Tule mukaan

maanantai 29. elokuuta 2016

Toimiva sisustus ja kaunistelematon totuus


Sisustusbloggaajaporukalla kiertää kuukausittain teemahaaste ja tämän kertaiseksi teemaksi nousi toimiva sisustus. Esmeralda´s blogin Essi laittoi tämän elokuisen haasteen aluille - kantsii muuten kurkata Essin blogiin, jos se ei ole sinulle entuudestaan tuttu. 

Sisustaminen mielletään usein esteettiseksi seikaksi, mutta sen lisäksi tärkeää on tietenkin myös tilojen toimivuus, joka taas kulkee käsikädessä viihtyvyyden kanssa. Saan kodissamme melko pitkälti päättää kaikki esteettiset sisustusvalinnat, mutta toiminnallisuus on koko perheen toiveiden ja tarpeiden sanelemaa. 

Kodin toimivuus ei rajoitu ainoastaan seinien sisäpuolelle, vaan myös sen ympäristöön. Sijainti on pikkulapsiperheelle täydellinen - piha avautuu oikein vihtyisälle sisäpihalle, uimaranta on lähellä ja keskustaan pääsee bussilla varsin näppärästi. Töiden ja hoitopaikan sijainnista puhumattakaan. Kuinka kätevää!

Mutta jos puhutaan pelkästään sisätiloista, niin mitkä ovat minun mielestä pienen ja piskuisen rivitalokotimme toimivimmat sisustusratkaisut? Mitkä asiat toivoisin olevan toisin? Tässä lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi lista omista suosikeista:



1. VÄLIOVET

Kotitoimisto on aina ryönän peitossa. Kutsun tätä huonetta hellittelynimellä "paskaläävä". Lempinimestään huolimatta huone on ehdottoman tärkeä paikka, jotta voin viettää aikaa myös kotona. Paskaläävään majoitan myös meille saapuvat vieraat. Kuvassa kaunistelematon totuus huoneen yleisilmeestä, jonka voi onneksi sulkea välioven taakse piiloon ja unohtaa. Edes hetkeksi. 


2. VILLAMATTO JA IMURIN MENTÄVÄ SOHVA

Toinen meiltä löytyy, mutta toisesta haaveilen. Villamatto on ollut aivan loistava, vaikka tämä olikin super-edullinen ja valkoinen, jota alkuun pelkäsin. Mutta ehei, villamatto kun puhdistaa itse itseään ja pienellä putsauksella siitä on hangattu mustikkakakat ja ynnämuut eritteet. Jäljellä ei ole tahran tahraa! 

Mutta mitä tulee siihen imurin mentävään sohvaa, niin voi että minua raivostuttaa tämä muutaman sentin liian matala tapaus! Seuraavan sohvahankinnan ehdoton kriteeri on se, että imuri mahtuu alle. 


3. SÄILYTYSTILA

Jota meillä ei ole tarpeeksi. Missään. Ja voitte uskoa, että se jos jokin on ärsyttävää. 



4. STRING POCKET

Vanha kunnon blogihylly pääsee ehdottomasti mukaan tähän ketjuun. Päivittäin mietin, että se on juuri täydellinen tässä. Kahvikupit käden ulottuvilla ja kauniisti esillä. Yhtään syvempi hylly olisi tiellä, mutta tähän en ole kertaakaan kopsauttanut päätä, vaikka se sattuu olemaan kulkureitin varrella. 


5. VINYYLILATTIA

Jos nyt valitsisin meille lattian, niin se tuskin tulisi olemaan vinyyliä - saati sitten tämän sävyinen. Lattia on ollut kovalla kulutuksella, mutta on kestänyt hyvin vauva-/taaper-/pikkulapsivaiheen kovakouraiset kohtelut.  



Toimivassa kodissa arjen on sujuttava. Lapsiperheessä se tarkoittaa melko pitkälti turvallisuutta ja helppoutta. Tarpeet muuttuvat lasten kasvaessa, mutta tällä hetkellä arvostan helposti puhdistettavian pintoja, kettiön kivitasoa, isoa terassia, mikrosementtikylpyhuonetta ja kahta vessaa. Vaikka kotimme on pieni ja säilytystilaa vähän, niin täydellistä muutosta käytännöllisyyden kannalta kaipaan vain eteiseen. Kuraeteinen, se vasta olisi jotain!



