perjantai 29. huhtikuuta 2016

Valaistuksen lyhyt oppimäärä


Oletteko tekin törmänneet sellaiseen ogelmaan, että ette ole saaneet ostopäätöstä tehtyä, kun marketissa astuu loputtoman lamppurivistön eteen? Tuliko valittua liian himmeä tai keltainen valaistus? Sisustuksen kannalta valaistuksella on hirvittävän suuri merkitys!

Jotta onnistuisit ensi kerralla varmasti, niin tässäpä LED -lamppuoston lyhyt oppimäärä, joilla itse olen pärjäillyt ja jopa onnistunut. Lyhyessä oppimäärässä keskityn oikeastaan ainoastaan luumen ja kelvin -arvoihin, jotka koen itse tärkeimmiksi. 


Lampun värisävy:

Itseä henkilökohtaisesti eniten ärsyttää, jos kattovalaisimessa on liian keltainen valo. Kelvin asteikko (K) ilmoittaa valon värin, joten tämä kannattaa tarkastaa lamppua valitessa. Mitä suurempi K -arvo, sitä sinisempi valo. Hehkulamput ovat olleet aikoinaan siellä 2700 K:n paikkeilla. 


Kuva: Ledpoinz.cz
Pääsääntöisesti Led -valot ovat kelvinasteikoltaan 2700-4000 K. Omaan silmään tuo 3000 K on liian keltainen ja 6000 K menee taas hirvittävän kylmäksi ja jopa teollisen tuntuiseksi. Jep, 4000 K (viileä valkoinen) on aika kivansävyinen led, joka on osoittautunut omaksi henkilökohtaiseksi lemppariksi. 


Mitä tarkoittaa Luumen?

Luumen arvo (lm) kertoo sinulle valon määrän. Mitä suurempi luumenarvo, sitä enemmän lamppu tuottaa valoa. Hehkulamppua vastaavan LED-lampun luumenarvo on noin 470. Itse tykkään käyttää kattovalaisimissa vähintään luumen-arvoltaa 600 tai sitä suurempaa lamppua. Toki pitää huomioda myös valaisimien määrä. Jos tilassa on useampi valaisin, ei luumen-arvon tarvitse välttämättä olla niin suuri.

Tunnelmavalaistukseen:

Käytämme kattovalaisimia melko harvoin. Yleensä iltaisin valaisemme kodin jalka- ja seinävalaisimilla. Tunnelmavaloissa voi olla kellertävämpi valo, kuten tässä seinälle viritellyssä työmaavalaisimessa. 

Kuva: Clas Ohlson
Tässä postauksessa näkyvään työmaavalaisimeen ostin Clas Ohlsonilta lyhtylampun, jossa näkyy kauniisti nuo lampun hehkulangat. Jos lamppu näkyy, kannattaa huomioda lampun ostossa myös esteettisyys. 

Yhteenveto:

Itse menen lamppukaupoille seuraavien lukujen kanssa n. 4000K ja n. 600 lm. Kokeilemalla onnistuu parhaiten ja nämä ovat aina niitä kuuluisia makuasioita. Toivottavasti sait kuitenkin pientä vinkkiä seuraaville lamppukaupoille.


Hauskaa vappua! 








keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Rajattomien mahdollisuuksien maailma


Tiedättekö sen tyhjän tunteen mikä valtaa mielen, kun jokin kiva loppuu? 

Sunnuntaina sain kokea sen fiiliksen taas pitkästä aikaa, kun Kuopio Designmarket sulki ovensa. Viime syksynä alkanut uurastus päättyi tyytyväisyyteen, sillä ylitimme tavoitteemme ihan mukavasti. Myyjät tuntuivat viihtyvän ja kävijötä riitti yli tuhannen. Aika hienosti tapahtumalta, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa! Lähtökohtamme oli saada Kuopioon kotimaisia muotoilijoita sekä muita lahjakkaita tekijöitä ja tehdä Kuopio Designmarketista nuorekas tapahtuma. Epäilyistä huolimatta onnistuimme siinä hienosti, kun paikalle pärähti yhteensä 40 yrittäjää ympäri Suomen. Se on kuulkaa aika hyvin, kun tämä Kuopio on vähän täällä syrjässä. Tai siis te muut siellä niin kaukana.

