sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Elämä on ollut..


Arkisia kattauksia, 
makaronilaatikkoa
ja kaatuneita maitoja. 

Äreitä aamuja,
tuutulauluja.

Kuraisia housuja
ja psyykkisiä nousuja.

Paljon töitä ja 
unettomia öitä.

Tulevaisuuden pohdintaa
ja entistä enemmän yhteistä aikaa.

Elämä on nyt tässä,
oikeassa elämässä.





On ollut kiire. Kotia olen laitellut entiseen malliin, mutta pimenevien päivien ja jalustan rikkoutumisen myötä en ole saanut päivitettyä blogia ollenkaan. Oman kodin lisäksi olen keskittynyt asiakastöihin sekä verkkokauppaan. Yritän päästä esittelemään muutaman asiakaskodin täällä blogin puolella myös teille. Näiden lisäksi avaan joulukuussa Kuopion keskustaan joulukaupan, josta kuitenkin lisää myöhemmin. Arvaatte varmaan, että sekin on vienyt oman aikansa. Huhhuh, mutta kuitenkin samaan aikaan jee, jee!

Kiire tuskin tulee ennen joulua helpottamaan. Hengissä kuitenkin ollaan ja kaikki on muutenkin vallan mainiosti. Teron kanssa puuhastellaan RIEMUn projektien parissa ahkerasti ja tuntuu, että olemme vihdoin ja viimein löytäneet meille parhaan tavan työskennellä yhdessä. Upeita ja tärkeitä oivalluksia. 

Joulu tulla jolkottelee ja se jos jonkin on ihanaa! 
Joko voi ripustaa jouluvalot?




tiistai 11. lokakuuta 2016

Ruskean lumoissa


Enpä olisi koskaan uskonut, että tämän päivän näen. Tämän päivän, jolloin viehätyn jälleen ruskeasta. Yhden asian olen tosin tässä sisustaessa oppinut, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Ei ole nimittäin pitkä aika, kun blogissa kirjoitin, että "meillä ei tulla pastellin sävyjä näkemään". Nyt meidän olohuoneen suurin seinäpinta on maalattu hennon hempeällä vaaleanpunaisella. 

Huomaan myös yhä useammin etsiväni asunto ilmoituksia, joissa vilahtaa punainen tiili ja alkuperäisessä kunnossa oleva mosaiikkiparketti. Oih, sellainen koti olisi ihana!


Viime viikolla olin kipittelemässä juna-asemalle, kun suunnittelematta poikkesin matkalla antiikkikauppa Vanhaan Reppuun. Kauppa sijaitsee nykyisin kiven heiton päässä Kuopion torilta, joten kauempaakin tulevien kannattaa piipahtaa kurkkaamaan paikallinen valikoima. Silmään  pisti useampikin pientavara, mutta näitä ruskeita Arabian kuppeja en voinut yksinkertaisesti jättää ostamatta. Parinkympin hintakaan ei päätä huimannut. 

Selvisi, että kyseessä on Kaj Frankin Arabialle suunnittelema B mallin sokerikko ja kermakko. En tiedä, mitä tuo B -malli tarkoittaa, joten ilomielin kuulen näistä lisää, jos jollain sattuu tietoa olemaan. Olin jo jonkin aikaa metsästänyt keraamista täydennystä astiahyllyyn, joten näille oli tilausta. Etsinnässä on tosin ollut tämän tyylinen pieni ja ruskea maljakko, mutta nämä liippasi niin läheltä, että mukaan lähtivät. 


Ruskea sisustuksessa
Olen ollut erityisen ilahtunut ruskean paluusta sisustukseen. Täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että etenkin kylpyhuoneissa olen läpeensä kyllästynyt harmaisiin lattioihin ja valkoisiin seiniin. Vihdoin lämpimämpiä vaihtoehtoja ja toivottavasti myös valtavirta imee vaikutteita omiin sisustuksiin ruskeasta. Puu on toki jo tehnyt pitkään uutta tulemistaan, joka on taatusti pehmentänyt ruskean tietä.

Uskon tosin myös sen, että aika moni siellä ruudun takana kärsii edelleen muun muassa mäntypaneeleiden aiheuttamista traumoista. Kermakosta on hyvä aloittaa!