Mitä asioita sinä arvostat kodissasi? Mikä on erityisen toimivaa, vaikka esteettisesti se ei olisikaan omia suosikkeja? Pohjaratkaisu, materiaalivalinnat vai jotain ihan muuta?




Kuka voitti?


Eilen päättyi Habitare messujen lippuarvonta, vaikka jo perjantaina facebookissa huutelin, että se päättyisi silloin. Hieman täällä ollaan päivistä sekaisin, mutta onneksi te olitte siellä nohevana. Arvonta päättyi siis EILEN, ei perjantaina. 

Arvonnan suoritti random.org ja voittajaksi selvisi Maarit! Kiitos kaikille osallistujille ja hirvittävästi onnea voittajalle. Hänelle on ilmoitettu voitosta henkilökohtaisesti. 





sunnuntai 28. elokuuta 2016

Muutoksen määrä on vakio


Ensimmäiseksi kerrottakoon, että blogini ei ole muuttumassa muotiblogiksi, vaikka otsikko ja kuvat saattavat sitä viestiä. Kameran eteen hyppääminen on hirvittävän haasteellista - respectit kaikille muotibloggaajille. Vaikka kameran edessä oleminen onkin haastavaa, niin toisaalta on se myös tavattoman palkitsevaa ja opettavaista. Opettavaista ainakin siitä näkökulmasta, että koko vartalo olisi ihan kiva saada ensi kerralla kuviin. Kenkiä myöten. Terveisiä siis miehelle, joka kuvat nappasi lasten kiemurrellessa ulos vaunuista. Siispä respectit etenkin kaikille perheellisille muotibloggaajille. 

Pari iltaa sitten juttelimme miehen kanssa muutoshalukkuudesta ja hän totesi, että toisinaan kaipaan sitä ehkä hieman pakkomielteisestikin. Pakkomielteisyyttä en myönnä, mutta tunnistan kyllä itsestäni voimakkaan muutoshalun. Näin syksyisin se vyöryy päälle muita vuodenaikoja voimakkaammin.

Kaipaan muutosta. Suorastaan tarvitsen sitä. En pysty elämään aloillani ja kyllästyn helposti. Tämä kaikki on lienee ajanut minut sisustusharrastamisen pariin. Mikä helpotus, sillä todennäköisesti seinän värin vaihtaminen käy huomattasti helpommin, kuin esimerkiksi miehen. Ryhdyin tietenkin heti keittiöpsykologin tavoin pohtimaan omia taustojani ja sitä, että mistä muutoshalukkuus johtuu? Lapsuuteni on ollut tavattoman tasaista ja ensimmäisen kerran muutin 16-vuotiaana, kun peruskoulun jälkeen lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Eikös se niin ole, että lapsuudesta ne syyt lopulta löytyvät, kunhan tarpeeksi kaivelee? On ollut joko liikaa muutosta tai liian vähän. 


Viimeisen kuukauden aikana olen pohtinut paljon blogiani ja sen tulevaisuutta. Oma koti tuntuu toisinaan vieraalta. Olisi valtava halu muuttaa kaikki  (tai ainakin melkein) sisustusratkaisut toisenlaiseksi tai jos totta puhutaan, niin helpompi olisi muuttaa pois ja vaihtaa kotia. Mutta kokonaisuuden kannalta tässä on niin tavattoman hyvä! Minun sisustusmieltymykset eivät ihan vielä pysty ainoana syynä liikuttamaan koko perhettä toisenlaiseen asuntoon. 

Tästä johtuen olen miettinyt toisinaan sitä, että onko minulla blogin puitteissa mitään annettavaa? Jos en itse inspiroidu omasta kodista, niin voinko jakaa inspiraatiota eteenpäin? On mietittävä kokonaisuutta - omaa varallisuutta ja sitä, että kuinka paljon minulla on paukkuja antaa tälle blogille ja kodille? 

Tulin lopulta siihen ratkaisuun, että on. Paljonkin. Itse tykkään lukea blogeja, joihin voin samaistua. Toki myönnettäköön, että lukulistalla on myös sellaisia blogeja jotka ärsyttävät tai muuten tuntuvat kiinnostavilta. Voi tietenkin olla, että minä olen jonkun listoilla samoista syistä. Toteutan sisustusunelmiani niissä puitteissa, jotka ovat minulle mahdollisia. Kaunis koti ja oman itsensä toteuttaminen on jokaisen oikeus ja näistä kumpikaan ei ole esimerkiksi varallisuudesta kiinni. Kompromisseja on toki tehtävä - eniten omassa päässä. 