Tapahtuma sai alkunsa yhdestä blogipostauksesta ja se järjestettiin täysin nollabudjetilla. Motiivina oli tuoda kuluttajien äärelle tuotteet tunnusteltaviksi ja kosketeltaviksi. Lisätä meidän omalla toiminnalla pienempien kotimaisten muotoilualan yritysten tunnettuutta. Tehdä jotain, eikä vain ihmetellä. 

Minun lisäksi tapahtumaa oli järkkäilemässä: Iita (äärettömän lahjakas ja taitava nuori naisyrittäjä), Emilia (tekijänainen ja kaikinpuolin vilpitön ja luotettava tyyppi), Nico joka vastasi graafisesta ilmeestä (ja möi tapahtumassa RIEMUpuodin tuotteita paremmin kuin minä itse) sekä jokapaikanhöylä Henri

Eipä me kuitenkaan ihan täällä porukalla saatu viikonlopun mittaista tapahtumaa pystyyn, vaan onneksemme saimme vilpitöntä apua näiltä seuraavilta upeilta savolaisilta:

Offsetpaino Tuovinen sponsoroi meille erittäin laadukkaat julisteet sekä flyerit. Kuopion Rouvasväenyhdistykseltä saimme tilat, jotka osottautuivat tapahtumalle varsin täydellisiksi. Jäppilän Kievari hurautti street food -ruokakonttinsa designmarketin pihalle ja lauantai-iltana järjestimme designmarketin yhteyteen blogitapaamisen, jossa herkuttelimme Samruai -ravintolan sormisyötävillä. Kuopion Confetin avustuksella koristelimme tilan mieleiseksemme. On muuten ihan huippuja nuo heliumpallot! Niillä saa tilaan kuin tilaan juhlafiilistä! Laadukas Scandic Hotels antoi tapahtuman ajaksi huoneita sopimushintaan ja pääsemme ensi kuussa purkamaan tapahtuman annin hotellin sviittiin. Ei huono! 

. . . . . . . .

Kun saa ympärilleen ihania ja luotettavia tyyppejä, kaikki sujuu aikalailla omalla painollaan. Jokainen huolehtii oman tonttinsa, auttaa muita ja tekee itse vähän enemmän, tällöin ei lopputulos voi olla kovin huono. Kävi aika hyvä tuuri, sillä me järjestäjät emme oikeastaan tunteneet toisiamme ennen tapahtuman järkkäilyä. Kaikilla oli lähtökohtaiseti toisistamme sellainen kiva fiilis ja ihan parasta on se, että luulo osui oikeaan.

"On peräti ällistyttävää kuinka paljon ihmiset saavat aikaan, elleivät he murehdi sitä, kuka korjaa hyödyn."

Viikonlopusta toivuttua löysin itseni tämän lausahduksen ääreltä. Lauantain bloggaajaillassa pääsimme kuuntelemaan valokuvaaja Antti Karppista, jonka tarinoita olisi voinut kuunnella maailman tappiin asti. Antin puheenvuoro kiteytyi melko paljon kutakuinkin tuohon ylläolevaan lauseeseen. Yleensä tälläiset tilaisuudet ja monenlaisten ihmisten kohtaaminen on vasta kaiken alku. 

Niin se taitaa olla tässäkin tapauksessa. 

















Kiitos kaikille myyjille, yhteistyökumppaneille ja teille kävijöille!
Lupaan palata sisustuksen äärelle asap! :)


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Väril ei oo välii, kuha se o musta!