Mitä tulee näiden astioiden muotokieleen, niin rakastan sitä! Näitä katsoessa tulee mieleen punatulkku ja lapsuuden talvipäivät - mieleen tulvii lämmin sekä turvallinen tunnelma. Aika paljon kahdelta pieneltä Arabialaiselta. Tai ehkä se johtuu sittenkin tästä ruskeasta..



Joko sinä olet valmis ruskean come backiin?



sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Helppo DIY seinävaate


Siivosin kaappeja ja satuin löytämään kaappien kätköistä ontelokudetta ja puisen pyöreän kepin. Heti välähti ja voitte uskoa, että siivoukset jäi sitten hieman kesken. Kokeilin seinävaatteen tekemiseen trendikästä makramee -tekniikkaa sekä letitystä, mutta päädyin kuitenkin maailman helpompaan ratkaisuun ja jätin narut liihottelemaan vapaana. Pienenä jununa lisäsin seinävaatteeseen puisia helmiä, jotka nekin satuin löytämään kaapeista.  


Tarvikkeet:
  • ontelokude noin 30m
  • sakset
  • puisia helmiä
  • keppi noin 50cm
  • iso silmäneula



Ohjeet:

  • Leikkaa ontelokuteestan noin 2m mittaisia pätkiä. 
  • Taita pätkät kaksinkerroin ja solmi ne yksi kerrallaan keppiin alla olevan kuvan tavoin.
  • Pujoita yksitelleen naruihin puuhelmi. Mahdollisimman iso silmäneula on plussaa.
  • Helmet pysyvät paikoillaan ilman solmuja, sillä ontelokude tekee reiästä tarpeeksi napakoita. Asettele helmet haluamaasi muotoon.
  • Leikkaa lopuksi narut saman mittaisiksi. Tässäkin voit käyttää omaa mielikuvitusta ja tehdä leikkauksen oman maun mukaan. 









Olette toivoneet tosi paljon DIY idiksiä ja itsekin niitä tekisin nykyistä enemmän. Elämäntilanne on kuitenkin nyt sellainen, että DIY jutuille jää ihan liian vähän aikaa. Se harmittaa kovasti. Lupaan kuitenkin ehdottomasti petrata tämän asian suhteen ja repiä sieltä täältä aikaa helpoille ja nopeille DIY idiksille. Tästä on hyvä jatkaa!


Joko sinä olet kokeillut seinävaatteiden tekemistä? Linkkiä vaan kommenttikenttään, niin mielelläni tulen kurkistelemaan teidän tuotoksia. :) 






tiistai 4. lokakuuta 2016

DIY seinähylly ja TOAD


Ei auta, se on syksy nyt. 

Saako jo etukäteen ahdistua siitä, että kelloja siirretään pian? Aamukuuden herätykset vaihtuvat kello viideksi ja päivänvaloa saa odotella useamman tunnin. Sinä, joka olet päättänyt kellojen siirtämisestä et ole kyllä yhtään tullut ajatelleeksi meitä pikkulapsiperheitä. Uskon, että pian Suomessa on jälleen kerran kymmeniätuhansia väsyneitä vanhempia. Tai siis normaalia väsyneempiä. 

Joka tapauksessa on jälleen kerran aika tarkastella kodin valaistusasioita. Tykkään epäsuorasta valosta ja iltaisin olemme suurimmalta osin jalka- ja seinävalaisimien varassa. Aiemmin syksyllä minulle tuli mahdollisuus ansaita Himmeen valaisin ja päädyin tähän super-söpöön Toadiin, joka on saanut nimensä Super-Marion sienen mukaan. Sopii paremmin kuin hyvin tälläiselle Nintendon kasvattamalle kasarin lapselle. 

Toadissa on valkoisen lasikuvun ansiosta pehmeä valo ja valitsin lampuksi kelvinasteikoltaan 3000K lampun, jotta valo on mahdollisimman valkoinen. En siedä yhtään keltaista valoa, vaikka niitäkin meiltä vielä löytyy. Pitäisi uusia korkeampaan kelvinasteikkoon koko kodin lamput. 

Jos kelvinit ja luumenit on vielä hakusessa, niin kannattaa käydä perehtymässä postaukseen: Valaistuksen lyhyt oppimäärä.


DIY seinähylly
Olohuoneen seinän maalauksen yhteydessä seinä kaipasi ehdottoasti hyllyä. Haaveilin siihen Hakolan riippua, mutta se oli tähän elämäntilanteeseen turhan tyyris, vaikka kertakaikkisen hurmaava onkin. 