Uskon, että tämä minun pieni blogi tulee kokemaan jonkinlaisia muutoksia tulevaisuudessa. Mitään portaaliuudistuksia tai muita suurempia ei ole tiedossa, mutta aiheet tulevat taatusti laajenemaan. Te lukijat olette bloggaamisen suola ja olen hirvittävän kiitollinen siitä, että jaksatte olla mukana näissä muutoksissa ja osa teistä on seurannut blogiani jo alusta saakka. Nähneet kehityksen ja kehittymisen ja sisustustyylieni muutokset sekä niiden pysyvyyden.

Aloitin eilen blogipostauksen kirjoittamisen, mutta minulla ei ollut kuvan lisäksi aihetta. Eilinen aiheettomuus lopulta johti tähän postaukseen ja se edellinen on vieläkin ilman tekstiä. Toivoisinkin teiltä ideoita ja ajatuksia aivopierujen hetkiin, kun oma pää lyö tyhjää. Mistä aiheista juuri sinä toivoisit postauksia? Sisustusvinkkejä? Lisää diy:tä? Asiaa yrittäjyydestä tai kenties ihan tavallisesta arjesta? Jotain ihan muuta kuin mitä tähän saakka olet täällä tottunut näkemään ja lukemaan?


Toisinaan sitä on itsekin ihan hukassa sen suhteen, että millaista muutosta kaipaa. 
On vain se tunne, että jotain uutta täytyisi tehdä ja kokea. 
Päätin kuitenkin aloittaa pienestä ja varata ajan kampaajalle.

Jostain se on aloitettava. 







lauantai 27. elokuuta 2016

SATOA / ruokatrendejä savosta


Olen aina erityisen ilahtunut, kun Kuopiossa järjestetään laadukkaita ja ajan hermoilla olevia tapahtumia. SATOA ruokafestivaalit järjestettiin nyt kolmatta kertaa ja tapahtuma on joka vuosi kasvattanut kävijämääriään, eikä ihme! Ensimmäisellä kerralla, vuonna 2014 SATOA palkittiin Kuopion kaupungin toimesta vuoden ilmiönä. Tapahtuma on tyylikkäästi järjestetty, tapahtumailmeeseen panostettu, tunnelma kohdillaan ja paikka ydinkeskustassa täydellinen! 

SATOA tapahtumat ovat paikallisten makujen juhlia, joissa maistellaan pääosin pohjois-savolaisista ruoka-aineista valmistettuja annoksia. Pohjois-Savon maaseutustrategian visiona on, että Pohjois-Savo on vuonna 2020 kansainvälisesti tunnettu ruokamaakunta. Täytyy kyllä todeta että neljän vuoden aikana, jolloin olemme Kuopiossa asuneet, ruoka- ja ravintolakulttuuri on kehittynyt huimasti. Ja sekös kulinaristia ilahduttaa!

Kauppakeskus Matkuksen myötä kaupungin keskustasta ovat pikkuhiljaa kadonneet vaatekaupat, mutta ravintolakulttuuri kukoistaa entistäkin ehompana. Kaikki tuntevat Hanna Partasen kalakukot ja lihapiirakat, mutta Kuopio on niin paljon muutakin. Meksikolainen ravintola Panza on saanut huomiota ympäri maan ja Top Chefissäkin kilpailleen Anssi Kantelisen ravintola Urban ei petä koskaan. Toivottavasti nämä kaksi nähdään ensi kerralla mukana myös SATOA festareilla. Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan näissä molemmissa, jos satutte kaupunkiin - näiden takia kannattaa tulla kyllä ihan muutenkin. Ja tässä oli vain pari mainitakseni. 