Kaupallinen yhteistyö: MAYN

Ollaan oltu parisen kuukautta ilman käsisaippuaa. Ihan vain siksi, että en ole kelpuuttanut marketin hyllyllä tarjolla olleita puteleita. Syyt ovat esteettisiä ja eettisiä. Toki ilman saippuaa emme ole eläneet, vaan ollaan käytetty käsienpesussa suihkusaippuaa. Siis sellaista käännettävää pulloa ilman pumppumekanismia. Tosi näppärää. Not.

Yhteistyö MAYN kanssa sattui täydelliseen saumaan ja oli mitä parhain ratkaisu huutavaan tarpeeseen saada kotiin kauniita ja kotimaisia kodin puhdistusaineita. Tuotteet olivat toki minulle tuttuja, etenkin MUSTA5101 -sarja, mutta täältä Kuopiosta niitä ei saa mistään. PAITSI ensi viikonloppuna, kun MAYN saapuu monen muun kotimaisen brändin tavoin Kuopio Designmarketiin

Yritys oli alun alkaen perustettu samasta lähtökohdasta, kuin missä itse painiskelin pari kuukautta - kaupoista ei ollut saatavilla sisustajan silmään sopivia keittiötuotteita. Tästä ajatuksesta syntyi Mayn, joka valmistaa skandinaaviseen tyyliin sopivia ekologisia tuotteita. Saippuoissa ei ole käytetty parabeeneja, flataatteja, silikoneja tai mitään muutakaan haitallista. Ja mikä parasta, ne suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. 

Perjantaina sain kotiin ihanan paketin! Lankakorista tuli mainio hedelmä/vihannessäilytin, jonka pohjalle voi asetella myös tuon mustavalkoisen Dotty S -alusen ja käyttää esimerkisi ölypullojen yms. säilytysastiana. Hunaja-rosmariini -käsisaippuan tuoksu oli huumaava ja sopi täydellisesti mustan kynsiharjan kanssa mikrosementillä päällystettyyn kylppäriin. Käsitiskiaine ja keittiösuihke ovat vielä testaamatta, mutta olen joskus vienyt näitä lahjaksi ystävälle ja hän on kovasti kehuskellut.

MUSTA5101 tiskirätti ja -harja ovat mulle vanhat tutut ja tykätyt. Tiskirätti saattaa tosin alkaa ajan saatossa haisemaan. Tähän mulla onkin hyvä niksi: kannattaa toisinaan tehdä rätille etikkakäsittely, niin sillä saa pahanhajuisen tuoksun ja pöpöt kaikkoamaan.










Kyllä se vaan tuntuu kivalta, kun on siisti koti ja kauniit pullot ja putelit esillä. Tuossa lankakorissa kantaa terassille myös kätevästi kahvikupit ynnämuutsellaiset. Terassikelejä ja Kuopio Designmarkettia odotellessa! 




Vielä lopuksi kerrottakoon, että teen piakkoin postausta tästä mikrosementtikylppäristä, että kuinka on kestänyt. Sen perään ollaan kyselty toooosia paljon. 






perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kuopio Design Week // PARHAAT TÄRPIT!


Ensi viikolla 18.4. starttaa historian ensimmäinen Design Week Kuopio. Design Week tuo odotettua potkua kaupungin tapahtumatarjontaa muotoilun osalta. Luvassa on 50 eri tapahtumaa ja tähän alle olen koonnut omasta mielestäni kiinnostavimmat tärpit ensi viikolle. Harmi vaan, että Designmarketin järkkäilyn takia tuskin itse ehdin mihinkään, mutta toivottavasti sinä pääset!

Lihavoitu teksti on linkki tapahtumakuvaukseen, josta löydät lisätietoja. 