Elokuun Avotakasta bongasin nämä messinkiset hyllynkannattimet ja muistijälkeen painautui, että ne oli hommattu Perobasta. Habitare viikonlopun aikana soitin Perobaan ja kyselin messinkisten kannattimien perään. Onnekseni niitä oli vielä yksi pari jäljellä! Kahta tosin toivoin, mutta tällä oli nyt pärjättävä. Kipaisin Perobaan ja hommasin kannattimet hintaan 18€. Kävi tuuri, sillä kotoa sattui löytymään vanha Ikeasta hommattu puinen hyllylevy. Levy oli aavistuksen hieman leveä, mutta puukolla veistelin siitä sopivan kokoisen. 



OYOY:n kukkaruukku on ostettu DomDomin verkkokaupasta ja hommasin siihen myös Ferm Livingin mustan korin, jotta ruukku on mahdollista asettaa myös suoraan seinälle. Teline on kuitenkin vielä asentamatta, sillä en ole löytänyt sille täydellistä paikkaa. Joskus on parempi tuumailla, kun lähteä hötkyilemään. 



Seinähyllyn myötä minulla on myös mahdollisuus tehdä kotiin pieniä asetelmia. Ne kun sattuu olemaan turvassa täällä yläilmoissa. Taapero nimittäin laittaa tehokkaasti oman kädenjälkensä äidin asetelmiin, jos niitä yrittää laittaa pienten sormien ulottuville. Pienten ja erittäin nopeiden sormien ulottuville. 


Huomenna suuntaan Helsinkiin kouluun ja täällä taas tapani mukaan väännän koulutehtäviä viimeisillä hetkillä. Mikä onni, että ne sattuu olemaan erityisen mielekkäitä. Ihanaa tämä opiskelu aikuisena! Nautin. 





sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Meidän koti sisustuslehdessä


Osa teistä on instagramin ja snapchat tilien postauksista huomannut, että meidän koti on lokakuun Koti & Keittiö lehden sivuilla. Minulle itsellenikin tuli yllätyksenä, että juttu oli kymmenen sivun mittainen.

Jännitin jutun ilmestymistä kovasti ja ihan jo sen takia, että kodissamme on jutun teon jälkeen tapahtunut aika paljon. Näyttääkö koti kuvissa enää lainkaan siltä, miltä toivoisin? Jännä fiilis, vaikka koti on tullut esiteltyä täällä blogin puolella jo useaan otteeseen. Tilanne on kuitenkin heti eri, kun tarina on jonkun muun kertoma ja kuvat jonkun toisen ottamia.

Huolenaihe oli turha, sillä juttuun oli hienosti saatu kätkettyä sisustusfilosofiaamme ja ajatusta asumisesta ja noh, elämisestä yleensä. Jutun kirjoitti Laura Sychold ja kotimme kuvasi Mikko Kaaresmaa.


Lehtijuttu käytiin tekemässä viime keväänä. Meillä oli tuolloin aika hektinen elämänvaihe ja koti ei ollut täysin viimeistelty. Lastenhuoneesta oli muun muassa yksi seinä vain puoliksi maalattu. Päätin kuitenkin, että en ota asiasta stressiä, vaan annan kotimme olla juuri sellainen, kuin se oikeasti on. Toki siistitty versio totuudesta - onkohan meillä ollut koskaan jokainen huone yhtä aikaa näin siisti? Mieskin kommentoi, että näyttääpä oma koti lehden sivuilta hyvältä!

Arvostin sitä, että toimittaja ja kuvaaja luottivat siihen, että kotimme on hyvä juuri tälläisenään. Tykkään, että sisustuslehdissä kotijuttuja ei ulkopuolisten toimesta stailattaisi ja tämä meidän koti on tälläisenään oikein hyvä. Sekään kun ei aina ole ihan itsestäänselvyys.

Tästä jää ihana muisto nykyisestä elämänvaiheesta, tästä kodista ja ajanjaksosta. Saattaa nimittäin olla, että lähitulevaisuudessa luvassa on suuria muutoksia. Näistä kuitenkin lisää joskus toiste.

Niin, ja kuinka ärsyttävää on tämä tälläinen pieni vihjailu!