SATOA festareilla nähdään tänä viikonloppuna 26.-27.8. yhteensä 24 eri ravintolaa ja yhteensä 72 ruoka-annosta, joiden hinnat vaihtelevat 4-6€ välillä. Lapset söivät hodarit Rosson valikoimista (aika monissa annoksissa oli chiliä tai aurajuustoa, joka ei meidän lapsille kelpaa) ja itse maistelin Isä Camillon savulohitartarin ruissipsillä ja Finn Angus burgerin. Burgeri oli pieni pettymys, mutta tartar maistui. Ykköseksi nousi miehen valinta Jäppilän Kievarin ribsit maissileivällä - oli kyllä törkeän hyvää! Myös Konttiravintola Mortonin burgeri sai muilta seuralaisilta kovasti kehuja. 

Tänään ruokakojut ovat auki vielä klo 20.00 saakka, joten jos satut olemaan maisemissa, niin kannattaa ehdottomasti kipaista mestoille. Toivottavasti myrsky ei ehdi yltyä liian voimakkaaksi, jotta festivaalit saadaan pidettyä loppuun saakka. 

Ensi vuotta silmällä pitäen saattaa olla, että saavumme miehen kanssa SATOA ruokafesteille ilman lapsia. Kiertelemme päivän mittaa useamman kojun ja voipi olla jopa niin, että muutama viinilasillinenkin maistuisi. 



Pakko mainita vielä hauska yksityiskohta tapahtumasta - roskisten vieressä oli henkilö, joka kertoi astioiden olevan biohajoavia. Siis jokaisen roskiksen vieressä! Mahtavaa omistautumista. Menisi nimittäin biohajoavat kertakäyttöastiat hukkaan, jos tuhannet kävijät heittäisivät ne sekajätteeseen. Hienoa, sanon minä!
















perjantai 26. elokuuta 2016

Rauhaa, pliis!


Kesälomareissulla ostin itselleni lahjaksi tämän Paper Collectiven julisteen. Käsissä on jotain maagista - etenkin piirretyissä. Tykkään käsien herkkyydestä ja niiden aiheuttamista voimakkaista tunnereaktioista. Jos tiedätte mitä tarkoitan..

Meidän isompi lapsi on julisteen myötä harjoitellut peace -merkin tekemistä omilla pienillä käsillään ja toteaa samaan aikaan "rauhaa, pliis". Niinpä. Ihanasti pieni käänsi englanninkielisen sanan suomeksi. Maailman tapahtuneita seuranneena ei voisi paremmin todeta. 

Elämä on pyörinyt tiiviisti hoidon aloituksen, yrityksen ja töiden ympärillä. Uusia ihania projekteja on tiedossa ja syksyn myötä elämä on saanut uutta potkua! Lasten kolmas hoitoviikko on pian ohi ja alkukankeuden jälkeen aamut ovat sujuneet meiltä kaikilta vähän paremmin. Suuria muutoksia koko perheelle, kun aamusta pitäisi selvitä paikasta A paikkaan B - ja vielä tietyssä aikataulussa. Huh! 

Olen kovasti yrittänyt käyttää osan työviikosta blogin päivittämiselle/muihin blogiin liittyviin asioihin. Aloitus on ollut vielä hieman kankea, sillä muut työt ovat vieneet niin paljon aikaa. Tänään kuitenkin sain tehtyä suuren ja melko aikaa vievän muutoksen, sillä muutin blogini osoitteeksi (vihdoin ja viimein) www.nuapurissa.fi. Lopusta tippui pois blogspot - muuten kaikki on kutakuinkin ennallaan. Jos joku muu kaipaa samanlaista muutosta omalle blogille, niin kannattaa ehdottomasti tutustua Beauty Of Life blogista löytyviin ohjeisiin. Kiitos S! 

Palaan ehdottomasti tuleviin projekteihin ja muihin ihaniin juttuihin, joten suosittelen olemaan kuulolla. Muista käydä osallistumassa Habitare lippuarvontaan, joka on vielä tämän illan käynnissä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua! 

P.S. Kuopiolaisten kannattaa ehdottomasti viikonlopun aikana suunnata SATOA ruokafestareille. Itse olen kieli pitkällään menossa. Nähdään siellä!



maanantai 22. elokuuta 2016

Habitare lippuarvonta

Suomen suurin sisustus-, huonekalu-, ja designtapahtuma Habitare järjestetään Helsingin messukeskuksessa jo 27. kerran ja täytyy sanoa, että odotan messuja kovasti. Viime vuonna en päässyt harmikseni paikalle, mutta tänä vuonna kipaisen messukeskukseen ensimmäisten joukossa.