Näyttelyt & avoimet ovet:
  • Vuoden Helmet, Muotoiluopiskelijoiden näyttely. 18.4.-6.6. MA-PE 08-19.30, LA 09-14.30. Savonia AMK, Opistotie 2.
  • INGDESIGN, Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kevätnäyttely ja myyntitapahtuma. 18.-13.4. MA-PE 09-19.00 ja LA 10-17.00. Kauppakeskus Minna. 
Kuva: Iiris Heikka, Suunnittelija: Emilia Kärkkäinen. Vuoden helmet

Työpajat:
  • Ompelukurssi. Lyhennä housunlahkeet, ompele pipo tai tee jotain muuta tarpeellista. 18.-22.4. MA-PE 16-19.00, LA 14-17.00. Sisustus Sofina, Kauppakeskus Minna.
  • Vaatevallankumous! Tiedätkö kuinka paljon vettä farkkujen tekeminen vie? Muun muassa kokoelma käsintehtyjä, yksilöllisiä vaatteita. 18.-24.4. klo 10-13.00. Opistotie 2. 
  • Green Craft sisustuskori -paja. Pajassa valmistetaan kierrätyshuovasta punottu pieni säilytyskori. 19.4. klo 12-15.00, Taito Shop. 
  • Ryijyhurahdus. Tule suunnittelemaan ja kutomaan oma miniryijy! TO 21.4. klo 12-15.00 ja klo 17-20.00. Kässäkerho Pom Pom, Puijonkatu 37. 
Kuva: kässäkerho Pom Pom

Shoppaile:


Käy tututstumassa koko tapahtumatarjontaan Design Week Kuopio -nettisivuilla ja lähde ihmeessä tutustumaan paikalliseen ja kotimaiseen muotoiluun. Tee löytöjä ja nauti! 


torstai 14. huhtikuuta 2016

Hellä hanuri ja muita tärkeitä



Olen tosi pahoillani, että en ole kirjoitellut sinulle aikoihin. Nykyään, kun sitä ollaan toisillemme saatavilla lähes päivittäin, niin parin viikon tauko tuntuu ikuisuudelta. Myös minulle. Mutta niin se vain pari viikkoa hujahti ja kommenttikenttään vastaaminen on roikkunut saman ajan. Ihan on hävettänyt ja olet ollut mielessä paljon. 

Ensi viikon viikonloppuna järjestetään täällä Kuopiossa Designmarket -tapahtuma ja kaikki ylimääräinen aika on mennyt sen parissa. Ollaan siivottu vanhaa metallityöpajaa keuhkot metallipölyssä ja kaiken muun ajan olen tehnyt töitä. Ja nettisivuja. Ja vastaillut sähköposteihin. Ja hieronut blogiyhteistöitä. Ja siivonnut terassia. Ja purkanut yhden aidan. Ja pitänyt poikia hyvänä. 

Siinäpä sitä onkin puuhaa parille viikolle. En valita. On ollut tosi mukavaa! 

Maanantaina mies otti pojat ja lähti reissuun. Minä olen ollut yksin kotona koko viikon. Hiton outo fiilis, mutta aika on kulunut tosi nopeasti. Lapset olemassaolollaan kivasti katkaisee työnteon, sillä olen yksinollessa vääntänyt 14 tuntista työpäivää. Ei yksinkertaisesti ole ollut mitään muuta tekemistä ja syytä olla tekemättä. Onneksi pojat tulee huomenna kotiin, niin loppuu tämä hulluus! 

Varasin vielä sopivasti tälle viikolle kirpparipöydän. Siis tälle viikolle, kun miehellä on auto Tampereella. Olen näppärästi käynyt pyörällä järjestelemässä myyntipöytää 10 kilometrin päässä ja liikkunut bussilla sekä kävellen paikasta toiseen. Jos matkoihin menee kutakuinkin puolet työajasta, niin se ei ole lienee ihme, että päivät ovat venähtäneet neljätoistatuntisiksi. Mutta mikäs siinä, kun siihen on mahdollisuus. Olen nauttinut hurjasti pyöräilystä, vaikka ahteri onkin kärsinyt melkoisesti alkuviikon mankeloinnista. 

Tiesitkö, että kirpparimyyntiä pystyy nykyään seuraamaan reaaliaikaisesti netistä! Kauhean koukuttavaa puuhaa ja olen vähän väliä tarkkailemassa, että joko terassipöytärahat on hankittu. Lähellä ollaan jo!

