tapetoin jo kertaalleen remontoidun huoneen. Tila kaipasi vaaleutta ja melko yksinkertaista ilmettä, joten mustavalkoinen tapetti  oli varma valinta. Mallistosta olisi kyllä löytynyt myös tosi ihania värillisiä, mutta sininen lattia antoi omat reunaehtonsa tapettivalinnalle. Huoneesta puuttuu vielä listat ja pari muuta viimeisteltävää juttua, mutta muuten alan olla työhuoneeseen melko tyytyväinen! 

Sisustin huoneen olemassa olevilla tavaroilla. Tämä huone oli ennen vauvan huone ja silloin ystäväni Marjo maalasi seinälle tuon hurmaavan muumitalon. Muumitalo sai jäädä - toimii kivasti myös työhuoneen seinällä! 










Työhuone näytti ennen muutosta tältä: 



Ei entisessäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta pikkuruinen huone kaipasi kipeästi valoa ja raikastusta. Myös huonosti tehdyt pinnat ärsytti, joten tapetointi todellakin tuli tarpeeseen!

Mitäs tuumaat huoneen muutoksesta, vai oliko sittenkin vanha parempi?



torstai 3. maaliskuuta 2016

Maalaus


Omistin teoksen miehelle ja se kantaa nimeä:
Luvannut en sulle ruusutarhaa.

Naapurin mielestä taulusta tulee mieleen kukkivat omenapuut ja ystävä tunnisti sen heti omatekemäksi. Hetken jo luulin, että se näyttää ihan oikealta taiteelta. En ole varma, että onko taulu vielä vähän keskeneräinen, mutta ainakin toistaiseksi kelpuutin omalle seinälle. Vähän jopa innostuin näistä maalauspuuhista - todella terapeuttista hommaa! Esikoinen maalasi oman taulunsa hevidinosaurus viidakossa. Siitä vasta hieno tulikin! (Kolmevuotiaan toiveesta en esittele sitä täällä blogissa).

Maalauspohja tigeristä 8€.
Maalit tigeristä 2€/väri.