Sain blogini lukijoille arvottavaksi kaksi lippua (arvo yhteensä 36€) Habitare messuille, jotka järjestetään 7.-11.9. Voit siis voittaa liput messuille itsellesi ja seuralaiselle - mikäpä olisi nimittäin tylsempää, kuin kiertää messuja yksin!

Arvonnan säännöt ovat yksinkertaiset:
1. Seuraa Nuapurissa blogia bloggerissa tai Facebookissa.
2. Jätä kommenttikenttään nimimerkki ja sähköpostiosoite. 
3. Osallistumisaika päättyy 28.8. klo 23.00.

Onnea arvontaan!


Kuva: Johanna Kinnari
Kuva: Kimmo Metsäranta
Kuva: Mai Aino Korematsu

Kuva: Johanna Kinnari




sunnuntai 14. elokuuta 2016

Synttärit


Ehei, kyse ei ollut lasten syntymäpäiväjuhlista, vaikka värimaailmasta voisi ehkä niin ajatella. Juhlimme tänään minun ja mieheni synttäreitä hyvin, hyvin pienellä porukalla. Mies täyttää ensi viikon tiistaina pyöreitä ja minulla tulee tänään 29 vuotta täyteen! Ihana ikä, sanoisin.

Tajusin perjantaina, että synttäreillä on hyvä olla kakku. Minä en ole mikään kakkuleipuri, vaan pikkuveljen kihlattu on meidän perheen jauhopeukalo ja hän on leiponut perhejuhliin kaikki kakut ja muut makeat. Olen siis jättänyt leipomukset suosiolla niille tyypeille, jotka sen taitaa. 

Olen ihaillut Nannan kakkuja usein ja päätin laittaa kakkutaiturille viestiä, josko hän ehtisi parin päivän varoitusajalla leipaista minulle pienen kakun. Kävipä tuuri, sillä Nanna ehti! Annoin Nannalle vapaat kädet ja täytyy kyllä sanoa, että kakku oli ihanaa. Porkkana-vadelmakakku herkullisella tuorejuustokreemillä. Huhuh. Kyllä tämän siivittämän kelpaisi polkaista käyntiin viimeinen vuosi parikymppisenä. Kiitos Nanna! Kantsii käydä kurkkaamassa Nannan juttuja blogissa Noppasoppa ja instasta noppasoppa.blogi



Kuten teistä moni tietää, niin minun elämä on viimevuosina kokenut aika suuria käänteitä. Alle neljän vuoden sisällä on syntynyt kaksi poikaa, menty naimisiin ja ryhdytty yrittäjäksi. Näin kun sen kirjoittaa itsellekin auki, niin tuntuu aika hurjalta. On ollut rankkaa, mutta pääpaino on ehdottomasti positiivisen puolella. Yrittäjäksi heittäytymisen haasteet eivät ole tulleet yllätyksenä, sillä olenhan lapsuudenkodissa seurannut sivusta omien vanhempien yrittäjyyttä. 

Nautin suunnattomasti vapaudesta ja siitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan. Uskon vakaasti siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja se ajatus kantaa mukavasti eteenpäin. Siihen kun lisää ripauksen periksiantamattomuutta sekä perheen ja ystävien tuen, niin ei voi mennä huonosti. Välillä kotona saan sekoamiskohtauksia ja silloin koko maailma kaatuu päälle. Jos olisin yksin, niin en pärjäisi. Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti miehelle. Kiitos. 

Snapchatissä pääsee kurkistamaan melko kattavasti tämän yrittäjän arkeen. Joten jos kiinnostelee, niin kantsii klikkailla itsensä siihen hommaan sisään ja listätä käyttäjätunnus @nuapurissa. Snapchat on imaissut minut mukaansa ja nautin hurjasti sen aidosta meiningistä! Suosittelen tutustumaan - ja ei, se ei ole yhtään niin vaikeaa, kuin miltä aluksi tuntuu. (Youtubesta löytyy tutorial videoita myös suomeks).

Minulla on vahva tunne siitä, että tuleva vuosi tulee olemaan käänteentekevä. Sitä en vielä tiedä, että mihin suuntaan, mutta uskon olevani vuoden päästä huomattavasti viisaampi. Sitä sitten sietääkin juhlia!


Upeaa uutta viikkoa ja voikaa hyvin!

Terkuin,
Maru