Poikia on kyllä jo kauhea ikävä. Siis ihan kauhea ikävä. Aloitin aamun katselemalla videoita pienistä reissulaisista. Tämä alla oleva kuva on muuten Bellaphoton Sallan kamerasta. Otettiin yksivuotiskuvien yhteydessä perhekuvat meistä kaikista, ihan täällä kotosalla. Tulipa muuten tosi ihania ja iloisia kuvia! Tästä kuvasta on osa perheestä rajattu pois. Mies kun ei halua esitellä vauvavuosien jälkeisiä silmäpussejaan julkisesti täällä blogin puolella. Ymmärtäähän sen.



Mitä sulle muuten kuuluu, kun ei olla aikoihin oltu yhteyksissä? Tai jos ei olla koskaan oltukaan, niin olis kiva kuulla sinusta jotain, että ei mene ihan yksipuoleiseksi tämä kuulumisten vaihto. 

Kuullaan taas pian ja aurinkoa torstaihin!

Maru



P.S. Kuvassa oleva korvikset on mun omat lempparit, eli RIEMUpuotin mustavalkoiset satteet.



lauantai 2. huhtikuuta 2016

Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään


Juttelin tässä aiemmin tällä viikolla miehen kanssa bloggaamisesta. Tuntuu, että olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut, että mikä on tämän minun bloggaamisen ydin? Kirjoittaminen itselle, muille vai tavoite kasvattaa lukijamäärää? Valehtelisin jos väittäisin, että en suhtautuisi tähän bloggaamiseen kasvujohdanteisesti. Kuitenkin pitäen mielessä ilon kirjoittaa ja sen oman tyylin. Välillä olen jättänyt sanomatta asioita, joita olisin blogissa halunnut, mutta olen vähän jännittänyt kommenttikenttään saapuvia viestiä.

Juttelun lomassa mies sanoi Ruger Hauerin biisista lauseen: Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään. Osu ja uppos. Illalla kuuntelin koko biisin, sillä lause teki lähtemättömän vaikutuksen - juuri tätä tarviin! Olen tyyppinä aika pitkälti sellainen, että en halua loukata ketään. Teen sellaisia valintoja, että kaikilla olisi hyvä mieli. Sellainen luovijatyyppi. Valmis joustamaan ja olemaan mieliksi. Ihan kiva, mutta lopulta sellaiset tyypit jää taka-alalle. Enkä nyt tarkoita ainostaan tätä blogiskeneä, vaan elämää yleensä. 

Tällä viikolla olen jättänyt joustamatta useammasta asiasta. Oikein keskittynyt miettimään, että mitä minä haluan. Ollut tiukkana palkkioneuvottelussa ja sanonut mielipiteitä suorempaan kuin koskaan. Mikä tärkeintä - loukkaamatta ketään. Tartten ehdottomasti enemmän sellaista tiukkaa asennetta, mutta kuitenkin entisellä elämänilolla ja ystävällisyydella höystettynä. Välillä sitä kaipaa kunnon potkun persiille. Itseltään.

Ensimmäinen työviikko vierähti ohi ja huomasin miettiväni toooooodella paljon lasten kurahousuja ja sitä, että muistikohan se mies nyt irroittaa ne kumpparin pohjalliset ennen kuivattamista? Mieli on vaellellut kotona ja kotona ollessa töissä. Loppuviikosta jo ymmärsin, että minun ei tarvitse töissä miettiä kotiasioita. En saa muuten mitään aikaiseksi. Kotona voin sitten olla lasten kanssa sata lasissa. Jos yritän antaa jatkuvasti jokaiselle jotain, kukaan ei saa minusta mitään.








Kun mä haluun miellyttää massaa, kun mä haluun miellyttää kassaa. 
En voi tätä selväksi selventää, kun jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään.



Mutta ei hätää hei, en minä aio maailmaani täysin mullistaa.

Vähän vain ravistella.